Viime viikon kampanjahumua ja kokouksia

Viime viikolla vihreiden kampanja sai vauhtia. Kampanjan avaus alkoi keskiviikkona lasipalatsin edestä. Vihreä hahmo, Voitto liehutteli taustalla käsiään ja toi iloista tunnelmaa. Olin mukana jakamassa vihertestin mainoksia. Jokainen voi löytää itsestään pienen vihreän : ) Viestimme eduskuntavaaleissa on: Jottei totuus unohtuisi. Se tarkoittaa sitä, ettei nykymeno voi jatkua, ilmastomuutoksen torjumiseksi on jo toimittava. Pelkkä puhe (muiden puolueiden viherkuorrutus) ei riitä. Toinen tärkeä teemamme on epätasaisesti jakautunut hyvinvointi. Vaikka talous on kasvanut, yhä useampi lapsi elää köyhyysrajan alapuolella.

Viime viikolla oli myös valtuuston kokous, jossa päätettiin ammattikorkeakoulujen EVTEK-Stadia yhdistymisestä. Yhdistymisestä hyötyvät koko metropolialueen opiskelijat, koska valinnanvapaus lisääntyy. Uudessa koulussa on mahdollisuus poikkitieteellisiin opintoihin. Valtuusto painotti opiskelijoiden ja työntekijöiden huomioimista, sillä hallitukseen toivottiin opiskelijajäsenelle läsnäolo-oikeus ja työntekijöiden asema turvattiin. Kaikki siirtyvät vanhoina työntekijöinä uuteen kouluun ja henkilöstösuunnitelma toteutetaan yhdessä työntekijöiden kanssa.

Torstaina olin Otaniemen TEK tutkijoiden hallituksen kokouksessa, jossa käsiteltiin mm. pätkätyöongelmaa ja työhyvinvointia. Nuo kaksi teemaa kuuluvat tämän vuoden toimintasuunnitelmaamme. Tutkijoiden työssä ei ole tarpeeksi jatkuvuutta, sillä työsuhde pilkkoutuu monesti useaan kovin lyhyeen pätkään.

Lauantaina jalkauduimme Tapiolaan jakamaan esitteitä ja ilmapalloja. Iloiset ohikulkijat toivottivat menestystä vihreille : )

Pääkaupunkiseudun yhteistyö ja joukkoliikenne

Eilisessä vihreiden pääkaupunkiseudun valtuustoryhmien kokouksessa käsiteltiin tärkeitä ajankohtaisia kysymyksiä. Esille nousivat joukkoliikenne ja ammattikorkeakoulujen Evtek-Stadia yhdistäminen. Helsingin ja Vantaan valtuustot ovat jo hyväksyneet yhdistymisen, Espoon valtuustossa asia käsitellään huomenna.

Vihreiden kuntapäättäjien tapaamien pidettiin Espoon Emmassa, alussa oli aikaa tutustua moderniin taiteeseen. Saastamoisen upea kokoelma herättää katsojassa monenlaisia tuntemuksia.

Joukkoliikenteessä kaikkein tärkeintä on alentaa lipun hintoja, sekä valtion että kuntien on subventoitava lisää rahaa joukkoliikenteeseen. Seutulippu on liian kallis ja ongelmallisia ovat seutulipun rajavyöhykkeet, joissa rajan ylittäminen lyhyellä matkalla tulee matkustajalle kalliiksi. Ongelman voisi ratkaista ”päällekkäisvyöhykkeillä”. Eli Leppävaarasta pääsisi Konalaan sisäisen lipun hinnalla ja Leppävaarasta pääsisi myös muualle Espooseen sisäisen lipun hinnalla, kuten nytkin. Muutosta nykyiseen olisi siis raja-alueiden ylityksen alentaminen, kun lähtöpiste ja saapumispaikka ovat lähekkäin.

Toinen hyvä vaihtoehto on tasatariffi koko YTV-alueella eli yhtenäinen lipun hinta. Tässä tapauksessa hinta tulisi määrittää halvimman nykyisen lipun, eli Helsingin sisäisen lipun, hinnaksi. Tämä tulee kalliiksi ja vaatii huomattavasti suurempaa satsausta joukkoliikenteeseen kunnilta ja valtiolta. Vihreät ovat siihen valmiita, mutta ovatko toiset? Tähän mennessä eivät ole olleet. Vihreät ovat aina jääneet vaille kokoomuksen ja demarien tukea, kun YTV:n hallituksessa ovat vaatineet lipun hintoja alemmas.

