perjantaina, heinäkuuta 07, 2017

Tavoitteena kirkas Itämeri

Suomen Ympäristökeskuksen (Syke) mittaukset tutkimusalus Arandalla povasivat ennätyssuurta leväkesää Itämerelle. Kiitos kylmien ilmojen, levien kukinta ei ole päässyt meressä vauhtiin ja Itämeren uimarannat ovat säilyneet pääosin kirkkaina.

Syken valtakunnallisen leväkatsauksen mukaan sinileväkukinnat ovat kuitenkin lisääntyneet sisävesillä ja runsaitakin kukintoja on havaittu alkukesää enemmän. Itäisellä Suomenlahdella on esiintynyt hieman sinilevää, mutta avomerialueilla sinileväkukintoja ei toistaiseksi ole havaittu. Tyynellä säällä ja veden lämmetessä sinileväkukinta voi Syken mukaan kehittyä kuitenkin hyvinkin nopeasti.

Kuka haluaa tarjota lapsillemme leväpuuroa Itämeressä? Me vihreät emme ja siksi uudistaisimme maataloustuet kokonaan, sillä yli puolet Suomen fosfori- ja typpipäästöistä Itämereen on lähtöisin maataloudesta. On tärkeää, että tuotannosta syntyy kestävää lisäarvoa ja tuet kohdistuvat ympäristöystävälliseen tuotantoon ja ekosysteemipalveluihin. On olennaista huomioida luonnon monimuotoisuus ja ravinnevalumien vähentäminen. Tehokkaat suojakosteikot ja leveät suojavyöhykkeet, lannoituksen vähentäminen sekä kerääjäkasvien käyttö ovat hyviä konsteja vähentää maatalouden ravinnepäästöjä.

Kuluttajat kaipaavat lisää luomuruokaa ja toivonkin luomun edistämiseen hallitukselta vahvempaa panosta. Luomu vähentää riippuvuutta tuontilannoitteista ja niiden valmistukseen käytetyistä fossiilisista polttoaineista.Luonnonmukainen viljely edistää luonnon monimuotoisuutta ja voi myös olla keino ravinnekuormituksen vähentämisessä. Vihreiden tavoitteena on, että julkisten keittiöiden ruoasta 20 prosenttia on luomua vuoteen 2020 mennessä.

Jokainen voi itsekin pienentää omaa Itämeriravinnereppuaan. Lihan syönnin vähentäminen auttaa sekä ilmastoa että Itämerta. Suomessa syödään lihaa noin 80 kiloa vuodessa henkeä kohti. Ihan liikaa siis. Uudet kasvisvalkuaistuotteet Härkis ja Nyhtökaura lisäävät suosiotaan ja viitoittavat tietä parempaan. Valtion on tuettava tätä hyvää kehitystä, kohdistettava tukea kotimaisen kasvisvalkuaisen, kuten härkäpavun ja herneen tuottamiseen. Eikä pidä unohtaa innovatiivisen tuotekehityksen ja tutkimuksen tukea. Lisäksi koulujen viikoittainen kasvisruokapäivä olisi monella tavalla hieno lahja 100 vuotiaalle Suomelle.

Me suomalaiset rakastamme kiireettömiä kesäpäiviä veden äärellä, kalastellen, uiden ja saunoen. Leväinen vesi ei houkuttele uimaan, mutta se on myös vaarallista erityisesti pienille lapsille ja lemmikeille, jotka eivät itse osaa varoa myrkkyjä. Sinileväistä vettä ei pidä käyttää juoma-, pesu- tai löylyvetenä eikä syötävien kasvien kasteluun, sillä sen sisältämät toksiinit voivat aiheuttaa myrkytysoireita.

Me emme halua nähdä kotiseutumme rantavesiä hernerokkana, emmekä uittaa lapsia paljussa, kun vieressä vihertää levämössöinen ranta. Monella paikkakunnalla onkin perustettu oman järven suojeluyhdistyksiä, järjestetty kaislojen niittotalkoita ja laitettu ravinnevalumat kuriin puhdistamalla jätevedet tehokkaammin. Monesti tuloksena on kirkkaammat vedet. Myös Itämeren puolesta tehtävä työ on jatkuvaa ja tarpeellista. Itämeri toipuu hitaammin kuin pienet järvet, sillä suojelusavotta on suuri. Siksi on niin tärkeää kaikissa päätöksissä huomioida kirkkaampi Itämeri.

maanantaina, kesäkuuta 19, 2017

Östersundom maakuntakaava -hyviä uutisia

Iloinen tervehdys Uudenmaan maakuntahallituksen kokouksesta! Östersundomin maakuntakaava on nyt vihdoin muuttumassa paremmaksi. Hyväksyimme vastineet, joiden pohjalla on Natura-selvityksen johdosta tehtävät kaavarajausten ja merkintöjen tarkistukset. Ne koskevat Kasabergetin ja Sipoonkorven rajausta sekä Salmenkallion ja Talosaaren alueita. Muutoksilla turvataan alueen lintuvedet ja vältetään kehrääjään, pyyhyn, silikaattikallioihin ja lehtoihin sekä Natura-alueen eheyteen kohdistuvat merkittävästi heikentävät vaikutukset. Rakentamisen suunnittelu jatkuu nyt kestävämmältä pohjalta. Myös joukkoliikenteen vaihtopaikan merkinnän ja yhteysvälin sijainteja tarkennetaan. Varmistin kokouksessa, että merkinnät sopivat sekä metrolle että pikaratikalle, mihin vain alueen päättäjät päätyvät. Östersundomin osalta tein pari vuotta sitten maakuntahallituksen kokouksessa esityksiä juuri niistä kipupisteistä, joita nyt korjataan yksimielisesti. Myös kunnissa, esim. Vantaalla tehty vihreissä tärkeää työtä kestävän yleiskaavan eteen. Kiitos ja kumarrus kaikille! :)

perjantaina, kesäkuuta 16, 2017

Sipilän hallitus, älkää vesittäkö Pariisin tavoitteita!

Ilmastonmuutoksen seuraukset ihmisille ja luonnolle ovat katastrofaaliset, jos nykymeno jatkuu. Pariisin ilmastosopimus luo toivoa. Se toi uuden kunnianhimoisen tavoitteen, kun lämpeneminen pyritään rajaamaan 1,5 asteeseen.

