Mieletön viikko takana

Viime viikko oli suoraan sanoen hektinen, joka päivä oli menoja ja tilaisuuksia. Maanantaina olin mankkaalaisessa asukasillassa, tiistaina yliopistoaiheisessa seminaarissa, keskiviikkona oli kaupunkisuunnittelulautakunta. Kaupsussa oli käsiteltävänä Kiiltokallion kaava, joka käsittelee Turvesuonpuiston muuttamista golfkentäksi. Alueen vanha kaatopaikkapohja kunnostetaan nykyvaatimusten mukaiseksi ja kaupunki käyttää siihen noin 15 miljoonaa euroa. Golfkenttä levittäytyy kuitenkin huomattavasti laajemmalle alueelle kuin entinen kaatopaikka, esimerkiksi nykyinen ulkoiluraitti jäisi kentän alle. Kaupungille tulee lisäkustannuksia, kun uusi raitti on raivattava siihen pusikkoiseen kaistaleeseen, joka kaavassa on jätetty yleiseksi virkistysalueeksi. Lautakunta teki yksimielisesti hyvän päätöksen palauttaa kaava, jotta siihen liittyvät ongelmat: turvallisuuskysymykset, yleisten viheralueiden riittävyys ja hiihtomahdollisuus golfkentällä selvitetään.

Torstaina oli Espoon Vihreiden valtuustokauden puoliväliraportin julkistamistilaisuus. Olimme kaikki siihen äärettömän tyytyväisiä, mutta paljon on vielä tehtävää. Perjantaina tukiryhmäni kokoontui ja meillä oli mukava ilta yhdessä. Lauantaina olin kirjamessuilla vihreiden kojulla jakamassa ilmapalloja lapsille ja myymässä vihreiden kirjailijoiden tuotoksia.

Sunnuntaina kävin kirkossa. Kirkko oli täynnä väkeä, lähinnä seurakuntavaaliehdokkaita, jollainen itsekin olen ; ) Joka tapauksessa tilaisuus oli kaunis, pienet lapsikuorolaiset lauloivat. Pappi vertasi vieraanvaraisuutta lähimmäisenrakkauteen aika osuvasti. Kirkon jälkeen vein poikani soittamaan kitaraa dementiakotiin. Musiikkikoulu oli järjestänyt konsertin. Oli mukava päästä näin itsekin tutustumaan vanhusten elämään. Tämä on juuri sitä sukupolvien kohtaamista ja yhteisöllisyyttä, jota arvostan. kansalaistoiminnasta ja kolmannesta sektorista lähtee paljon hyvää. Illalla kävin teatterissa katsomassa Anna Politkovskayan Putinin Venäjä. Se aukaisi silmäni näkemään, kuinka olematon on ihmisarvo Venäjällä. Anna itse sanoi viimeisessä haastattelussaan, että vain lännen väliintulo voi edistää ihmisoikeuksia Venäjällä. Emme siis voi vain olla täällä omassa tyytyväisyydessämme. Arvostan Heidi Hautalan rohkeaa toimintaa. Ja hän on täysin oikeassa.

Nuuksioon luontokeskus

Nuuksioon on tulossa Luontokeskus. Espoon kaupunginhallitus käsittelee asiaa tiistaina ja keskuksen tuloon varaudutaan 2007-2009 talousarviossa. Kävin lukemassa kaupunginhallituksen listalta Nuuksion luontokeskuksen vision ja tavoitteen:

Kehittämisen visiona on luoda kansainvälisesti kiinnostava ikkuna Suomen luontoon ja luontomatkailukohteisiin, saada ihmiset arvostamaan metsää, luontoa ja luonnonvarojen kestävää käyttöä osana suomalaista kulttuuria, sekä monipuolistaa ja parantaa pääkaupunkiseudun asukkaiden ulkoilu- ja luonnon virkistyskäyttöpalveluja.