Tasatariffin etu olisi se, että pitkiäkin työmatkoja kannattaisi tehdä joukkoliikenteellä. Pitkän matkan takaa tulevan matka julkisilla voi sisältää lukuisia vaihtoja ja olla siksi hankala ja työläs. Siitä ei pitäisi rangaista kalliilla lipun hinnalla.

Logiikka lipun hintojen alentamisen hyödyllisyydessä piilee siinä, että saadaan enemmän joukkoliikenteen käyttäjiä, jolloin taloudellinen kannattavuuskin paranee. Nykyiset lippujen hinnat ovat kipurajalla.

Itämeri

Oma mökkijärvemme kärsi leväpuurosta ja rehevöitymisestä joitakin vuosia sitten, mutta tilanne on helpottunut asukkaiden ja kesäasukkaiden ryhdyttyä talkoovoimin kunnostamaan järveä. Myös uudistettu viemärijätteen käsittelylaitos paransi tilannetta. Itämeren hoitotalkoot ovat paljon suuremmat ja vaativammat. Tuntuu siltä, ettei meren tilanteen parantamiseksi ole tehty tarpeeksi. Paljon enemmän on tehtävä ja yhteistyössä Itämeren reunavaltioiden kesken.

Koko Itämeren eliökanta kärsii: leville ravinnemäärät ovat hyväksi, mutta syvällä suolaisessa vedessä turskan mäti kuolee hapettomissa oloissa. Muitakin muutoksia eliökannassa tapahtuu, muutamat harvat lajit menestyvät ja toiset uhkaavat hävitä. Kauniina kesäpäivänä leväpuuroinen vesi ei houkuttele uimaan.

Mereen päätyvät typpi ja fosfori ovat peräisin pääasiassa maataloudesta, yhdyskuntajätteistä, laivaliikenteestä, liikenteestä ja energiantuotannosta. Maatalouden lannoitus on saatava maltillisemmaksi ja siihen tarvitaan lakeja ja säädöksiä. Suojavyöhykkeitä ei ole tarpeeksi käytössä, koska kannustimet eivät ole riittävän suuret. On selvää, että laivaliikenteen päästöjä on rajoitettava, sillä laivoissa käytetään saastuttavaa, runsaasti rikkiä sisältävää polttoainetta.

Pietarissa on uusittu yhdyskuntajätteen puhdistusta, muttei tälläkään saralla ole tehty kaikki tarpeellinen. Kemiallinen fosforinpoisto parantaisi laitoksen toimintaa huomattavasti. Suomi on avainasemassa, sillä voimme viedä kehittynyttä ympäristötekniikkaa naapurimaihin.

Jokainen voi vaikuttaa meren tilaan. Suositaan luomua, hoidetaan oman mökkirannan jätehuolto, käytetään joukkoliikennettä. Yhdessä toimimalla saamme parhaat tulokset. Ei enää leväpuuroa lapsille!

Globalisaatiosta

Globalisaatio on suuri maailmanlaajuinen rakennemuutos, joka on olemassa halusimme tai emme. Suomi ei voi eristäytyä muusta maailmasta, olemme kaikki mukana kansainvälisillä markkinoilla. Rahan ja tavaroiden vapaa liikkuvuus on aiheuttanut sen, että tuotantoa on siirretty ja siirretään sellaisiin maihin, joissa työvoima on halvempaa. Juuri tänään saimme lukea Perloksen tilanteesta. Perlos sulkee kaikki kotimaiset tehtaansa, jopa 1200 on menettämässä työpaikkansa. Monet IT-alihankkijat ovat jo vuosia siirtäneet tuotantoaan muihin maihin. Elektroniikkateollisuus painottuu yhä vahvemmin Aasiaan.

