torstaina, maaliskuuta 01, 2018

Koulutus kaiken kattavana

Puheenvuoro välikysymyskeskustelussa koulutuksen tasa-arvosta 28.2.2018

Arvoisa puhemies,

Meille pienelle pohjoiselle kansalle osaaminen on tärkein voimavara. Hyvinvoivat, osaavat, onnelliset ihmiset luovat turvan, joka suojaa meitä kaikkia ja antaa uskoa tulevaan.

Mutta hallitus romuttaa tasa-arvon, sillä koulutusleikkaukset ovat osuneet kaikkein heikoimpiin.

Toivotan voimia yliopistoväelle, joka viime keinonaan turvautuu lakkoon! Helsingin Yliopisto on tänään lakossa. Ensimmäistä kertaa Suomen historiassa myös professorit ovat lakossa. Se kertoo hallituksen linjasta, jossa syödään tulevaisuuden siemenperunat. Yliopistojen määrärahoja on karsittu, Tekes-rahoitusta ja muuta vapaan tutkimuksen rahoitusta heikennetty.

Kaikkein hälyttävintä on huono-osaisuuden ja kouluttamattomuuden periytyminen. Akateemisen vanhemman lapsi päätyy yliopistoon opiskelemaan lähes seitsemän kertaa useammin kuin ei-akateemisen vanhemman lapsi.

Koulutusleikkaukset kasautuvat kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin lapsiin ja perheisiin. Ammatillisen koulutuksen 190 miljoonan euron leikkaukset ovat johtaneet ammattikoulutuksen vähenemiseen ja lähiopetuksen heikkenemiseen. Vailla koulutusta jäävien nuorten määrä kasvaa. Tänä päivänä peruskoulu ei riitä työllistymiseen. Maailma on muuttunut monimutkaisemmaksi ja monet työt edellyttävät ammattitaitoa ja osaamista. Tästä kertoo sekin, että pelkän peruskoulun varassa olevien ihmisten työllisyysaste on vain 40 prosenttia. Heidän syrjäytymisriskinsä on suuri. Ei ihme, että lapsiasiainvaltuutettu puhuu syrjäyttävistä rakenteista. Syrjäyttäminen ja pois lähettämisen kulttuuri on lopetettava nyt. Meillä ei ole varaa hukata lapsia ja nuoria.

Siksi tarvitaan maksuton toinen aste, jotta myös vähävaraisilla on varaa käydä lukio tai ammattikoulu. Siksi tarvitaan oppivelvollisuusiän pidentäminen, jotta jokaiselle nuorelle voidaan taata koulutus. Ihan ensimmäiseksi on palautettava koulutukseen ne rahat, jotka hallitus on leikannut.

Syrjäytyminen alkaa jo varhaisessa lapsuudessa. Hallitus on vienyt työttömien lapsilta oikeuden kokopäiväiseen päivähoitoon. Ja lapsiryhmien kokoja on kasvatettu. Moni kunta tarttui hallituksen asetuksen suomaan mahdollisuuteen kasvattaa lapsiryhmien kokoja ja lain tuomaan mahdollisuuteen rajata päivähoito-oikeutta. Lapset ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä kunnassa asuvat ja mikä on heidän vanhempiensa työllisyystilanne. Hälinä ja levottomuus ovat päivähoidossa lisääntyneet, samoin osattomuus ja pahoinvointi. On julmaa, jos lapsi ei saa päiväkodissa aamupuuroa ja kokee olevansa erilainen kuin muut. On väärin, että joku jää suuressa ryhmässä ulkopuoliseksi, kun joutuu lähtemään kesken leikkien kotiin. Heikoimmassa asemassa olevat lapset hyötyisivät päivähoidosta eniten. Mutta harva perhe lähtee anomaan kokopäivähoitoa lastensuojelullisista syistä. Moni pelkää leimautumista yhteisön silmissä. Siksi kaikkien lasten oikeus päivähoitoon on palautettava.

