Päästökauppa on saatava toimivaksi

Yhdysvalloissa käyttöön otetut uudet liuskekaasuvarat ovat mullistaneet maailman energiamarkkinat ja laskeneet fossiilisten polttoaineiden hintaa. Uusien alueiden etsintä ja tuotantotekniikat kehittyvät nopeasti, poraus liuskeesta veden, hiekan ja kemikaalien avulla on yhä kannattavampaa. Yhdysvaltojen lisäksi uusia liuskekaasualueita on myös mm. Kiinassa ja Australiassa. Kanadan öljyhiekka-alueet ovat isot ja Yhdysvaltojen Kalliovuorten alueella on paljon palavaa kiveä. Euroopassa, myös Suomessa, halpa kivihiili palaa yhä suruttomammin. Tätä menoa maailma tukehtuu päästöihin.

Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n mukaan kasvihuonekaasuja on ilmakehässä enemmän kuin koskaan mitatussa historiassa. Hiilidioksidin pitoisuus on kohonnut teollistumista edeltävästä ajasta noin 40 prosenttia. Valtiot eivät ole menestyneet päästötalkoissaan, sillä kasvihuonekaasujen lisäys noudattaa ennusteiden haarukan ylälaitaa.

EU:n päästökauppa on tehotonta, koska päästöoikeuksia on liikaa. Monellakaan laitoksella ei ole tarvetta ostaa oikeuksia ja markkinoiden päästöjä vähentävä vaikutus on romahtanut. Hiilidioksiditonnin hinta vajosi jo alkuvuodesta noin neljään euroon.

Alkuaan tämä johtuu siitä, että päästöoikeuksia on jaettu ilmaiseksi teollisuudelle, taantuma on vähentänyt tuotantoa ja liuskekaasubuumi on alentanut fossiilisten polttoaineiden hintaa. Ja silti paperi- ja selluteollisuus sekä metalliteollisuus ovat edelleen lähes sadan prosentin ilmaisjaon piirissä.

Asiaa on yritetty korjata EU:ssa ns. backloading –menettelyllä eli poistamalla nyt markkinoilla olevia päästöoikeuksia ja siirtämällä niitä takapainotteisesti päästökauden 2013-2020 loppuun. Kuitenkin EU parlamentti hylkäsi ehdotuksen noin 10 äänen marginaalilla. Toivo ei ole täysin menetetty, sillä päästökauppamekanismin korjaaminen on edelleen EU:n ympäristövaliokunnan käsittelyssä ja palaa vielä parlamentin äänestykseen. Kun päästöoikeuksien hinta romahti jo pariin euroon, toivon todella, että muutama meppi ymmärtää, että päästökauppaa on välttämätöntä korjata maapallon tulevaisuuden vuoksi. Teollisuuden viherryttäminen on luonnon ja ilmaston etu, mutta myös talouden ja teollisuuden itsensä kannalta järkevää. Se synnyttää uusia työpaikkoja ja uutta toimeliaisuutta.

Miksei suosita pientä yritystä?

Viime päivinä on kritisoitu hallituksen kehysriihen osinkoveropäätöstä, joka suosii rikkaita suuromistajia. 60 000 euron katto verovapailta osingoilta poistettiin, jolloin suuri perheyritys voi määrättömästi nostaa kevyesti verotettuja osinkoja 8 prosentin verran pääomasta. Räikeimmillään piensijoittaja maksaa samoista osingoista 30-32 prosentin veron, kun ennestään rikas suuromistaja 7,5-8 prosentin veron.

Olemmeko oikeasti menossa siihen, että suurituloiset rikastuvat ja pienituloisten mahdollisuudet heikkenevät? On järjen vastaista, että pienyrittäjien osinkoverotus kiristyy ja suuromistajien kevenee. Ja silloin kunta ja valtio menettävät verotuloja.