Pariisin sopimuksen tavoitteen toteuttaminen vaatii tuekseen kunnianhimoiset toimet. Ilmastonmuutoksen torjunnassa on kysymys siitä, että lapsillamme ja heidän lapsillaan on hyvä elää Maapallolla. Tällöin kaikille riittää viljelykelpoista maata, ravitsevaa ruokaa ja puhdasta juomavettä. Maailma ei kohtaa valtavaa ilmastopakolaisuutta, pienet saarivaltiot eivät huku veden varaan, suomalaiset lapset voivat rakentaa lumiukkoja. Torjumalla ilmastonmuutos luonnon monimuotoisuuden rapistuminen saadaan pysäytettyä. Meret eivät happamoidu, kalat ja korallit selviävät. Jääkarhut ja muu uhanalaiset lajit säästyvät sukupuutolta. Uhanalaiset elinympäristöt säilyvät. Aikaa ei ole hukattavaksi, sillä globaalin 1,5 asteen lämpeneminen saavutetaan jo vuonna 2024, jos päästöjä ei nopeasti leikata.

Pariisin sopimus on historiallinen onnistuminen kansainväliseltä yhteisöltä. Sen avulla ilmastonmuutos on mahdollista pysäyttää ennen katastrofaalisia vaikutuksia. Nyt kun Trumpin USA on vetäytynyt ilmastosopimuksesta, EU:n on entistä lujemmin osoitettava johtajuutta ilmastoteoissa. Ihmisille on annettava toivoa, ja aikaa on kovin vähän. Mutta mitä tekee Suomen hallitus? Se yrittää toimillaan kampittaa ilmastotavoitteita. Suuri valiokunta hyväksyi juuri Suomen tavoitteet ilmastopäästöjen maakohtaisesta taakanjaosta sekä hiilinielupolitiikasta. Niissä kyseenalaistetaan esitetyt päästövähennystavoiteet ja esitetään keinoja, jotta tosiasiallista päästövähennysvelvoitetta saataisiin helpotettua. Vihreät vaativat vastaesityksessä tiukempaa ja kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa. Jos Pariisin tavoitteet nyt vesitetään, monet maat ja alavat osat Suomessakin häviävät tulvivan veden alle.

Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsäsektori, eli LULUCF-sektori, tullaan sisällyttämään EU:n päästövähennystavoitteisiin vuodesta 2020 eteenpäin. Tämä on positiivista, sillä sektorin sisällyttäminen ilmastopoliittiseen kehikkoon mahdollistaa päästövähennystavoitteiden noston kokonaisuutena. Metsienkäytön vertailutason määrittelyssä tulee huomioida maankäytön aiheuttamat todelliset ilmastovaikutukset. Jäsenmaiden ei tule voida asettaa vertailutasoja kansallisesti ilman ulkopuolista arviointia hiilinielun todellisesta kehityksestä.

Mutta hallituksen kannan mukaan metsienkäytön vertailutasojen tulisi olla kansallisesti määritettävissä ja ottaa huomioon tulevaisuuden metsänkäyttösuunnitelmat. Hallituksen kanta on tieteellisestä näkökulmasta mielivaltainen, sillä metsienkäytön vertailutason määrittelyn tulee perustua todellisiin toteutuneisiin tasoihin ja maankäytön aiheuttamat ilmastovaikutukset tulee huomioida. LULUCF-sektorin laskentasääntöjen tulee olla sellaiset, ettei vuosittaisen hiilinielun koko pienene vaan mieluummin kasvaa. Laskentasääntöjen tulee kannustaa kestävään metsä- ja biotalouteen ja varmistaa nieluvaikutuksen pysyminen vähintään samalla tasolla kuin aiemmin. Tämä on vihreiden kiteytetty kanta, jossa tuemme useiden ilmastoasiantuntijoiden näkemyksiä.

Monet Suomen metsä- ja ilmastotutkijat ovat esittäneet huolen hallituksen ylimitoitetuista bioenergia- ja metsänhakkuutavoitteista. Niiden toteutuessa ilmastopäästöt eivät kokonaisuudessaan vähene lähivuosina ja luonnon monimuotoisuus on uhattuna. Hallituksen suunnitelmiin kuuluu muun muassa metsien hiilinielujen puolittaminen vuoteen 2030 mennessä. Hiilinielun pienentäminen on sama asia kuin suora päästö.

Hallitus katsoo myös EU-kannassaan, että LULUCF-sektorilta saatavilla joustoilla tulisi voida kompensoida päästöjä muilla sektoreilla. Tosiasiassa joustot yhdessä itse asetetun nielujen vertailutason kanssa uhkaavat tehdä LULUCF-sektorista keinon jättää tekemättä päästövähennystoimia muilla sektoreilla, kuten maataloudessa, liikenteessä ja jätehuollossa. Suomen tavoitteena on oltava LULUCF-sektorin pitäminen omana tavoitekokonaisuutenaan ilman mahdollisuutta helpottaa sen avulla muiden sektorien päästövähennysvelvoitteita joustoilla.

Suuri valiokunta hyväksyi Suomen kannan myös taakanjakoasetukseen, joka on osa Euroopan komission esitystä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Myös tässä Sipilän hallituksen kanta on taantumuksellinen ja vastustaa nopeita päästövähennyksiä. Taakanjakosektori kattaa päästökaupan ulkopuoliset alat lukuun ottamatta maankäyttöä, jolle asetetaan erilliset tavoitteet. Komission ehdotus edellyttää jäsenmailta uusia toimia, joilla nopeutetaan päästövähennyksiä. Suomelle komission ehdotuksessa asetettu päästövähennystavoite 39 % on linjassa muille Pohjoismaille asetettujen tavoitteiden kanssa.

Suomen on muiden maiden rinnalla tehtävä kaikkensa, jotta Pariisin ilmastotavoite saavutetaan. EU:n tämänhetkiset päästövähennystavoitteet eivät siihen riitä, vaan niitä tullaan mitä todennäköisimmin kiristämään ensimmäisessä arvioinnissa vuonna 2018. Sitran teettämän selvityksen mukaan Pariisin tavoitteiden saavuttamiseksi oikeudenmukaisella tavalla EU:n pitäisi vähentää päästöjään vuoteen 2030 mennessä 75 prosenttia ja Suomen 60 prosenttia verrattuna vuoteen 1990.