Suomalainen peruskoulu on ollut menestystarina. Mutta se kaipaa uudistusta. Joka kahdeksas poika ei osaa lukea kunnolla peruskoulun jälkeen. Lasten terveyskäräjillä kuultiin huolestuttava tieto, että koulu-uupuminen on lapsilla kasvanut, koulussa jaksaminen vähentynyt. On tärkeää luoda sellainen oppimisympäristö, jossa jokainen huomioidaan ja jokaisen vahvuuksia tuetaan. Koulukiusaamiselle on laitettava stoppi levittämällä Kiva-koulu-hankkeen parhaat käytännöt kaikkialle. Oppimiseen ja opetukseen tarvitaan lisää luovuutta, yhteisöllisyyttä ja metsäretkiä. Haluan nostaa esiin vielä pienten koululaisten turvallisuuden. Tähän maahan tarvitaan laki, joka takaa esikoululaisille sekä eka- ja tokaluokkalaisille iltapäiväkerhot. Niissä lapsi voi viettää mielekästä aikaa lyhyen koulupäivän jälkeen.

Meillä on varaa tarjota lapsillemme paljon parempaa, paljon enemmän kuin mitä maan hallitus on tehnyt. Kannatan epäluottamusta hallitukselle, joka on toimillaan lisännyt koulutuksen eriarvoisuutta.

sunnuntaina, tammikuuta 28, 2018

Kansalaissodasta 100 vuotta

Suomen sisällissota alkoi 100 vuotta sitten. On ollut hämmentävää lukea eri medioista, kuinka nopeasti tilanteet vyöryivät aseelliseen konfliktiin. Taustalla oli vihapuhetta, mutta myös kohtuutonta epätasa-arvoa yhteiskunnassamme.

Sota kosketti myös sukulaisiani. Isoäitini jäi 2-vuotiaana puoliorvoksi ja kiersi sokean tätinsä kanssa kerjuulla. Perheellä oli puutetta ruoasta. Hänen isänsä, työmies Tampereen Messukylästä, menehtyi punaisten vankileirillä. Punalesken elämä neljän pienen lapsen kanssa oli niukkaa ja rankkaa. Ja se varmasti säteili jälkipolviinkin. Minulle on kerrottu, ettei isoisoisäni ollut osallistunut punaisten harjoittamaan terroriin, mutta kaaosmaisessa ajassa vääryyksiä tapahtui puolin ja toisin.

Toinen isoisoisäni oli maalaistalon isäntä. Häntä olivat tutut rengit varoittaneet kiertelevistä punapartioista. Hän välttyi niiden kohtaamiselta piiloutuen perunakellariin. Kun sotatoimet olivat ohi, hän puolestaan kävi pelastamassa kaksi renkiään teloitukselta tai vankileiriltä. Isäntä sanoi menevänsä takuuseen näistä miehistä ja vei heidät koteihinsa.

Sisällissotaa on muisteltu monin tavoin. On tärkeää korostaa sitä tarinaa, jossa kansamme eheytyi ja annoimme toisillemme anteeksi. On syytä puhua arvoista, emme saa antaa vihapuheelle valtaa, emmekä liioin saa antaa köyhyyden, syrjäytyneisyyden ja eriarvoisuuden kasvaa.

maanantaina, tammikuuta 22, 2018

Kunnostetaan jykevä kaupungintalo

Tänään Espoon valtuustossa päätetään kaupungintalon kohtalosta. Kaupungintalo kuuluu Espoon historiaa, eikä sitä pidä purkaa. Talo tulee kunnostaa ja uudistaa tarpeisiin sopivaksi. Ohessa vielä valmisteltu puheeni, jossa perusteluja kaupungintalon säilyttämisen puolesta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Espoo on kasvanut vauhdilla pienestä maalaiskunnasta ja kauppalasta suureksi kaupungiksi. Kun kaupungintalo nousi v. 1971 keskelle peltomaisemaa, elettiin betonikaupunkien kasvuaikaa. Tuolloin betonibrutalismia edustava uusi uljas kaupungintalo oli ylpeys. Ihailtiin nykyaikaa ja kaupungistumista huokuvaa taloa. Talo ei kenties miellytä kaikkien silmää, mutta historiallisia arvoja sillä on. Sen suunnitteli arkkitehtitoimisto (Castren-Jauhiainen-Nuutila).