Yksityiskohtaisemmassa käsittelyssä asian on muututtava. Yksi keino korjata päätöstä, on palauttaa ylin katto, maksimimäärä, jolla osinkoja voi nostaa.

Hyvä elementti hallituksen päätöksissä oli yhteisöveron alennus, ja se on hyvä myös pienyrittäjille.

Pienyrittäjissä on suuri mahdollisuus työllistää, vaikka oppisopimuskoulutuksella nuoria työttömiä. Ja moni pienyrittäjä elää hyvin niukoilla tuloilla itsekin. Mieleeni tulee kaksi asiaa, jotka auttaisivat pienyrittäjiä.

1. Vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen pienille yrityksille
2. Arvonlisäveron alarajan nosto, jotta pienestä liikevaihdosta ei yrittäjän tarvitsisi maksaa alvia.

Tapasimme viime viikolla eduskunnan naisverkostossa yrittäjänaisia, jotka korostivat näitä asioita. Erityisesti naisvaltaisille aloille vanhemmudesta aiheutuvat kulut ovat iso menoerä. On tärkeää, että vauvoja syntyy ja heistä huolehditaan. On tärkeää myös, että pienyrittäjät voisivat paremmin palkata nuoria naisia. Toiseksi, Suomessa on Euroopan tiukimpia arvonlisäverokantoja, sillä meillä yritys maksaa veroa jo 8 500 euroa ylittävästä liikevaihdosta. Tätä veronalaisen liikevaihdon alarajaa pitää nostaa.

Metropoliselvityksestä

Vihreät ovat tietoisia kuntauudistuksen maanlaajuisesta tarpeesta. Tosin Uusimaa on alueena erityinen ja elinvoimainen. Täällä asuu kolmannes suomalaisista ja tuotetaan 40 % koko maan bruttokansantuotteesta. Tänään julkaistu metropoliselvitys eri vaihtoehtoineen on hyvä pohja päätöksenteolle. Jatkotyöhön kehityskelpoisin on malli numero 1.

Selvityshenkilöt esittävät kolmea mallia:

1. Vähäiset kuntarakennemuutokset ja vahva metropolihallinto
Tässä vaihtoehdossa kuntajakoselvitysalueita muodostaisivat metropolialueen 14 kunnasta alle 20 000 asukkaan kunnat. Sipoo ja Helsinki selvittäisivät yhdistymistä samoin Kauniainen ja Espoo sekä Pornainen ja Mäntsälä. Muiden kuntien osalta kuntajakoselvityksiä ei tehtäisi. Osaliitokset olisivat kuitenkin tarpeellisia. Metropolihallinto olisi seudun voimavarojen kokoaja, suuntaaja ja päätöksentekijä. Malli edellyttäisi metropolilakia sekä muutoksia muuhun lainsäädäntöön. Nykyiset maakuntakaava ja yleiskaava yhdistettäisiin metropolikaavaksi ja sen toimeenpano-osaksi tulisivat nykyiset maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) aiesopimukset. Metropolihallinnon ylin päättävä elin olisi suorilla vaaleilla valittava metropolivaltuusto. Näin toteutuisi demokraattinen päätöksenteko ja poliittinen vastuu seudun kilpailukyvyn kannalta keskeisissä tehtävissä. Ehdotuksessa nykyiset kuntayhtymät ja vapaaehtoisen yhteistyön organisaatiot liitetään metropolihallintoon ja perustetaan liikelaitos, joka vastaa seudun sosiaalisesta asuntotuotannosta. Metropolihallinnon ydintehtävät liittyisivät alueen kilpailukykyyn, maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen, asuinalueiden eriytymisen vähentämiseen, työvoimaan ja maahanmuuttoon. Metropolihallinto laatisi ja hyväksyisi metropolikaavan sekä toteuttaisi ja rahoittaisi seudulliset väylä- ja vesihuoltoinvestoinnit.

