Kokemuksia kunnallispolitiikasta
Olen poliittisesti aika untuvikko, menossa on ensimmäinen valtuustokauteni Espoossa. Tätä voi sanoa jännittäväksi seikkailuksi tai matkaksi. Matkalla tajuaa, kuinka tällainen massiivinen koneisto, Espoon kaupunki eri organisaatioineen toimii. Kuinka kaikki toimii ja kuinka voi vaikuttaa? Vaikuttaa voi hyvin monella tavalla, olemalla yhteydessä muihin päättäjiin, olemalla yhteydessä virkamiehiin, tekemällä aloitteita. Ujuttamalla omaa pientä ajatustaan koneiston sisään.
Esimerkiksi tein vuonna 2005 aloitteen kokeilumuotoisen iltapäivätoiminnan järjestämisestä. Silloin totesin enteellisesti budjettipuheessani: ”Itse olisin toivonut raha-aloitteessani kokeilumuotoista iltapäivätoimintaa kouluihin. Sitralla on samaa asiaa ajava ”eheytetty koulupäivä –projekti”, joten voi olla, että joskus Espoollakin on varaa tarjota tällaista lasten hyvinvointia edistävää toimintaa.” Kun aikaa vierähti vuosi, niin Espoo olikin yllättäen valmis kokeiluun. Loistavaa!
Lautakunnassa voi parhaiten vaikuttaa pitämällä hyvissä ajoin yhteyttä lautakunnan muihin jäseniin. Hyvin paljon voi vaikuttaa, jos argumentoi asiansa riittävän selkeästi ja uskottavasti. ”Oikeassa oleminen” loppuun asti ei aina takaa parasta tulosta. Usein on hyvä joustaa hieman omista periaatteistaan ja haluistaan, jos tilalle saadaan jotakin merkittävää. Toisinaan taas on kiskottava saappaat jalkaan ja vaikka kaaduttava. Kaikki periaatteet ja arvot eivät ole kaupan.
Itselleni on ollut yllätys, kuinka paljon Espoo on ollut edelläkävijänä ja kehittäjänä monenlaisessa hankkeessa. Toisinaan henkilöstö on älähtänyt: välillä on menty jo liian kovaa. Erikoisten kokeilujen, TOP ja ERP hankkeiden edut eivät ole mitenkään kiistattomasti havaittavissa. Se ainakin on varmaan, että Espoossa on ennakkoluulottomasti raivattu tietä uudistuksille ja viime kädessä siitä hyötynevät kaikki kunnat. Virheistä opitaan. Ainakin toivon niin.
Oma roolini on asettunut siihen, että heikoille ja hädänalaisille: lapsille, vanhuksille ja vammaisille on huudettava rahaa. Rahaa kyllä on, sitä Espoossa on ihan riittävästi. Mutta kuinka se raha jaetaan, jotta voidaan hyvin? Kovasti niistä rahoista vaan tapellaan, budjetoinnissa heikkojen ääni uhkaa hukkua moottoritiehankkeiden, kehityshankkeiden, konsulttien ja elinkeinoelämän edistämishankkeiden ylläpitoon. Rahaa annetaan hätään ja tarpeeseen, pieni siivu luonnon suojeluunkin, sitkeiden neuvottelujen jälkeen. Toki suurin kiitos kuuluu budjettineuvottelijoille, mutta hekin toimivat oman ryhmänsä mandaatilla ja evästyksin. Vuoden tärkeimmät puheenvuorot käydään budjettineuvotteluja edeltävässä lähetekeskustelussa.
Kaiken kaikkiaan yhteisten asioiden hoito on todella palkitsevaa. Espoossa on nyt hyvä draivi ja moni asia menossa hyvään suuntaan.
Esimerkiksi tein vuonna 2005 aloitteen kokeilumuotoisen iltapäivätoiminnan järjestämisestä. Silloin totesin enteellisesti budjettipuheessani: ”Itse olisin toivonut raha-aloitteessani kokeilumuotoista iltapäivätoimintaa kouluihin. Sitralla on samaa asiaa ajava ”eheytetty koulupäivä –projekti”, joten voi olla, että joskus Espoollakin on varaa tarjota tällaista lasten hyvinvointia edistävää toimintaa.” Kun aikaa vierähti vuosi, niin Espoo olikin yllättäen valmis kokeiluun. Loistavaa!
Lautakunnassa voi parhaiten vaikuttaa pitämällä hyvissä ajoin yhteyttä lautakunnan muihin jäseniin. Hyvin paljon voi vaikuttaa, jos argumentoi asiansa riittävän selkeästi ja uskottavasti. ”Oikeassa oleminen” loppuun asti ei aina takaa parasta tulosta. Usein on hyvä joustaa hieman omista periaatteistaan ja haluistaan, jos tilalle saadaan jotakin merkittävää. Toisinaan taas on kiskottava saappaat jalkaan ja vaikka kaaduttava. Kaikki periaatteet ja arvot eivät ole kaupan.
Itselleni on ollut yllätys, kuinka paljon Espoo on ollut edelläkävijänä ja kehittäjänä monenlaisessa hankkeessa. Toisinaan henkilöstö on älähtänyt: välillä on menty jo liian kovaa. Erikoisten kokeilujen, TOP ja ERP hankkeiden edut eivät ole mitenkään kiistattomasti havaittavissa. Se ainakin on varmaan, että Espoossa on ennakkoluulottomasti raivattu tietä uudistuksille ja viime kädessä siitä hyötynevät kaikki kunnat. Virheistä opitaan. Ainakin toivon niin.
Oma roolini on asettunut siihen, että heikoille ja hädänalaisille: lapsille, vanhuksille ja vammaisille on huudettava rahaa. Rahaa kyllä on, sitä Espoossa on ihan riittävästi. Mutta kuinka se raha jaetaan, jotta voidaan hyvin? Kovasti niistä rahoista vaan tapellaan, budjetoinnissa heikkojen ääni uhkaa hukkua moottoritiehankkeiden, kehityshankkeiden, konsulttien ja elinkeinoelämän edistämishankkeiden ylläpitoon. Rahaa annetaan hätään ja tarpeeseen, pieni siivu luonnon suojeluunkin, sitkeiden neuvottelujen jälkeen. Toki suurin kiitos kuuluu budjettineuvottelijoille, mutta hekin toimivat oman ryhmänsä mandaatilla ja evästyksin. Vuoden tärkeimmät puheenvuorot käydään budjettineuvotteluja edeltävässä lähetekeskustelussa.
Kaiken kaikkiaan yhteisten asioiden hoito on todella palkitsevaa. Espoossa on nyt hyvä draivi ja moni asia menossa hyvään suuntaan.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home