Hallituksen kannassa kuitenkin kyseenalaistetaan EU-komission Suomelle esittämä päästövähennystavoite ja esitetään Suomen tavoitteeksi jatkokäsittelylle, että joustoja eli velvoitteiden siirtoa päästökauppa- ja ei-päästökauppasektorin välillä hyödynnettäisiin mahdollisimman paljon, jotta tosiasiallista päästövähennysvelvoitetta saataisiin helpotettua. Jos Pariisin ilmastotavoite halutaan saavuttaa, enää ei ole mahdollista etsiä keinoja päästövähennysten minimoimiseen. Tavoitteena tulee olla päästöjen vähentäminen mahdollisimman nopeasti, Suomelle asetetut velvoitteet täysimääräisesti toteuttaen. Suomella on korkean teknologian maana paljon mahdollisuuksia edistää vihreää teknologiaa, pitkäkestoisten puutuotteiden valmistamista sekä tuuli- ja aurinkoenergian lisäämistä. Kestävä biotalous on myös osa ratkaisua –kohtuullisuuden ja kestävyyden rajoissa.

maanantaina, toukokuuta 15, 2017

Soteuudistuksen valinnanvapausmalli on uudistuksen heikoin lenkki

Eduskunnalla on tänä keväänä käsittelyssä monta soteuudistukseen liittyvää lainsäändäntöesitystä. Viime viikolla lähetekeskustelussa oli lakiesitys soten valinnanvapaudesta. Hallituksen valitsema valinnanvapauden toteutustapa on uudistuksen heikoin lenkki ja se saikin lähetekeskustelussa oppositiolta täyslaidallisen kritiikkiä.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus tarvitaan, sen tavoitteet ovat tärkeät: turvata hyvät palvelut koko maassa, kaventaa terveyseroja ja panostaa varhaiseen puuttumiseen ja perusterveydenhoidon vahvistamiseen. Kun ihminen saa nopeasti apua, eikä häntä pompoteta luukulta toiselle, tarve raskaammille, korjaaville palveluille vähenee. Mutta hallituksen esityksessä asiakasta pompotetaan enemmän, nyt julkisen ja yksityisen luukkujen välillä. Sotepalvelujen markkinallistaminen ja julkisten palvelujen pakkoyhtiöittäminen uhkaa ihmisten elintärkeitä palveluja. Malli on monimutkainen ja johtaa massiiviseen määrään sopimuksia eri toimijoiden välillä. Yhtiömuoto liikesalaisuuksineen ei sovi julkiseen palveluun.

Malli on myös kallis. Terveitä ihmisiä ylihoidetaan, kun yritykset pystyvät optimoimaan potilaiden ohjautumista. On todennäköistä, että valinnanvapautta käyttävät ensi sijassa ne, joiden palveluntarve on keskimääräistä pienempi. Hallitus väittää voivansa kieltää kermankuorinnan lailla. Mutta yritysmaailma on nokkelaa, ei kermankuorintaa voi lailla estää. Jo nyt suomalainen työterveyshuolto on vahvasti kansainvälisten pääomasijoittajien omistuksessa. Kolmanneksi hallitus sanoo, että toimintaa tullaan valtion taholta valvomaan. Valvominen ei ole huokeata. Terveydenhuollon kustannukset kasvavat jo pelkän valvonnan ja yhtiöittämisvelvoitteen takia. ICT järjestelmien kehittymättömyys on myös iso riski. Sote-hanke kääntyy tavoitteitaan vastaan, kustannukset kasvavat, samoin väestön eriarvoisuus.

Yksi keskeinen tarve soteuudistuksessa on yhdistää hoitopolut. Mutta hoivaintegraatio toteutuu heikosti hallituksen mallissa.

Tärkeintä olisi taata julkisen terveydenhuollon laatu ja parantaa puutteet. Julkisen perusterveydenhuollon vahvistamiseen ei tarvita vaikeasti hallittavaa kilpailua. Keskeistä on yhdistää sosiaali- ja terveyspalvelut sekä saada vastuu sotepalveluista kuntia leveimmille harteille, suuremmille tuotantoalueille. Tarpeen mukaan voidaan täydentää julkista terveydenhuoltoa hallitusti ostopalveluilla.

Pakkoyhtiöittämisestä ja ideologisesta valinnanvapausmallista on luovuttava. Pienten yritysten mukanaolo palvelujen tuottajina voidaan turvata antamalla asiakkaalle julkisen palvelun vaihtoehtona palveluseteli. Usein palveluja tarvitsevat henkilöt voisivat henkilökohtaisen budjetoinnin kautta valita itselleen sopivia palvelukokonaisuuksia. Vammainen ihminen saisi itse päättää, kenen kanssa asuu ja missä asuu. Julkisten palvelujen on oltava hyvällä tolalla, sillä on paljon heikkoja ja sairaita ihmisiä, jotka eivät jaksa tehdä valintoja ja vertailla palveluntuottajia.

Lasten ja nuorten palveluissa onnistuneella integraatiolla on erityinen tarve, sillä lasten palveluissa keskeistä on varhainen ote ja palvelun helppo saatavuus. Pienet asiakkaat tarvitsevat palvelut heti ja helposti. Neuvoloiden palvelutarjontaa voidaan kehittää yhä laajemmaksi lasten ja perheiden tarpeiden mukaan. Hallituksen suunnitelmat viedä myös neuvolatoiminta valinnanvapauden piiriin ja pakkoyhtiöitettäväksi on uhka neuvolapalveluiden laadulle.

Muutoksessa on myös kuunneltava työntekijöitä, osallistettava heidät muutokseen ja huolehdittava kuntatyöntekijöiden oikeuksista. Muutokset ovat henkilöstön kannalta kohtuuttoman nopeita. Lausunnolla ollut esitys sai murskaavan kriittistä palautetta. Pienet korjaukset eivät vinoa lähtötilannetta ole muuttaneet.

Julkista terveydenhuoltoa ei pidä murentaa, sillä yksityinen monopoli vasta kalliiksi tuleekin. Nobelisti Bengt Holmström puhui eduskunnalle viisaasti, että julkisen sektorin tavoite ei ole voiton maksimointi. Se on yhteinen hyvä. Nobelisti kehotti etenemään soten valinnanvapaudessa kokeilujen kautta. Nyt olisi viisainta noudattaa talousnobelistimme neuvoa.

tiistaina, toukokuuta 09, 2017

Hyvää Eurooppa päivää!

Tänään vietämme Eurooppa päivää. Eurooppa on suuri rauhan projekti, josta on kuitenkin vaikea saada otetta, saati muistaa että vapaa liikkuvuus, opiskelumahdollisuudet Euroopassa ja yhteiset sisämarkkinat vaikuttavat meihin päivittäin. EU:ta pitää kehittää, mutta mihin suuntaan? Tähän olemme hakeneet vastauksia eduskunnan suuressa valiokunnassa. Maaliskuun lopulla EU-strategiakäsittelyssä esitin ao. vihreän vaihtoehdon.