2. Merkittäviä kuntarakennemuutoksia
Selvityshenkilöiden ehdottamassa toisessa vaihtoehdossa toteutettaisiin merkittäviä kuntarakennemuutoksia. Ne koskisivat kaikkia 14 kuntaa. Kuntajakoselvitysalueet muodostaisivat Helsinki Sipoon kanssa, Espoo Kauniaisten, Vihdin ja Kirkkonummen kanssa, Vantaa Keravan ja Tuusulan kanssa, Järvenpää Mäntsälän ja Pornaisten kanssa sekä Hyvinkää Nurmijärven kanssa. Myös osakuntaliitoksia selvitettäisiin. Yhteisten tehtävien hoitamiseksi perustettaisiin Helsingin liitto. Tämä tarkoittaisi Uudenmaan liiton, HSL:n ja HSY:n kuntayhtymien toimintojen järjestämistä uudelleen metropolikuntayhtymäksi. Lisäksi ehdotetaan sosiaalista asuntotuotantoa hoitavan liikelaitoksen perustamista. Helsingin liitto vastaisi muun muassa metropoliseudun kilpailukyvystä ja kehityksestä sekä yhdyskuntarakenteen suunnittelusta ja sillä olisi palveluiden koordinointiin liittyviä tehtäviä. Merkittävin tehtävistä olisi metropolikaavan laatiminen. Toisin kuin edellisessä vaihtoehdossa, seudulle ei valittaisi suorien vaalien kautta metropolivaltuustoa.

3. Suurkunnat ja sopimusyhteistyö
Suurten kuntien vaihtoehdossa Helsingin seudulle muodostettaisiin 13 kunnasta kaksi vahvaa kaupunkia. Vaihtoehdossa Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa, Sipoo ja Kirkkonummi muodostaisivat kuntajakoselvitysalueen. Toisen selvitysalueen muodostaisivat Hyvinkää, Järvenpää, Tuusula, Kerava, Nurmijärvi, Mäntsälä ja Pornainen. Vihdin kunta jäisi metropolialueen selvitysalueiden ulkopuolelle ja muodostaisi selvitysalueen Lohjan, Karkkilan, Siuntion ja Inkoon kanssa. Tässä vaihtoehdossa kuntarakenne perustuu suurkuntiin, ja seudun kaupungeilla olisi sekä vastuu että riittävät voimavarat ja osaaminen metropolialueen kansainvälisen kilpailukyvyn varmistamiseen. Suurkunnat vastaisivat yhtenä työssäkäyntialueena luontevasti maankäytön, asumisen ja liikenteen asioista, kaikkien palvelujen järjestämisestä sekä asuinalueiden eriytymisen estämisestä. Vahvalle metropolihallinnolle ei olisi tarvetta, vaan yhteistyö perustuisi kaupunkien yhteiseen metropolikaavaan sekä kaupunkien ja valtion välisiin kasvu- ja aiesopimuksiin.

Mielestäni edellä esitetyistä malleista paras on vaihtoehto 1, johon kuuluu laaja, seudullinen vaaleilla valittava metropolivaltuusto. Malli 1 on hyvä ja kehityskelpoinen pohja päätöksenteolle. Toki kaikkiin yksityiskohtiin on tutustuttava huolellisesti ja selvitysmiehen esitystä voidaan muuttaa soveltuvin osin paremmaksi. Tärkeintä on turvata parhaalla mahdollisella tavalla koko seudun asukkaiden hyvinvointi. On tärkeää saada voimavarat yhteen hiileen puhaltamaan ja päästä eroon osa-optimoinnista.

Nykyiset kunnat vastaisivat lähipalveluista, kuten kouluista, päivähoidosta ja vanhusten palveluista. Seutuvaltuusto taas asumisesta, liikenteestä ja maankäytöstä sekä seudun kilpailukykyyn liittyvistä asioista, kuten elinkeinotoiminnasta ja yrittäjyyden edistämisestä.