Tällaisia uutisia kuulemme kaiken aikaa. Irtisanottujen työntekijöiden uudelleen työllistäminen on asia, josta sekä irtisanovan yrityksen että Suomen valtion pitäisi ottaa vastuuta. Toisaalta globaalit markkinat ovat olemassa, eikä konkurssiuhan alla olevia yrityksiä voida pakottaa jatkamaan tuotantoaan vanhaan malliin. Konkurssiin mennyt firma ei tuota mitään, mutta muualla maailmassa tuotteita valmistava suomalainen yritys tuottaa ainakin joitain työpaikkoja ja verotuloja Suomeen. Lisäksi meidän on Suomessa löydettävä uusia kehitysaloja. Vahvuutemme on laatu, innovatiivisuus ja innostus.

Olin eilen Otaniemen Tekniikan päivillä ja siellä käsiteltiin erittäin mielenkiintoisia kysymyksiä: globalisaatiota ja tutkimusta. Meidän on panostettava tutkimuksen laatuun. Tilanne on kehittynyt hyvin viimeisen 10 vuoden ajalla, olemme hyvällä tasolla, vaikkemme aivan kärjessä. Tieteellisten julkaisujen määrä sekä taso ovat kasvaneet viimeisten 10 vuoden aikana paljon. Nyt olemme käännepisteessä. Esimerkiksi maailmankuulussa MIT:ssä käytetään oppilaskohtaisia määrärahoja 10-kertainen määrä TKK:hon nähden. Tuossa on osviittaa siihen, mihin suuntaan voimme mennä. Me emme pysty –ainakaan nyt, kilpailemaan massatuotannosta halpatuotantomaiden kanssa. Sen sijaan meidän on jatkuvasti kehitettävä uutta, löydettävä uusia Nokioita. Yksi vahva osaamisala on biotekniikka ja ilmastonmuutoksen torjunta. Saisimme maaseudun ja metsäteollisuuden jaloilleen uusilla innovatiivisilla energian tuotantotavoilla. Teollisuuden jätteistä on mahdollista valmistaa uuden sukupolven biopolttoaineita ja maaseudulle voidaan pystyttää omavaraisia energiantuotantolaitoksia: biokaasuvoimaloita ja tuulimyllyjä. Suomi on myös vahva edelläkävijä uuden, ilmastonmuutosta torjuvan teknologian kehittäjänä.

Globalisaatio on periaatteessa hyvä asia, se on nostanut monta kehittyvää maata hyvinvoivaksi. Toisaalta pelkästään markkinavoimien ehdoille ei pidä heittäytyä, meidän on vaadittava globaaleilta markkinoilta reiluutta, ihmisoikeuksien kunnioitusta ja humanitäärisyyttä. Meidän on täällä Suomessa pärjättävä mukana, kehitettävä sitä, missä olemme parhaita. Uskon, että pärjäämme kyllä.

Arvokas vanhuus ja hoitavia käsiä

Iäkäs isoäitini on joutunut sairaalaan kaaduttuaan. Pieni ja hauras vanhus sairaalan vuoteessa on lohduton näky. Pirteä ja iloinen hän oli, nauroi kovasti, kun oli rakkaita sukulaisia ympärillä.

Arvostan erittäin paljon niitä hoitajia, jotka haluavat hakeutua nimenomaan vanhustyöhön. Heitä ei ole paljon, koska työ on rankkaa. Varmasti työ on myös omalla tavallaan palkitsevaa. Olen aina kuunnellut mielenkiinnolla vanhusten tarinointia menneiltä vuosilta.

Palvelutalossa isoäidilläni on hyvä olla, on mukavat hoitajat ja kiva sosiaalinen ilmapiiri. Vuoteenomana olevan vanhuksen tilanne ei liene niin hyvä. Vanhusten hoidon hoitohenkilökuntaa on liian vähän. Niin kauan kuin vanhuksen omatoimisuus säilyy, hänellä on helpompaa.

Elämänpiiri on yhteisö, joka koostuu kaiken ikäisistä ihmisistä. Yhteisöllisyyteen tarvitaan kaikkia sukupolvia!

Kaksi astetta

Lapsuudessani 70 ja 80-luvuilla ei ollut sellaista tavarapaljoutta kuin nyt. Lapset pärjäsivät pienemmällä lelumäärällä ja pörräsivät ulkona, teillä tietymättömillä vailla kännykkää. No ei aikuisillakaan ollut samanlaista tavarapaljoutta, sähköisiä hilavitkuttimia, kuin nykyään.