Suomen EU-vaikuttamisstrategia, vihreiden vastaesitys 31.3.2017 suuressa valiokunnassa

Yleistä

EU kohtaa poikkeuksellisia haasteita monelta suunnalta. Unionin yhtenäisyyttä koettelee Brexit, äärioikeiston ja populismin nousu ja näidenkin ilmiöiden taustalla oleva eriarvoisuus ja syrjäytyminen. On myös suuri huoli vakavasta humanitäärisestä kriisistä unionin rajoilla, ilmastonmuutoksesta sekä eräiden EU-jäsenvaltioiden, erityisesti Puolan ja Unkarin oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia rapauttavasta kehityksestä. Myös unionin lähialueilla Turkissa, Venäjällä ja Libyassa kuljetaan EU:n arvojen kannalta erittäin huolestuttavaan suuntaan.

Kriisien keskellä on muistettava yhteistyön unionin merkittävät saavutukset: EU on 60-vuotisen historiansa aikana osoittanut olevansa suuri rauhan ja yhteistyön projekti, joka on edesauttanut koko maanosamme vaurauden syntyä.

Suomi ei ole saari, vaan tulevaisuutemme riippuu monin tavoin siitä, kuinka voimme rakentaa Euroopasta nykyistä paremman. Suomen tulee olla aktiivinen ja aloitteellinen jäsen tässä keskustelussa. EU:ta on puolustettava määrätietoisesti kansallisvaltioiden perään haikailijoilta. Myös EU:n ulkoisiin hajotusyrityksiin on vastattava. Yhdistyneen kuningaskunnan (UK) ero unionista asettaa 27 jäsenmaalle haasteen ja mahdollisuuden kehittää EU:ta paremmaksi. Britannian eroneuvotteluissa on varmistettava hyvät suhteet jatkossakin ja vapaa liikkuvuus niin pitkälle kuin se on mahdollista. Tällä hetkellä Briteissä asuvien EU-kansalaisten oikeudet on turvattava, kuin myös muualla EU:ssa asuvien brittienkin.

Viime aikoina on noussut ajatus EU:n eritahtisesta kehittämisestä halukkaiden jäsenmaiden kesken. On tärkeää, ettei lukkiutuminen yksimielisyyteen halvauta unionia. Samalla on huolehdittava siitä, ettei eritahtisuus tosiasiassa tarkoita unionia rapauttavaa kehitystä. Olisikin tärkeää määritellä selkeästi mitä eritahtisuudella käytännössä tarkoitetaan. Vaikka keskeiset tavoitteet ovat yhteisiä, on usein välttämätöntä hyväksyä niiden toteuttamisen eritahtisuus - hyvinä esimerkkeinä Schengen- tai Euro-alueen jäsenyys.

Suomen on uskallettava puolustaa EU:ta, kehittää EU:ta edistykselliseen suuntaan, toimia tiivistyvän yhteistyön ytimessä ja tehtävä tämä linja selväksi. Jäsenvaltioiden kansallisten etujen muodostama kompromissi on ollut unionin toiminnan ydin. EU:n kehittämiskeskustelussa tulisi nähdä unioni kansalaistensa yhteisönä. Kriisitilanteissakaan valta ei saa jäädä suljettujen ovien takana tehdyiksi pikaratkaisuiksi, vaan EU-asioiden seuraamista tulisi helpottaa. Valtioneuvoston EU-strategia on jaettu lukuisiin politiikkasektoreihin. Siilomaisen lähestymistavan sijaan eurooppalaista yhteiskunta- ja talousmallia olisi rakennettava kokonaisvaltaisesti kestävämmälle pohjalle. Ihmisarvon, kansalaisten sosiaalisen hyvinvoinnin ja kestävän ympäristön turvaamisen tulee olla EU:n ytimessä. Unionin arvoja on aktiivisesti puolustettava ja politiikan myös rakennuttava niille.

Aito hyvinvointi perustuu ihmisten tasa-arvolle ja luonnonvarojen käytön kestävyydelle. Yksi EU:n keskeinen tehtävä on tukea talouden, elinkeinojen ja eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden uudistumista vakaammalle ja vahvemmalle perustalle. Emme saa jättää tuleville sukupolville taakkaa pilaantuneesta ympäristöstä, rapautuneista julkisista talouksista tai sosiaalisen eriarvoisuuden aiheuttamista moninaisista ongelmista.

Talouspolitiikka

Aidosti kestävä talouspolitiikka rakentuu ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestäville ratkaisuille ja nojaa ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.

Haluamme tehostaa sisämarkkinoiden toimintaa niin, että ympäristön ja ihmisten hyvinvointi lisääntyy ja vihreän liiketoiminnan edellytykset paranevat. EU:n tulee edistää investointeja, jotka sekä luovat työpaikkoja, että tuottavat ympäristöystävällistä teknologiaa, tuotteita ja palveluita. Tällaisia ovat esimerkiksi kansalaisia palvelevat rajat ylittävät hankkeet, kuten Rail Baltica -rata, Euroopan laajuinen sähkön superverkko tai kunnianhimoinen vihreän talouden investointiohjelma.

Digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämistä on vauhditettava. Se parantaa varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten liiketoimintamahdollisuuksia. EU-sääntelyn tulee olla selkeää, yksinkertaista ja toimivaa. Sääntelyn hallinnollista taakkaa esimerkiksi maataloudessa on kevennettävä, mutta samalla on pidettävä kiinni tärkeistä tavoitteista, kuten ympäristön tilan parantamisesta ja harmaan talouden torjunnasta. Unionin tasolla tulee myös panostaa merkittävästi koko yhteisöä hyödyttävään sosiaalista hyvinvointia ja ekologista kestävyyttä tukevaan tutkimukseen.

EU-kansalaisten sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet on turvattava takaamalla Euroopan laajuiset perusturvan ja työelämän sääntelyn vähimmäiskriteerit. Tarvitsemme sosiaalista innovointia, kuten yhteiskunnallisen yrittäjyyden kehittämistä.