Espoo muuttui kauppalasta kaupungiksi vuonna 1972. Kaupungin uusi hallinnollinen keskus, Espoon keskus rakennettiin 70-luvulla Espoon rautatieaseman ja vanhan harmaakivikirkon ympärille. Vuosina 1950–2000 Espoon väkiluku kymmenkertaistui.

Haluan, että kunnostamme jykevän kaupungintalomme. Kuinka hienolta se näyttikään, kun Suomen lippu hulmusi siinä valaistuna 100-vuotiaan maamme itsenäisyyspäivänä. Espoo on meille ja koko Suomelle tärkeä kaupunki.

Kaupungintalon kunto on selvitetty vuonna 2012. Nexon Consultingin tutkimuksessa todetaan: ”Kaupungintalon rakennustekninen kunto on hyvä keskeisten rakenteiden osalta. Mikrobiologinen kunto on poikkeuksellisen hyvä rakennuksen ikä huomioiden. Ilmanvaihtojärjestelmää voidaan pitää merkittävimpänä tekijänä rakennuksessa koettuihin sisäilmaongelmiin.”

Espoon keskuksen kehittäminen on tärkeää meille kaikille. Kyseessä on kotikaupunkimme keskus. Kaupungintalo on paras säästää ja kunnostaa sekä uudistaa tarpeisiin sopivaksi. Peruskorjaaminen on kestävä investointi.

Kun nykyinen kaupungintalo kunnostetaan, se pitää avata Helsingin tyyliin kaikelle kansalle. Uusi pääsisäänkäynti aseman suuntaan, sinne yhteispalvelupiste ja muita kaupungin keskeisiä palveluita ja asukastoimintaa. Talo on sisältä aika hyvin suunniteltu: avara keskusaula ja kerrokset ilmavasti. Talo avautuisi kuntalaisille käyttää ja tulla, voisi olla terassikahvilat ja ovet auki. Ja enemmän kukkaistutuksia.

Kysymys on myös siitä, mitä jätämme tuleville polville. Trendit vaihtuvat, mutta jatkuvuus, juuret ja historia ovat merkityksellisiä. Jos unohdamme menneen, emme tunnista paikkaamme tässä hetkessä. Kaupungintalo on osa kaupungin identiteettiä. Mikä olisi sellainen kaupunki, joka kehityksen innosta purkaa korjauskelpoisen kaupungintalonsa?

keskiviikkona, tammikuuta 10, 2018

Länsimetron liityntäliikenteen ongelmat korjattava heti!

Länsimetron liityntäliikenne ei toimi vielä kunnollisesti. Linjat kiertelevät liikaa ja kulkevat liian harvoin. Toisaalta monen osalta välimatka pysäkille on pidentynyt. Tarvitaan välittömiä korjauksia. Liityntälinjoja tarvitaan enemmän ja tiheämmällä vuorovälillä, sillä joukkoliikenteen on toimittava ihmisten arjen ehdoilla. Heikoin tilanne on suur-Espoonlahden alueella. Sinne tarvitaan myös suoria bussiyhteyksiä Helsinkiin siirtymäajalle, kunnes metron liikennöinti Kivenlahteen alkaa. Ihmisten matkat Espoonlahden alueelta Helsingin suuntaan joukkoliikenteellä ovat pidentyneet jopa 20-40 minuuttia! Ja myös Matinkylän tieverkosto on ruuhkainen.

Tämän ei todellakaan pitänyt olla lopputulos, vaan liityntälinjasto on suunniteltu huonosti ja aliresursoitu. Kun metropäätöstä pohdittiin valtuustossa kymmenisen vuotta sitten, meille päättäjille esitettiin, että vain joidenkin harvojen osalta matkat pitenevät maksimissaan 15 minuuttia ja että kaikkien muiden osalta muutokset ovat vain muutamia minuutteja suuntaan tai toiseen. Näin voi olla, mikäli liityntäliikenne on hyvä ja kattava. Sen puolesta teemme Espoon vihreissä nyt lujasti työtä.