Nuuksion luontokeskuksella (Nuuksiokeskuksella) ja siihen liittyvien järviylängön palvelujen kehittämisellä on seuraavat tavoitteet:

1. Luoda Nuuksiokeskuksesta ja Nuuksion järviylängöstä pääkaupunkiseudun luontomatkailun pääkohde sekä kansainvälisesti vetovoimainen ikkuna Suomen luontoon.

2. Monipuolistaa ja parantaa luonnon virkistyskäytön, ulkoilun ja liikunnan palveluja pääkaupunkiseudun noin 1,3 miljoonalle asukkaalle.

3. Luoda ja ylläpitää luonto- ja ympäristökasvatuskohde, joka palvelee pääkaupunkiseudun noin 300 000 lasta ja nuorta; ja

4. Luoda merkittävä terveysliikunnan ja terveyskasvatuksen paikka.

Nuo tavoitteet ovat hyviä, varsinkin 2-4. Sen sijaan tuo ykköstavoite voi ampua vähän yli. Hesarissa kaupunginjohtaja Kokkonen ei juuri muusta puhunutkaan kuin turismista ja kansainvälisestä näyteikkunasta. Nuuksion luonto kuuluu kaikille Etelä-Suomen asukkaille. Toivon, että tuo luontokeskus tulisi lisäämään kiinnostusta luontoon ja retkeilyyn. Jatkossa pitää huolehtia siitä, että luontokeskukseen saadaan hyvät joukkoliikenneyhteydet. Silloin se palvelisi hyvin pääkaupunkiseudun asukkaiden virkistystarpeita. Luontokeskus on varmasti positiivinen juttu. Olen pari kertaa vieraillut Lounais-Hämeen luontokeskuksessa, joka esittelee mm. Torronsuon kansallispuistoa ja sen eläimistöä. Luontokeskus voi olla hyvin mielenkiintoinen tutustumiskohde, jos se on hyvin toteutettu.

Lentoemäntien ja stuerttien lakko

Blue1:lla voit lentää hullun halvasti. Syykin selvisi Finnairin lakon myötä. Blue1:lla on 30% pienemmät palkat kuin Finnairilla. Nyt Finnair haluaisi samaa. Bisnes kun nyt on sen luonteista, että voitot pyritään maksimoimaan. Kinkkinen tilanne kieltämättä. Kuka haluaisi 30% palkan alennuksen? Niin tulisi käymään niille, joiden työsopimus on katkolla. Eli uusi työehtosopimus ei koskisi vain uusia palkattavia henkilöitä, vaan myös joitakin pätkätyöläisiä. Toivottavasti tilanne saadaan ratkaistua parhain päin.

SAK:n mahti on tässä maassa suuri kaikella saralla. Tukilakot voivat lamauttaa koko maan, vanhemmuuden kustannuksia ei onnistuta tasaamaan johtuen juuri SAK:n vastustuksesta. Voi kumpa Tehy pystyisi puoliksikaan siihen mihin SAK. Tehyssä ei vaadita tarpeeksi kunnianhimoista palkkaa, vaan Tehy on itse esittänyt palkkoihinsa yleensä muutaman prosentin korotuksia. Sairaanhoitajat ovat kuitenkin palkkakuopassa ja tekevät merkittävää raskasta työtä. Kuka tukisi Tehyä ja menisi tukilakkoon sairaanhoitajien puolesta?

Kävin eilen elokuvissa katsomassa Al Goren ”Inconvenient Truth” elokuvan. Myönnän olleeni hieman epäileväinen, että mitä uutta Alilla voisi olla kerrottavaa? Olin totaalisen väärässä. Elokuva on hyvin vaikuttava, koskettava ja puhutteleva. Lisäksi se toimii hyvänä opetuselokuvana lapsille, sillä siinä on paljon selventäviä animaatioita esimerkiksi maapallon pyörimisestä ja merivirtojen liikkeistä. Konkreettisia esimerkkejä oli jäätiköiden sulamiset ja ilmakehästä mitatut hiilidioksidipitoisuudet. Fossiiliset polttoaineet, autoistuminen, teollistuminen, lentäminen ovat syntilistan kärjessä. Onkohan tuo lentoemäntien lakko sittenkään niin huono juttu?