Talous- ja rahaliiton nykyisten ongelmien taustalla vaikuttaa yleinen solidaarisuuden ja yhteisvastuun puute. Jäsenmaat keskittyvät liiaksi omien etujen ajamiseen, vaikka yhteisen hyvän tavoittelu tuottaisi kaikille paremman lopputuloksen. Tarvitaan enemmän yhteisiä päätöksiä ja enemmän keskinäistä solidaarisuutta. Olemme valmiita auttamaan muita eurooppalaisia valtioita ja etenkin niissä asuvia ihmisiä, mutta on perusteltua samalla vaatia, että jokaisen maa tekee oman osuutensa taloutensa vahvistamiseksi.

Yksi esimerkki siitä, mihin EU:n tulee keskittää yhteiset voimansa, on taistelu kansainvälistä verovälttelyä vastaan. Suomen tulisi konkreettisin avauksin vaatia vahvoja toimia haitallisen verokilpailun rajoittamiseksi esimerkiksi tukemalla mahdollisimman vahvaa esitystä yhteisöveropohjan yhtenäistämisestä ja yhdistämisestä.

Myös kauppapolitiikan tulee rakentua ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestäville ratkaisuille ja nojata ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Suomen tulee vaikuttaa siihen, että kauppasopimukset neuvotellaan avoimesti ja niiden ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset arvioidaan perusteellisesti. On pystyttävä varmistamaan jo etukäteen, että kauppasopimukset, ml. niihin mahdollisesti sisällytettävä investointisuoja ja riitojenratkaisu eivät estä edes välillisesti EU:ta kehittämästä lainsäädäntöään. CETA-sopimukseen oikoluvun yhteydessä sisällytettyyn investointiriitojenratkaisujärjestelmän kohdalla on huomioitava eduskunnan kanta, koskien vastaavaa järjestelyä TTIP-sopimuksessa.

Veropolitiikka ja harmaan talouden torjunta

EU on kyennyt heikosti puuttumaan jäsenvaltioiden väliseen aggressiiviseen verokilpailuun. Se vaatisi päätäntävallan osittaista siirtämistä EU:lle, mutta vastineeksi kaikkien hyvinvointi kasvaisi.

Yritykset pyrkivät välttämään veroja optimoimalla sitä, missä voitot ja kustannukset näkyvät. Tämän vuoksi tarvitaan yhteinen tapa laskea yritysverot. Verotuksen yhteinen minimitaso esimerkiksi yritysverotuksessa hillitsisi keskinäistä kilpailua yritysten sijoittumisesta ja voittojen tulouttamisesta. Se parantaisi kaikkien mahdollisuutta rakentaa sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa taloutta. Tämä edellyttää sitä, että verotuksesta voidaan päättää EU-tasolla määräenemmistöpäätöksillä.

Suomen tuleekin tukea mahdollisimman vahvaa komissio lokakuussa 2016 esittämää yhteisöveropohjan yhtenäistämistä ja yhdistämistä (Common Consolidated Corporate Tax Base, CCTB12- ja CCCTB-direktiiviehdotukset) sekä vaikuttaa aktiivisesti yhteisen, esimerkiksi 15–20 prosentin yhteisötulon minimiverokannan säätämiseksi EU:ssa.

Viranomaisten välisessä tietojenvaihdossa ollaan vihdoin siirtymässä pyyntöihin nojaavasta järjestelmästä automaattiseen tietojenvaihtoon. Järjestelmästä on saatava mahdollisimman kattava. Suomen tulee ajaa konkreettisia ja kattavia esityksiä läpinäkyvyyden ja avoimuuden lisäämiseksi. Veroviranomaisten saama tieto on luonteeltaan hyvin salattua. Myös esimerkiksi kuluttajien ja kansalaisjärjestöjen sekä sijoittajien tulee voida saada tietoa esimerkiksi siitä, minne ja kuinka paljon yritykset maksavat veroja.

Monikansallisten yritysten tulee ottaa käyttöön avoin maakohtainen veroraportointi, jossa yritykset jakavat maakohtaista tietoa voitoistaan ja veroistaan ymmärrettävässä ja vertailukelpoisessa muodossa. Tämä mahdollistaa sen arvioimisen, maksetaanko verot sinne missä tulos syntyy.

Myös EU:n hankintasäädöksiä tulee uudistaa niin, että veroparatiiseja hyödyntävien yritysten sulkeminen pois julkisista hankinnoista tulee mahdolliseksi. Suomen tulee myös huolehtia, että EU:n musta lista luodaan avoimesti ja että se koskee maita tasapuolisesti.

Maahanmuuttopolitiikka

Maailmaa on kohdannut laajin humanitäärinen kriisi sitten toisen maailmansodan, kun yli 65 miljoonaa ihmistä on joutunut lähtemään pakolaiseksi ja etsimään turvaa sodalta tai muulta vainolta. Pieni osa näistä ihmisistä on pyrkinyt Eurooppaan turvaan. Tähän humanitaariseen hätään meidän on kyettävä vastaamaan nyt. Suomen lähestymistapa pakolaiskriisiin on ollut ongelmallinen pakolaisten oikeuksien, solidaarisen vastuunjaon ja aitoihin juurisyihin puuttumisen näkökulmasta. Olemme nyt EU:ssa enemmän osa ongelmaa kuin ratkaisua.

Valtioneuvosto on kannattanut Turkki-sopimusta ja sen mallille rakentuvia vastaavantyyppisiä ”kumppanuussopimuksia” ratkaisuksi pakolasikriisiin. EU:n ja Turkin välinen pakolaissopimuksessa vastuu on ulkoistettu valtiolle, jonka tiedetään muun muassa palauttaneen pakolaisia Syyriaan. YK:n pakolaisjärjestö ja ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet rajusti sopimusta ja sen inhimillistä hintaa. Turkin kyky käsitellä turvapaikkahakemuksia on koetuksella. Maan ihmisoikeustilanne on erittäin huolestuttava. EU ei voi sysätä humanitäärisen kriisin hoitoa Turkin harteille. Olosuhteet Euroopan rajoilla, kuten Makedoniassa ja Kreikan saarilla olevissa vastaanottokeskuksissa ovat kaaosmaiset ja epäinhimilliset. Tämä tulee olemaan häpeätahra maanosamme historiassa ja Suomen on tehtävä kaikkensa, jotta inhimilliseen hätään EU:ssa vastataan ripeästi. Jotta humanitaariseen kriisiin EU:n rajoilla voidaan löytää pidempiaikainen ja kestävä ratkaisu, vastuuta tulee jakaa jäsenvaltioiden kesken reilusti. Toimimattoman Dublin-järjestelmän tilalle on luotava pikaisesti pysyvä ja sitova jakomekanismi, jonka avulla turvapaikanhakijat jaetaan oikeudenmukaisesti jäsenvaltioihin.