Juuri nyt on HSL:llä suunnitelmia heikentää myös Espoon muita sisäisiä yhteyksiä. Tätä ei voi hyväksyä. Esimerkiksi on aie lakkauttaa suora bussiyhteys Pohjois-Espoosta Leppävaaraan. Ehdotus on, että bussi toisi Espoon keskuksen asemalle, josta voi jatkaa junalla Leppävaaraan. Ajatus on tosi huono, sillä linjayhteys Leppävaaraan on tärkeä Jorviin, Karaporttiin ja Leppävaaraan työpaikoille sekä moniin yläkouluihin ja ammatilliseen opetukseen sekä harrastuksiin. Muutokset olisivat täysin joukkoliikenteen varassa oleville nuorille kohtuuttomia.

Akuutisti on korjattava metron syöttöliikenteen ongelmat asukkaiden palautteen perusteella. Ja on korjattava Espoon sisäisten linjojen ja poikittaisyhteyksien heikennykset.

Tässä tilanteessa olen sentään iloinen siitä, että saimme eduskunnassa nopeutettua metron jatko-osan rakentamisen Kivenlahteen. Mutta siltikin tätä välivaihetta on jäljellä ainakin pari vuotta ja havaitut puutteet on korjattava heti. Metron vahvuus on se, että se yhdistää pääkaupunkiseudun idästä länteen. Ihmisiä ei pidä kuitenkaan pakottaa autoilijoiksi kehnoilla liityntäjärjestelyillä.

tiistaina, joulukuuta 19, 2017

Nostetaan ihmisiä työhön -ei kurjisteta huono-onnisia

Hallitus tarjoaa raippaa työttömälle, joka aktiivisesta hausta huolimatta ei saa työkeikkaa tai koulutusta! Aktiivisuudesta ei pidä rangaista, mutta hallitus leikkaa epäonnisimpien työttömyysturvaa 5 prosenttia. Asiasta äänestettiin juuri eduskunnassa. Hallitus jyräsi työttömiä kyykyttävän ns. aktiivimallin läpi. Esitys on alueellisesti epätasa-arvoinen, sillä koulutusta ei kaikkialla ole edes tarjolla. Moni työtön on lähestynyt edustajia ja kertonut köyhästä ahdingostaan. Moni on kertonut siitäkin, ettei ole lukuisista hauista huolimatta saanut työtä. He ovat kertoneet, miltä hyödyttömyyden tunne tuntuu. Tämä esitys ei auta ihmisiä työhön. Ei mitenkään edistä työttömän työllistymistä rangaista häntä 5% leikkauksella, jota hän ei voi omilla toimillaan välttää.

Nostetaan ihmisiä työhön, ei lyödä maahan. Vihreät ehdottaakin hallitukselle, että se hylkää aktiivimallin ja suunnittelee tulorekisteriin pohjautuvan työllistymistä edistävän tukijärjestelmän. Tulorekisterin käytössä on mahdollisuuksia yhdistää tiedot tukien suuruudesta, verojen määrästä sekä tehdyistä työpäivistä ja luoda tältä pohjalta aidosti kannustava ja uutta luova tukijärjestelmä. Toinen tärkeä asia on työttömyysturvan suojaosan korottaminen. Nyt työtön voi ottaa vastaan työtä 300 euron edestä kuussa ilman että työttömyysturva pienenee. Tämä viime kaudella säädetty parannus on merkittävästi edistänyt työttömien työllistymistä. Korottamalla tätä suojaosuutta työtön saisi lisää kannustusta työhön. On tärkeää antaa jokaiselle mahdollisuus.

maanantaina, marraskuuta 13, 2017

Hallituksen sote-malli sitoo Uudenmaan kädet

Uudenmaan vihreät maakuntavaltuutetut: Esitetty sote-malli sitoo Uudenmaan kädet

Uudenmaan Vihreät maakuntavaltuutetut pitävät ongelmallisena hallituksen nyt esittämää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistusta ja sen viimeisintä lakiluonnosta.