Asunnottomien yö

Tänä yönä vietetään asunnottomien yötä ja tuhannet soihdut sytytetään ympäri Suomen. Asunnottomuus on syrjäytyneisyyttä vakavimmillaan, sen ääripää. Asunnoton harvoin osaa itse hakea apua ongelmiinsa. Hän on täysin yhteiskunnan hyväntekeväisyyden armoilla. Sivistysvaltion yksi tunnusmerkki on se, kuinka se huolehtii kaikkein heikoimmista. Periaatteessa kenenkään ei tarvitse nukkua taivasalla. Esimerkiksi Espoossa voi yöksi mennä Olarinluoman ensisuojaan, jossa nukutaan salin lattialla. Asunnottomat ovat ihmisiä, jotka kaipaavat puhtautta ja ruokaa, aivan kuten me kaikki muutkin.

Kun tietää, mihin vakava syrjäytyminen voi pahimmillaan johtaa, ongelmiin on puututtava hyvissä ajoin. Siksi pidän ennaltaehkäisevää nuoriso- ja varhaisnuorisotyötä olennaisen tärkeänä. Nuoret tarvitsevat paikkoja, joissa on turvallisia aikuisia, nuorten yhdessäoloa ja mielekästä tekemistä.

Entä kotiin yksin, esimerkiksi tietokoneen ääreen syrjäytynyt nuori? Hänetkin pitäisi jotenkin tavoittaa. Vakaviin sosiaalisiin ongelmiin ei ole helppoja ratkaisuja. Jotain on kuitenkin tehtävä, sillä pelottavan moni jää tätä menoa jalkoihin. Päihde- ja mielenterveysongelmat ovat viime vuosina lisääntyneet hälyttävästi.

Ainakin se on selvää, että kaikkia toimijoita tarvitaan: vapaaehtoistyötä tekeviä ihmisiä, hyväntekeväisyyttä harjoittavia yhdistyksiä, kirkon diakoniaa, kunnan ja valtion toimia, ihan meitä kaikkia.

Kääpiä ja kokouksia

Olin viime viikon sunnuntaina kääpäkurssilla. Se oli harvinaisen mielenkiintoista. Bongasimme pienellä metsäalalla monta erilaista kääpää. Esimerkiksi lahoavan puun alla oleva valkoinen rihmasto ei ole hometta, kuten joskus luulin, vaan resupinaattista eli pinnanmyötäistä kääpää. Kääpiä on hyvin monenlaisia ja monessa paikassa, itse asiassa joka puolella vanhoissa metsissä.

Tänään oli kahden kokouksen päivä. Ensin olin Otaniemen TEK-tutkijoiden hallituksen kokouksessa ja myöhemmin Tapiolan Seudun Vihreiden syyskokouksessa. Järjestäytyneisyys on kaikilla ammattialoilla tärkeää. Illalla sain kunnian tulla valituksi Tapiolan Seudun Vihreiden uudeksi puheenjohtajaksi. Edellisiä puheenjohtajia viime vuosilta ovat Jyrki Kasvi, Esa Kivivuori ja Mirjami Vuori. He kaikki ovat loistavia tyyppejä. Hienoa, että Mirjami ja Jyrki jatkavat hallituksessa. Myös Kirsi Koskelin ja Sirkka Lindroos jatkavat hallituksessa ja Markus Peura varapuheenjohtajana.