Uudistettaessa EU:n turvapaikkapolitiikkaa lähtökohtana on oltava turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Tehokkaat ja nykyistä nopeammat prosessit ovat kaikkien kannalta järkeviä, mutta ne on tehtävä oikeudenmukainen kohtelu turvaten. Esimerkiksi komission ehdotus siitä, että hakijalla olisi oikeus saada ilmaista oikeusapua jo ennen muutoksenhakuvaihetta, on tärkeä ja kannatettava tältä kannalta. Valitettavasti valtioneuvosto on kulkenut juuri päinvastaiseen suuntaan poistamalla ilmaisen oikeusavun turvapaikkapuhuttelussa ja rajannut turvapaikanhakijoiden valitusmahdollisuuksia sekä ajamalla tätä myös unionin tasolla.

Nykyistä pakolaiskriisiä kärjistää se, että Eurooppaan on kovin vaikea päästä laillisesti kriisimaista. Tämä pakottaa ihmiset turvautumaan ihmissalakuljettajiin ja vaarallisiin reitteihin. Suomen tulisi ajaa EU:ssa laillisten reittien luomista esimerkiksi pakolaiskiintiöiden nostamisen, perheenyhdistämisen helpottamisen ja humanitaarisen viisumin käyttöönoton kautta.

Ihmisoikeusvelvoitteista on huolehdittava myös kielteisten turvapaikkapäätösten saaneiden kohdalla. Valtioneuvosto kannattaa kehityspolitiikan käyttämistä enenevässä määrin maahanmuuton hallintaan. Tämä ei ole hyväksyttävä peruste varojen uudelleenohjaamiselle. Kehitysyhteistyövaroja ei tule kohdentaa maahanmuuton ehkäisyyn, eikä esimerkiksi maantieteellinen kohdennus lähtö- ja kauttakulkumaihin ole hyväksyttävä. Kehitysyhteistyön tavoitteena on poistaa äärimmäinen köyhyys ja vähentää eriarvoisuutta. Euroopan unionin tulee kantaa vastuunsa maailman köyhyydestä, ihmisten hädästä ja ympäristön tuhoutumisesta ja siksi oltava johdonmukainen myös kaikissa toimissaan. Vain näin voidaan aidosti puuttua niihin syihin, jotka ajavat ihmisiä pakolaisiksi.

Ilmastopolitiikka

Ilmastonmuutos on ihmiskuntaa ja planeettamme hyvinvointia kohtaava suuri uhka. Sen torjumiseksi meidän on tehtävä kaikkemme. Valtioneuvoston strategian mukaan Suomi vaikuttaa siihen, että Pariisin ilmastosopimuksen voimaansaattaminen ja toimeenpano etenevät nopeasti sekä EU:ssa että YK:n ilmastosopimuksen puitteissa. Tämä uhkaa jäädä juhlapuheeksi. Valtioneuvosto ei ole ilmaissut ajavansa EU:n valmistelussa olevien 2030-ilmastotavoitteiden korottamista sellaisiksi, että ne vastaisivat kunnianhimoltaan Pariisin sopimuksen tasoa. Komission jäsenvaltioille esittämän ilmasto- ja energiapaketin suhteen Suomi on ollut pikemminkin vastahankainen esimerkiksi sitovan energiatehokkuustavoitteen tai tehokkaan hiilinielupolitiikan suhteen. Suomen tavoite taakanjakosektorin päästövähennysvelvoitteiden suhteen on, että sektorin tosiasiallinen päästövähennysvelvoite asettuu nimellistä 39 %:n velvoitetta alemmaksi, tarvittaessa ns. joustomekanismien täysimääräisellä hyödyntämisellä. Suomen tavoite on siis, että meidän ei tarvitsisi vähentää päästöjämme edes sen vertaa kuin komissio on esittänyt, vaikka todellisuudessa Pariisin tavoitteiden saavuttaminen edellyttää vielä jyrkempiä päästövähennyksiä.

Hallituksen ilmastopolitiikka ei ole riittävän kunnianhimoista. Ei ole vastuullista etsiä keinoja päästövähennysten helpottamiseen, vaan tavoitteena tulee olla päästöjen vähentäminen mahdollisimman nopeasti, Suomelle asetetut velvoitteet täysimääräisesti toteuttaen ja valmistautuen siihen, että vuodelle 2030 asetettuja tavoitteita tullaan lähivuosina vielä tiukentamaan. Muuten ei ole mahdollista hillitä ilmastonmuutos alle 2 asteen, saati 1,5 asteeseen.

Tähän mennessä hyväksytyt EU:n ilmastotavoitteet eivät vastaa Pariisin ilmastosopimuksen asettamaa lämpenemisrajaa. Sitran teettämän selvityksen mukaan Pariisin tavoitteiden saavuttamiseksi oikeudenmukaisella tavalla EU:n pitäisi vähentää päästöjään vuoteen 2030 mennessä 75 prosenttia ja Suomen 60 prosenttia verrattuna vuoteen 1990. (Sitra: What does the Paris Climate Agreement mean for Finland and the European Union, 2016).

EU-vaikuttamisstrategiassa Suomi tavoittelee myös sitä, että EU mahdollistaa bioenergian voimakkaasti kasvavan käytön ja määrittää sen aina nollapäästöiseksi, vaikka tieteellisen tiedon mukaan kaikki bioenergia ei ole päästötöntä. Metsien käyttöä energiantuotannossa halutaan kasvattaa, vaikka tämän tiedetään nykytutkimuksen valossa vähentävän metsien hiilensidontakapasiteettia sekä uhkaavan luonnon monimuotoisuutta. Suomen tulee toimia EU:ssa sen edistämiseksi, että bioenergian ja metsäbioenergian kestävyyskriteereistä ja LULUCF-laskentasäännöistä luodaan sellaiset, että ne perustuvat luonnontieteeseen, varmistavat hiilinielun ja -varaston kasvamisen myös lyhyellä aikavälillä, mahdollistavat luonnon monimuotoisuuden säilymisen sekä estävät muuhun käyttöön sopivaa runkopuuta ja muuta arvokasta puumateriaalia päätymästä energiakäyttöön. Keskiössä tulee olla ilmastopäästöjen tosiasiallinen vähentäminen eikä bioenergian yksinomainen edistäminen.