"Esityksessä on useita vanhoja ongelmia, mutta sen lisäksi myös uusia. Uusista ongelmista suurin on, että Suomen kansainvälisesti arvioiden maailman huippuluokkaa oleva erikoissairaanhoito ollaan asettamassa osittain markkinaehtoiseksi. Näyttää siltä, että Uusimaa pakotetaan avaamaan merkittävä osa toimintaansa asiakasseteleille, oli se toiminnan kannalta järkevää tai ei. Uusimaa ei pysty priorisoimaan potilaiden laadukasta ja saumatonta hoitoa ja kustannustehokkuutta, vaan joutuu asettamaan kaiken edelle sen, että yritykset pääsevät terveysmarkkinoille. Lisäksi asiakasseteliä koskevat pykälät ovat vaikeaselkoisia ja tulkinnanvaraisia", ihmettelee Vihreän maakuntavaltuustoryhmän puheenjohtaja Johanna Karimäki.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus tarvitaan. Vihreät on jo vuosia pitänyt keskeisinä tavoitteina terveys- ja hyvinvointierojen kaventamista, sujuvia hoitopolkuja ja selkeää sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistämistä. Maakuntahallinnolla pitäisi olla myös verotusoikeus ja maakuntia pitäisi olla vähemmän.

"Hyvä lähtökohta uudistukselle olisi luottaa siihen, että sosiaali- ja terveyskeskusten markkinallistamisesta sekä asiakasseteleiden ja henkilökohtaisen budjetoinnin käytöstä päätettäisiin pääasiassa maakunnissa. Se, mikä sopii Uudellemaalle, ei välttämättä sovi Lappiin. Maakuntien oma harkinta varmistaisi rauhallisesti sujuvan muutoksen ilman markkinallistamisen pakon aiheuttamaa hätäilyä", sanoo Vihreän maakuntahallitusryhmän puheenjohtaja Timo Juurikkala.

Vihreät kantaa huolta myös sote-uudistuksen rahoituksesta. Hallitus tavoittelee merkittäviä kustannussäästöjä sote-uudistuksella mutta ei ole osoittanut, miten säästöjä syntyy.

"Asiantuntijat ovat olleet hyvin huolissaan kapitaatiomalliin perustuvan rahoituksen kestävyydestä. Vihreät pitää asiantuntijoiden esittämää kritiikkiä mallista tärkeänä, eikä sitä soisi hallituksen sivuuttavan. Nyt näyttää todennäköiseltä, että kustannustehokkuus ei parane eivätkä terveys- ja hyvinvointierot pienene", ihmettelevät Johanna Karimäki ja Timo Juurikkala.

Uudenmaan vihreät maakuntavaltuutetut ovat myös huolissaan henkilöstön roolista uudistuksessa.

"Jos hallituksen suunnitelmat toteutuvat, hyvin merkittävä osa erityisesti Uudenmaan tuotannosta siirtyy yksityisille toimijoille ja vastaava osa rahoituksesta siirtyy julkiselta yksityisille toimijoille. Kun tähän lisätään hallituksen suunnitelmat säästää sosiaali- ja terveyspalveluista, voi Uudenmaan maakunnan ensimmäinen tehtävä olla henkilökunnan määrän hyvin rankka karsiminen. Vaikka uusia töitä meidän mainioille osaajillemme löytyisikin, on muutosvauhti inhimillisesti hyvin raskas, varsinkin kun alan työntekijät ovat joutuneet elämään epävarmuudessa jo vuosia", sanoo Vihreän maakuntavaltuustoryhmän varapuheenjohtaja Maria Ohisalo.