Mutta palaan lapsuuteeni, 80-luvun taitteeseen. Silloin erikoisliikkeisiin oli ilmestynyt Hello Kitty –tavaroita: vaaleanpunaista muovikrääsää koristettuna söpöllä valkoisella kissalla. Hypistelin näitä tavaroita ja olisin kovasti halunnut itselleni jonkun niistä. En kuitenkaan koskaan saanut ainoatakaan Hello Kitty –tavaraa. Vanhempani mielestä ne olivat liian kalliita ja aivan turhaa krääsää. Aivan oikeassa he olivat, ymmärrän sen nyt. Krääsän ja roinan himosta on päästävä, jotta ilmastonmuutos pysähtyisi kahteen asteeseen. Maapallo selviää ja sopeutuu kahden asteen lämpenemiseen, mutta 5 astetta olisi liikaa. Vaikka muutos on hidas, se on tajuttava ja jokaisen on omaksuttava elintapamuutos.

Kun näin kaupassa vaaleanpunaisen Hello Kitty –kassin, pieni lapsi minussa tahtoi sen. Ostin sen, koska sillä on käyttöä ruokaostoksilla. Näytin kassia tyttärelleni ja kerroin, kuinka lapsena halusin Hello Kitty –tavaroita. Kerroin myös, että kaikkea turhaa kuluttamista on vältettävä ja että olen iloinen, etten saanut lapsena kaikkea haluamaani. Se, mitä ostaa, kannattaa ostaa harkiten ja vain todelliseen tarpeeseen. Lapseni huomioivat tämän tarpeellisuuskysymyksen, kun tekivät jouluostoksiaan. Sain tyttäreltäni lahjaksi Hello Kitty –saippuan ja pojaltani kahvimukin. Aamukahvin juonti lehteä lukien on yksi perheenäidin arjen nautinnoista. Ja kahvin on muuten oltava reilua, siis reilun kaupan kahvia.

Ajatusleikki: kahvilassa

Perustuloon pohjautuva järjestelmä on monin verroin järkevämpi kuin nykyinen tukiviidakko. Nykyisen järjestelmän suuri puute on siinä, että se passivoi ihmisiä. Pienetkin tulon lisäykset vähentävät tuloja toisaalla. Perustulomallin ajatus on, että perustulo pysyy samana, vaikka siihen saisi palkkaa päälle.

Mutta ajatellaanpa asiaa käytännössä. Pienen kahvilan pitäjä ei voi palkata työntekijää, koska työn hinta on Suomessa suuri. Entä jos on perustulo? Kahvilan pitäjä voi silloin palkata pienellä palkalla työntekijän. Työntekijä tulee hyvin toimeen, koska hänellä on palkan lisäksi perustulo. Kahvilan pitäjä voi myydä halvalla kahvia ja pullaa, koska hänellä on siihen varaa. Saadaan enemmän asiakkaita, yhteisöllisyyttä, hyvää oloa. Perustulomallin avulla ihmiset voivat työllistyä helpommin ja nauttia halvemmalla palveluja.

Perustulo on tukea työlle, tukea yrittäjyydelle, tukea palveluille, tukea yhteisöllisyydelle, tukea positiiviselle ilmapiirille ja hyvän kierteelle. Perustulo on soininvaaralaisen ideologian helmiä.

Pelastetaan jääkarhut!

Ilmastonmuutoksen seurauksena monet eläinlajit uhkaavat kuolla sukupuuttoon. Muutos on niille liian nopea. Arktiset eläimet ja koko arktinen ekosysteemi on vaarassa hävitä. Suomessa on uhattuna mm. Itämerennorppa, joka ei pääse poikimaan huonon jäätilanteen vuoksi. Jos pahimmat skenaariot toteutuvat, ekosysteemit muuttuvat maailmanlaajuisesti.