Komission esittämä kiertotalouspaketti on tärkeä toimi uusien kestävien rakenteiden synnyttämiseksi eurooppalaiseen talouteen ja teollisuuteen. Resurssitehokkuus on keskeinen kysymys ilmastonmuutoksen torjunnassa. On edellytettävä suurempaa kunnianhimoa kiertotalouden edistämiseksi Euroopassa. Myös päästökaupan korjaamista on jatkettava, jotta se aidosti ohjaa vähäpäästöisyyteen sekä puhtaan teknologian investointeihin.

Maatalouspolitiikka

Oman ruoan tuotannon on oltava kaikkialla EU:ssa mahdollista. Suomen on huolehdittava oman ruoantuotantomme edellytysten parantamisesta. EU:n maatalouspolitiikassa sääntelyn yksinkertaistaminen on tärkeää. Yksinkertaistaminen vähentää viljelijöihin kohdistuvaa hallinnollisia tehtäviä ja mahdollistaa keskittymisen paremmin maataloustöihin, joka voi parantaa myös kilpailukykyä. Maatalouspolitiikan yksinkertaistamistoimista huolimatta EU:n tulee jatkossakin olla aktiivisesti seuraamassa eläinten hyvinvointia, elintarviketurvallisuutta ja ympäristökestävyyttä. Viherryttämistoimia tulee jatkaa Itämeren ja ilmaston suojelemiseksi. Kunnianhimoisempien ilmasto- ja ympäristötavoitteiden tulee olla keskeisessä roolissa EU:n maatalouspolitiikan laajassa uudistuksessa (CAP 2020).

Myös biotalouden ja kiertotalouden edistäminen tulee olla Suomen strategisia painopisteistä osana maataloutta. On tärkeää, että komissio laatii vuonna 2017 uuden biotalousstrategian, jossa edistetään entistä paremmin biotalouden ja kiertotalouden mahdollisuuksia. Strategiassa tärkeässä roolissa tulee olla myös, kuinka fossiilipohjaisia tuotteita voidaan korvata uusiutuviin raaka-aineisiin perustuvilla tuotteilla.

Metsätalouden osalta EU:lla on tärkeä rooli määritellä kriteerit metsien kestävälle käytölle. Jäsenmaiden ei tule voida asettaa vertailutasoja ja laskentasääntöjä kansallisesti ilman ulkopuolista arviointia hiilinielun todellisesta kehityksestä. Hiilinielulaskennassa tulee edistää kestävää metsien käyttöä.

Sosiaalinen hyvinvointi ja työllisyys

Unionin tulee voimakkaasti edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta alueellaan ja puolustaa vahvimmin niitä, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa - köyhiä, työttömiä, ja syrjäytettyjä.

EU-kansalaisten sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet on turvattava takaamalla Euroopan laajuiset perusturvan ja työelämän sääntelyn vähimmäiskriteerit. Tämä on tärkeää paitsi sosiaalisesti, myös siksi, että yhteisillä markkinoilla ei kilpailla epäinhimillisillä työehdoilla. Peruskoulutuksessa, tasa-arvossa ja työsuojelussa yleiseurooppalaista tasoa on pyrittävä nostamaan lähemmäs pohjoismaista tasoa. Jäsenvaltioille on kuitenkin säilytettävä mahdollisuus korkeamman tason ylläpitämiseen.

EU:n tulee osoittaa suuntaa työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamisessa tavalla, joka luo tilaa uusille työnteon muodoille, yrittäjyydelle ja sukupuolten väliselle tasa-arvolle.

Tarvitsemme sosiaalista innovointia, kuten yhteiskunnallisen yrittäjyyden kehittämistä. Yksi keino lisätä työnteon joustavuutta ja hyvinvointia, jossa Suomi voisi olla eurooppalainen edelläkävijä, on eurooppalainen perustulokokeilu.

Erityisesti sellaisilla alueilla, joilla on vakavia taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia tarvitaan yhteisiä välineitä taistelussa köyhyyttä vastaan. Erityishuomio EU:ssa tulee kiinnittää nuoriin, jotta jokaiselle nuorelle voidaan turvata koulutus ja itsenäinen toimeentulo.

Ulkopolitiikka ja turvallisuuspolitiikka

Jos EU haluaa nousta maailmanpolitiikan todelliseksi geopoliittiseksi voimaksi, kokonsa ja asemansa edellyttämällä tavalla, tarvitaan vahvempaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Sen tulee yhdistää johdonmukaisesti ulkopolitiikan eri keinot, joilla puolustetaan ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta, puututaan enemmän köyhyyden, sotien ja terrorismin perimmäisiin syihin, osallistutaan konfliktien sovitteluun diplomatian keinoin, mutta myös yhdistetään sotilasvoimia.

Pakolaiskriisi sekä Pariisin ja Brysselin terrori-iskut loivat kaikessa kauheudessaan uutta pohjaa EU:n yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle, keskinäiselle solidaarisuudelle sekä avunannolle. Yhteisen turvallisuuspolitiikan kehittäminen on Suomen edun mukaista ja siihen tulee EU:ssa panostaa.

Myös ympäristön suojelun tulee olla EU:n ulkopolitiikan keskiössä. Esimerkiksi Arktiselle alueelle on saatava öljyn- ja kaasunporauskielto ja herkät luontoalueet on saatava kansainväliseen suojeluun.

EU:n tulevaisuus

Euroopan tulevaisuus riippuu vahvasti yhteisestä tahtotilasta sitoutua EU:hun ja sen kehittämiseen. On syytä muistaa, että EU on aina ollut suuri rauhanprojekti, jonka tavoitteena on parempi arki ja hyvinvointi, vapaa liikkuvuus, yhteiset työmarkkinat ja opiskelumahdollisuudet.

Viime aikojen kehitys ja kriisit osoittavat, että EU:ta on uudistettava, tarvitaan uusi Eurooppa ja uusi suunta. Suomen on oltava kaikissa ytimissä, missä kehitys tapahtuu, sillä pragmaattinen keskitie vie umpikujaan. Globalisaation haasteisiin voimme paremmin vastata yhdessä kuin kukin maa itsekseen.

EU:n uudistamiseksi komissio on esittänyt viisi kehityspolkua keskustelun pohjaksi. Skenaarioiden ääripäät ovat nykytila ja liittovaltiokehitys. Kolme muuta ovat keskittyminen puhtaasti vain sisämarkkinoiden kehittämiseen, keskittyminen vahvemmin vain niihin kysymyksiin, joista on laaja yhteisymmärrys ja kolmanneksi ajatus siitä, että jotkut maat voivat kulkea eri tahtiin. Ja toki muut maat voivat myöhemmin liittyä joukkoon.