Kokemuksia kunnallispolitiikasta

Olen poliittisesti aika untuvikko, menossa on ensimmäinen valtuustokauteni Espoossa. Tätä voi sanoa jännittäväksi seikkailuksi tai matkaksi. Matkalla tajuaa, kuinka tällainen massiivinen koneisto, Espoon kaupunki eri organisaatioineen toimii. Kuinka kaikki toimii ja kuinka voi vaikuttaa? Vaikuttaa voi hyvin monella tavalla, olemalla yhteydessä muihin päättäjiin, olemalla yhteydessä virkamiehiin, tekemällä aloitteita. Ujuttamalla omaa pientä ajatustaan koneiston sisään.

Esimerkiksi tein vuonna 2005 aloitteen kokeilumuotoisen iltapäivätoiminnan järjestämisestä. Silloin totesin enteellisesti budjettipuheessani: ”Itse olisin toivonut raha-aloitteessani kokeilumuotoista iltapäivätoimintaa kouluihin. Sitralla on samaa asiaa ajava ”eheytetty koulupäivä –projekti”, joten voi olla, että joskus Espoollakin on varaa tarjota tällaista lasten hyvinvointia edistävää toimintaa.” Kun aikaa vierähti vuosi, niin Espoo olikin yllättäen valmis kokeiluun. Loistavaa!

Lautakunnassa voi parhaiten vaikuttaa pitämällä hyvissä ajoin yhteyttä lautakunnan muihin jäseniin. Hyvin paljon voi vaikuttaa, jos argumentoi asiansa riittävän selkeästi ja uskottavasti. ”Oikeassa oleminen” loppuun asti ei aina takaa parasta tulosta. Usein on hyvä joustaa hieman omista periaatteistaan ja haluistaan, jos tilalle saadaan jotakin merkittävää. Toisinaan taas on kiskottava saappaat jalkaan ja vaikka kaaduttava. Kaikki periaatteet ja arvot eivät ole kaupan.

Itselleni on ollut yllätys, kuinka paljon Espoo on ollut edelläkävijänä ja kehittäjänä monenlaisessa hankkeessa. Toisinaan henkilöstö on älähtänyt: välillä on menty jo liian kovaa. Erikoisten kokeilujen, TOP ja ERP hankkeiden edut eivät ole mitenkään kiistattomasti havaittavissa. Se ainakin on varmaan, että Espoossa on ennakkoluulottomasti raivattu tietä uudistuksille ja viime kädessä siitä hyötynevät kaikki kunnat. Virheistä opitaan. Ainakin toivon niin.

Oma roolini on asettunut siihen, että heikoille ja hädänalaisille: lapsille, vanhuksille ja vammaisille on huudettava rahaa. Rahaa kyllä on, sitä Espoossa on ihan riittävästi. Mutta kuinka se raha jaetaan, jotta voidaan hyvin? Kovasti niistä rahoista vaan tapellaan, budjetoinnissa heikkojen ääni uhkaa hukkua moottoritiehankkeiden, kehityshankkeiden, konsulttien ja elinkeinoelämän edistämishankkeiden ylläpitoon. Rahaa annetaan hätään ja tarpeeseen, pieni siivu luonnon suojeluunkin, sitkeiden neuvottelujen jälkeen. Toki suurin kiitos kuuluu budjettineuvottelijoille, mutta hekin toimivat oman ryhmänsä mandaatilla ja evästyksin. Vuoden tärkeimmät puheenvuorot käydään budjettineuvotteluja edeltävässä lähetekeskustelussa.

Kaiken kaikkiaan yhteisten asioiden hoito on todella palkitsevaa. Espoossa on nyt hyvä draivi ja moni asia menossa hyvään suuntaan.

Tervetuloa seuraamaan blogiani

Johannan blogissa voit seurata perheenäidin arkea, vihreitä ajatuksia, kunnallispolitiikkaa, eduskuntavaalimietteitä ja kaikkea muuta siltä väliltä.

Eikä tarvitse vain seurata, kommentit ja debatit ovat tervetulleita, suorastaan odotettuja : )