Vain vuosi sitten törmäsi alituiseen kirjoituksiin, joissa epäiltiin ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta huuhaaksi. Nyt tosiasiaa on vaikea kiistää. Uusi kirjoittelumuoto on sitäkin karmeampi: Suomi ja muu pohjola hyötyvät ilmastonmuutoksesta! Jos muu maailma hukkuu tai aavikoituu, niin kyllä siitä kärsivät kaikki.

Meillä lapset ovat aidon harmistuneita lumettomuuteen. Päivittäin meillä ihmetellään: ”Miten ihmiset ovat voineet saada tämän aikaan?”, ”Miksei kukaan tee mitään!” Jonkun on tehtävä jotain. Pelkkä puhe ei riitä. Sitä puhetta on nyt kuunneltu vallassaolijoiden taholta, vain näytöt puuttuvat. Suomi on yksi harvoista maista, joissa ei ole syöttötariffia tuulienergialle ja bioenergialle. Ainoastaan turpeelle annettiin syöttötariffi. Turve ei kuulu uusiutuviin energianlähteisiin, sillä sen syntyyn tarvitaan 1000 vuotta. Turpeen poltto tupruttaa ilmakehään hiilidioksidia yhtä paljon kuin fossiiliset polttoaineet. Suotutkijat ympäri maailman ovat ilmaisset huolensa suoluonnon säilymisen puolesta.

Meillä on toivoa välttää pahin, mutta se vaatii toimintaa. Suomen ekologinen jalanjälki on kovin suuri. Meidän on toimittava itse ja velvoitettava kaikki muut maat mukaan. Kiina, Intia, Yhdysvallat, Venäjä, EU, itse asiassa kaikki teollisuusmaat on saatava mukaan ilmastotalkoisiin.

Puna-Vihreä Pamaus

Olen menossa tänään vaalipaneeliin ”Puna-Vihreä Pamaus” (Leppävaaran Kansantalo, Vallikatu 15, alkaen klo. 16). Keskustelemassa tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta on vasemmistoliitto, vihreät ja demarit. Olen valmistautunut mm. lukemalla Oras Tynkkysen erinomaista kirjaa: Vihreä on kasvun väri. Ilmastonmuutos on suuri uhka ja sen huomiotta jättäminen tulisi todella kalliiksi. Kaikki keinot on käytettävä: energian säästö, uusiutuva energia, joukkoliikenne, ekologinen verouudistus, innovaatiot ja teknologia jne. Esimerkiksi Led-liikennevalo kuluttaa vain kuudesosan siitä, mitä perinteinen liikennevalo ja lämmityslasku voidaan puolittaa uusilla matalaenergiatekniikoilla.

Oikeudenmukaisuus on tärkeä ja ajankohtainen kysymys: kulunut hallituskausi on ollut yhtä talouden riemuvoittoa. Toisaalta voitot ovat käärineet vain tietty harva osa kansaa: ylin johto. Talouskasvu väisti köyhät. Opintotukea ei ole nostettu 14 vuoteen ja vanhusten, sairaiden ja köyhien asema on todella heikko. Moni lapsiperhe elää köyhyysrajan alapuolella. Erityisen tiukkaa on vähävaraisissa yksinhuoltajien perheissä. Niillä, joilla on töitä, on usein pätkätöitä runsaiden ylitöiden kera. Hyvinvointi keskittyy yhä harvemmille. Muutosta tarvitaan enemmän kuin koskaan ennen.

Sunnuntaimietteitä liikelaitoksista

Olen istuskelut tietokoneella ahkeraan, päivittänyt nettisivujani. Nyt siellä on mm. vuoden viimeisimmässä valtuustossa pitämäni kolme puhetta päätösasioissa: Tilaajan ja tuottajan rooli, Omistajapolitiikka ja Hyvä hallinto. Olen sitä mieltä, ettei kunnallisista monopoleista tule tehdä liikelaitoksia. Kyseessä ei ole aidot markkinat, vaan monopolituotanto. Voittoja revitään laadun ja työntekijöiden kustannuksella. Päätäntävaltaa siirretään liikelaitosten hallituksiin, joissa tulee istumaan mm. virkamiehiä. Se on avoimen kunnallisdemokratian alasajoa.