Todellinen kehityspolku valittaneen noista kolmesta viimeisestä ja niiden yhdistelmästä. On rohkeasti tehtävä yhdessä enemmän ja sallittava joissakin kysymyksissä eritahtisuuskin. Mutta ei tule hyväksyä sitä, että on vapaamatkustajamaita, jotka haluavat vain hyötyä EU:n talouspolitiikasta, mutta jättävät kantamatta vastuun yhteisestä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta. Jotta EU:sta tulee toimivampi, on saatava strategialinjaukset myös suoraan tekoihin. Ja siitä tulee lähteä, että yhdessä sovitut asiat toteutetaan.

Ilmastopolitiikka on ollut EU:n menestystarina, ja olemme näyttäneet suuntaa muulle maailmalle. Nyt kun Pariisiin sopimus on saatu voimaan, on asetettava entistä kunnianhimoisemmat tavoitteet ja toimet vuodelle 2030. EU:n nykyiset toimet eivät riitä rajaamaan planeetta Maan lämpenemistä alle kahden asteen.

EU:n päätöksenteon avoimuutta on lisättävä, jotta sen hyväksyttävyys kansalaisten silmissä paranee. On entistä määrätietoisemmin ponnisteltava vahvemman ja solidaarisemman EU:n puolesta, jossa työllisyys paranee ja köyhyys, eriarvoisuus ja osattomuus vähenevät.

sunnuntaina, huhtikuuta 09, 2017

Espoolaisesta luonnosta

Espoolaiset rakastavat metsää, lähiluontoa ja retkeilyalueita. Siksi on niin tärkeää turvata ne meille. Nuuksio on ainutlaatuinen paikka, se on tehnyt minusta vihreän. Metsäretkellä mieli vapautuu kiireestä ja ihminen on osa luontoa. Kansallispuiston ympärillä on viheralueita, joita on varjeltava nakertamiselta ja liian tehokkailta metsien hoitomenetelmiltä. Vanha metsä ja laho puu on arvokasta niin luonnon eläimille, kasveille ja ötököille kuin ihmisten hyvinvoinnillekin. Haltian luontokeskuksen lähimaastossa on myös hyvä suunnistaa ja Iltarasteilla saa vauhtia luonnosta.

Jokaista lähellä olevat metsät ja ulkoilualueet edistävät terveyttä ja hyvinvointia. Liikkumattomuuden hinta tulee yhteiskunnalle kalliiksi, joten viheralueiden turvaaminen on monin tavoin viisasta. Se on ihmisten suojelua ja luonnon monimuotoisuuden suojelua. Lähimetsät ja Keskuspuisto ovat asukkaille rakkaita turvapaikkoja. Ne pitää suojella kaavoitukselta, rakentamiselta ja nakertamiselta. Olen kiitollinen vanhemmilleni, että minut on viety pienenä metsään, ja samaa perinnettä olen vienyt omille lapsilleni.


Retkeilyä Nuuksiossa 70-luvulla

lauantaina, huhtikuuta 08, 2017

Lasten ja nuorten puolella

Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Minusta politiikassa on huomioitava vaikutukset lapsiin. Haluan rakentaa lapsiystävällistä kuntaa ja siksi allekirjoitin huoneentaulun ”Lasten ja nuorten puolella”.

Kouluihin ja opetukseen on satsattava, jotta voidaan pitää luokkakoot pieninä ja opetusmateriaali laadukkaana. Myös hyvä ruoka koulu- ja päiväkotilapsille on huolenpitoa pienistä. Pidän tärkeänä koulumetsien suojelua, jotta lapset pääsevät metsäretkille. Koululuokkien retkeilyä helpottavat myös maksuttomat joukkoliikennematkat koululuokille ruuhka-ajan ulkopuolella. Jätin tästä valtuustoaloitteen, jonka allekirjoitti yli puolet valtuutetuista. Toivotaan, että asia etenee pian!

Koulutuksessa on huolehdittava erityisopetuksesta, jotta kaikki pysyvät mukana ja voivat kehittää vahvuuksiaan. Kaikkein erityisimmille, haavoittuville vammaisille lapsille on oltava omaa erityisopetusta perheiden toiveiden mukaisesti.

Yksi olennaisimpia kysymyksiä on koulujen ja päiväkotien homekorjaukset. Niihin on saatava vauhtia. Jokaisen on voitava opiskella tai työskennellä terveellisissä ja turvallisissa tiloissa. Siirtokelpoiset, nopeasti paikalle saatavat väistötilat ovat keskeisiä, ja niiden hankintaa olen esittänyt lisättävän raha-aloitteessa. Homekoulujen korjaaminen on niin olennaisen tärkeää, että remontteja on nopeutettava. Espoossa löytyy rahaa muun muassa investointirahastoista, jotka on tarkoitettu investointeihin. Näissä tulee priorisoida homekorjauksia.

Hyvä päivähoito on äärimmäisen tärkeää ja kannattelee lasta. Myös työttömän lapsen on voitava osallistua kokopäivähoitoon perheen niin halutessa. Kotona lapsia hoitavia tukevat avoimet päiväkodit ja asukaspuistot. Me vihreät saimme estettyä päivähoito-oikeuden romuttamisen täpärällä äänestystuloksella Espoon valtuustossa. Tämän haluamme turvata jatkossakin, jotta syrjäytymisvaarassa olevien perheiden lapset saavat päivähoitoa. On kohtuutonta, ettei työttömän lapsi saisi aamupuuroa päivähoidossa ja olisi eriarvoinen kuin muut lapset. On kaikkein etu, että työttömät voivat aktiivisesti hakea työtä, kun päivähoito on järjestetty.

Vielä lopuksi haluan korostaa syrjäytymisen ennaltaehkäisyä. Ensi vuoden budjettiin esitin raha-aloitteessa riittävää panostusta lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin ja kouluterveydenhoitoon. Toinen olennainen kysymys on jokaiselle lapselle mahdollisuus harrastaa. Se tarkoittaa tukea liikunta- ja kulttuurijärjestöille, kaupungin harrastetiloja kuntalaisten käyttöön, harrastuskerhoja lapsille ja harrastustukea vähävaraisille lapsiperheille. Jokainen lapsi on arvokas juuri omine vahvuuksineen, jokaisen on voitava toteuttaa unelmiaan. Haluan jatkaa työtä lapsiystävällisen Espoon puolesta.