Lisätiedot:

Johanna Karimäki
Uudenmaan Vihreän maakuntavaltuustoryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja
Puh. 050 512 1948

Maria Ohisalo
Uudenmaan Vihreän maakuntavaltuustoryhmän varapuheenjohtaja
Puh. 040 7034185

Timo Juurikkala
Uudenmaan maakuntahallituksen varapuheenjohtaja, Vihreät
Puh. 040 555 4013

Uudenmaan Vihreä maakuntavaltuustoryhmä:
Toiminnanjohtaja Tuomas Green, Uudenmaan Vihreät, tuomas.green[at]vihreat.fi 045 1242 818
Toiminnanjohtaja Maaria Parry, Helsingin Vihreät, maaria.parry[at]vihreat.fi 040 754 3313

maanantaina, marraskuuta 06, 2017

Pohjoismainen yhteistyö kannattaa

Pohjoismaiden neuvosto kokoontui viime viikolla Helsingissä. Tärkeistä asioista saatiin hyviä päätöksiä.

Hyväksyimme esityksen, että pohjoismaalaisille tulee yhteinen e-kansalaisuus. Se helpottaa asumista ja työskentelyä naapurimaassa. Esimerkiksi ilman henkilötunnusta ei voi avata kännykkäliittymää Ruotsissa. Mutta kun käytössä on yhteinen sähköinen henkilötunnus, se yhdistää maittemme tietorekisterit kuin liima toisiinsa.

Alunperin idea lähti Keskiryhmän aloitteesta pohjoismaisesta kansalaisuudesta. Ja se jalostui Hyvinvointivaliokunnan kokouksissa esitykseksi e-kansalaisuudesta. Esittelin ryhmämme aloitteen Reykjavikin kokoukselle vuonna 2015.

Pohjoismaat ovat ensimmäinen vapaan liikkuvuuden alue, jossa asukkaat voivat siirtyä ilman passia Pohjoismaasta toiseen. Maiden välillä on silti monia rajaesteitä, jotka estävät pohjoismaalaisten vapaan asumisen, työskentelyn ja opiskelun toisessa Pohjoismaassa. Yhteispohjoismaiset markkinat edellyttävät, että myös arjen rajaesteet poistetaan. Ratkaisu on pohjoismainen kansalaisuus, jonka ei tule korvata oman maan kansallisuutta, vaan täydentää sitä.

Helsingin kokouksessa 2017 esittelin Osaaminen ja kulttuuri -valiokunnan mietinnön koskien geoblokkauksen poistoa. Esitämme, että selvitetään kaikki taloudelliset seikat ja tekijänoikeuskysymykset geoblokkauksen poistamiseksi. Kysymys on siitä, että julkisten TV- ja yleisradioyhtiöiden tuotanto olisi internetissä nähtävissä kaikkialla Pohjolassa. Voisimme seurata Ruotsin television uutisia tai suosittua Skam sarjaa Suomessa. Ehdoton edellytys on, että taiteen tekijöille maksetaan työstään korvaukset, joten kaikki hyötyvät. Maittemme välinen kulttuurivaihto ja kieltenymmärrys paranee.

Kielikysymys oli myös kokouksessa esillä. Suomen ja Islannin valtuuskuntien aloitteen ansiosta kieltemme asema neuvoston työssä paranee. Yhä suurempi osa aineistoista käännetään myös islanniksi ja suomeksi ja voimme jättää aloitteita kielillämme. Kysymys kielten virallisesta asemasta ratkaistaan vuoden päästä Oslon kokouksessa huolellisten selvitysten jälkeen.

Presidentti, Nobelin rauhanpalkinnon voittaja Martti Ahtisaari inspiroi kokousta puheellaan. Hän kertoi rauhantyöstä ja siitä, miksi pohjoismainen yhteiskuntamalli on maailman paras. Hän myös suositti Suomea liittymään YK:n ydinaseiden kieltosopimukseen. Suomen vihreä eduskuntaryhmä kannattaa tätä myös.

Kokouksen lopuksi tulin valituksi Osaaminen ja kulttuuri valiokunnan puheenjohtajaksi. Kiitos luottamuksesta tärkeään tehtävään!