Vili oli hoksannut huomioni herpaantumisen. Ihmettelin, kun eläin rynnisti hieman syyllisen näköisenä ja kovalla kiireellä pari kertaa olohuoneeseen ja takaisin. Lopulta menin katsomaan, mistä oli kysymys. Vili oli huomannut olohuoneen pöydällä olleet suklaanamit. Sohvalla seisoskellut ja karkkeja kurotellut Vili tipautti suustaan makeisen lattialle. Syyllinen jäi kiinni ja eteisestä löytyi lisää todistusaineistoa: kolme repaleista namipaperia. Luojan kiitos ehdin ajoissa, suurempi määrä suklaata olisi ollut vahingollista koiralle.

Yksinhuoltajaperheen arkea

Yksinhuoltajaperheet ovat niin yleisiä pääkaupunkiseudulla, että noin joka kolmannessa perheessä on yksi huoltaja tai asutaan uusperheessä. On tosi harvinaista, että yksinhuoltajuus olisi toivottu tilanne, esim. äidin yksin haluama, vaan tavallisimmin vanhemmat päätyvät eroon ja lasten huollosta sovitaan.

On selvää, että yksinhuoltajan, joka useimmin on äiti, vastuu ja työmäärä kasvavat. Jos toinen vanhempi ei asu samalla paikkakunnalla tai ei muuten ole halukas osallistumaan, on hoidettava yksin kaikki.

Arki on kiireistä ja usein taloudellisesti tiukkaa. Lasten vaate- ja harrastevälinehankinnat on hoidettava yksin, selvittävä ruokahuollosta ja kodin siivouksesta, vietävä sairas lapsi lääkäriin vaikka keskellä yötä, hoidettava harrastuksiin viemiset. Tilanteeseen sopeudutaan parhaimman mukaan ja lasten omatoimisuus kasvaa.

Omatoimisuus on meidän perheessä jo itsestään selvää. Tyttäreni kännykkä hajosi, kun se tipahti pesuveteen hänen pestessään jumppapukua. Kun kerroin harmistuneena tapauksesta ystävilleni, ihmetystä herätti lähinnä se, että: ”Peseekö tyttäresi jo itse pyykkiä?” Meillä lapset osallistuvat kodin siivoukseen ja imurointiin. Uskon, että se on meille kaikille hyväksi.

Lemmikkieläin on tosi tärkeä, kun lapsi saapuu tyhjään kotiin. Lapseni osallistuvat Vilin ulkoiluttamiseen ja ottavat vastuuta pienen eläimen hoidosta.

Jotta äiti selviäisi, käytännössä syntyy tukiverkko isovanhemmista ja ystävistä. Koulujen iltapäiväkerhot tuovat helpotusta perheen elämään, lisäävät lasten turvallisuutta ja vähentävät äidin huolta.

Usein erotilanteessa isä herää vastuuntuntoon ja huolehtii omasta viikonlopustaan ja sovituista lomista. Lapset sopeutuvat uuteen tilanteeseen, mutta hekin käyvät läpi oman suruprosessin. Tunnekuohuilta ei säästy yksikään perhe. Avoin keskustelu tietysti auttaa lapsiakin ja hyvän suhteen säilyminen kumpaankin vanhempaan on tärkeää.

Arki auttaa, sen rutiinit tuovat järjestystä elämään. Arki on parasta. Mutta ei unohdeta kodin juhlia, ystävävierailuja, yhteisiä retkiä metsään, saaristoon, uimarannalle, luistinradalle ja hiihtämään. Käydään kirjastossa ja kulttuuritapahtumissa. Joskus ihan vaan lomaillaan.

Uusi vuosi tullessaan, tuokoon onnen mukanaan : )

Muistelen mennyttä vuotta, Espoon kunnallispolitiikassa on ollut säpinää kerrakseen. Kaupsussa tehtiin yleiskaavaa, käsiteltiin asukkaiden palautetta, tiivistettiin asuinalueita, säästettiin viheralueita. Valtuustossa tehtiin suuria päätöksiä.

EU:ta myöten on moitittu Suomen pääkaupunkiseudun hajarakentamista. Se lisää liikennettä ja pahentaa kasvihuoneilmiötä. Siksi on tärkeää saada uusia asuinalueita nykyisen asutuksen yhteyteen, hyvien liikenneyhteyksien ja palvelujen viereen. Lisäksi on tärkeää säästää yhteiset laajat ja rakastetut viheralueet, joissa liikkua ja joihin vetäytyä luonnon rauhaan. On ollut valtava haaste löytää paikat, minne asutusta saa vahingoittamatta jotain arvokasta.

Paljon arvokasta säästettiin. Siitä on kiitoksena tämän päivän Hesarissa mainittu kulttuuriteko: Rullavuoren pelastaminen. Pitkään väänsimme kättä Rullavuoresta virkamiesten ja rakennusintoisten luottamusmiesten kanssa. Lopulta arvokas kulttuuriympäristö ja kaunis kalliomaasto saatiin pelastettua. Rullavuori ry teki myös lujasti töitä asiansa eteen. Me vihreät puolustimme lautakunnassa vahvasti useaa merkittävää viheraluetta ja olemme lopputulokseen tyytyväisiä.

Valtuustovuosi alkoi ikävissä merkeissä: E.on sähköosakkeiden myynnillä. Ei auttanut vastustus, sillä enemmistön äänet ratkaisivat. Kesällä oli vuorossa Kauklahden asuntomessut. Kauklahdesta on tullut uljas uusi kaupunginosa. Sijainti junaradan vieressä on mainio, lisäksi alueen palvelutarjontaa on lisätty. Kauklahden seudulla on asuttu jo tuhansia vuosia ja kauklahtelaiset ovat ylpeitä historiastaan. Syksyllä avattiin upea WeeGee, jossa on mm. modernin taiteen museo EMMA.

Budjetissa suosittiin lapsia ja vanhuksia, kotihoitoa, ennaltaehkäisyä ja liikuntaa. Paljon hyvää meille kuntalaisille ja hyvä niin.

Metropäätös oli ikimuistoinen alku syksylle. Siitä muistutettiin myös eilisessä Espoon kaupungin uudenvuoden konsertissa. Total Cello Ensemblen esityksessä matkustettiin metroasemilta toisille. Yllättäen Tapiolasta koukattiin Olarin, Nuuksion ja Ämmässuon kautta pääteasemalle Kivenlahteen. Mutta kun Matinkylä jäi välistä, nuo mainiot esiintyjät kehottivat järjestämään Matinkylään liityntäliikenteen Kivenlahdesta ; ) Ämmässuolta poikettiin tankkaamaan biokaasua. No fiktiotahan tuo uusi poikittaisliikenne oli, tosiasiassa metro kulkee Lauttasaaren kautta Keilaniemeen, Otaniemeen, Tapiolaan ja Matinkylään. Jatkoyhteys Kivenlahteen on toteutettava heti ensimmäisen vaiheen valmistuttua.

Loppuvuoden valtuustossa päätettiin isoja asioita omistajuuden linjauksista. Liitteissä ja klemmeissä lipsahti päätöksiin jotain vaarallista. Espoossa valmistellaan nyt täyttä häkää neljää uutta liikelaitosta. En voisi olla tyytyväinen itseeni, ellen päättäisi asioista omantuntoni mukaan. Siispä nousin vastustamaan ruokapalvelujen, kiinteistöjen, infran ja liikunta-alueiden liikelaitostamisia. Kun päätöksenteko siirretään yhtiöitten hallituksiin, asukkaiden on yhä vaikeampi vaikuttaa saamiinsa palveluihin. Päätöksenteko siirtyy valtuustosalista liikelaitosten hallitusten kokouksiin, valtuustolle jäädessä vain suuret linjaukset kuten tuottoprosentin määritys. Kunnallisdemokraattinen päätöksenteko on avointa, päinvastoin kuin hallitusten kokoukset. Toivon todella, että valtuutetut paneutuvat siihen, mitä meille tuon kiihkeän valmistelun jälkeen tullaan esittämään. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei ole järkeä tehdä kunnallisista monopoleista liikelaitoksia.

Seuraavalle vuodelle toivon harkintaa luonnonvarojen käyttöön, vastuuta lasten, vajaakuntoisten sekä ikääntyneiden huolenpidosta, lisää mahdollisuuksia nuorille, uutta dynaamisuutta meille kaikille.

Onnellista uutta vuotta!