Palveluiden turvaaminen on keskeisintä ja toinen tärkeä seikka on, että maankäytön suunnittelu saadaan seudullisesti järkeväksi. Tarvitaan kohtuuhintaisia asuntoja, mutta yhdyskuntarakenne ei saa hajautua hallitsemattomasti. Järkevä yhdyskuntarakenteen suunnittelu vähentää liikenteen ilmastopäästöjä ja säästää arvokkaita luontokohteita ja viheralueita. Yksi keskeinen, tärkeä haaste on joukkoliikenteen palvelutason parantaminen niin seutu- kuin lähiliikenteessä.

Uudistuksen keskiössä on asukkaat ja heidän palveluidensa turvaaminen. Asukkaita on kuultava ja onkin syytä miettiä, miten asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia saadaan parannettua.

Parempaa vuotta 2013

Edessä on kokonainen uusi vuosi. Olkoon se parempi kuin odotetaan, onnellisempi, kuin kuvitellaan. Kuluneen vuoden päätöksistä mieleen jää erityisesti:

-Nuorisotakuu lupaa nuorille työtä tai koulutusta ja Uudellemaalle on tulossa lisää ammattikoulutuspaikkoja.
-Vanhuspalvelulaki turvaa jokaiselle ikäihmiselle paremman vanhuuden.
-Isyysvapaa pitenee 9 viikkoon ja perheet voivat joustavammin valita, milloin isä jää isyyslomalle.
-Puolison tulot eivät enää pienennä kenenkään työttömyyskorvausta, mikä auttaa köyhiä perheitä.
-Hyvinkään Kurkisuo saatiin suojeluun ja suojelualueita saimaannorpan elinalueilla laajennettiin.
-Kuntalakiluonnokseen saatiin mukaan metropolihallinto, joka mahdollistaa lähidemokratiaa.
-Liikennepoliittisessa selonteossa on satsaus raideliikenteeseen esim. Pisararata, joka tulee edistämään lähi- ja kaukojunaliikennettä Helsingin seudulla ja koko maassa.
-Yrityksiä kannustetaan innovoimaan tutkimus- ja tuotekehityksen verohuojennuksilla.

Silti työtä paremman maailman puolesta riittää, ilmastonmuutos etenee ja köyhyys meillä Suomessa ja vielä köyhemmissä kehitysmaissa on kestämätöntä. Tarvitaan vähemmän kulutusta ja enemmän reilua jakoa, jotta olemme onnellisempia. Kevään haasteiksi nostan:

-Uudistukset työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamiseksi sekä osatyökykyisten työllistämiseksi, jotta työtä ja hyvinvointia riittää kaikille.
-Vihreää kasvua ja taloutta edistävä paketti, johon kuuluu ekologinen verotuksen uudelleen järjestely, työnteko kannattamaan ja saastuttaminen kalliimmaksi.
-Ilmasto- ja energiapolitiikan päivitys kunnianhimoisemmaksi ja tavoitteellinen ilmastolaki.
-Päästökaupasta saatavia tuloja ohjattava kehitysapuun, jotta Suomen kansainvälinen kehitysyhteistyötavoite, 0,7 % bkt:stä, toteutuu.
-Metsälaki uudistettava sellaiseksi, että se suojelee monimuotoisia metsiä ja kannustaa pehmeämpiin metsänkäsittelymenetelmiin, kuten jatkuvaan kasvatukseen avohakkuiden sijaan.
-Suomalaisen lähi- ja luomuruoantuotannon puolustaminen sekä maataloustuotannon viherryttäminen vesistöjä suojelevaksi EU:n maatalouspolitiikan uudistuksessa.
-Suomen kansantalouden järkevä hoitaminen, jotta velkaa ei jätetä lapsillemme sekä globaalin kilpailukyvyn vahvistaminen kestävän kasvun kautta.

Kalaväylä rakennettava Gumbölen padolle meritaimenen suojelemiseksi

Meritaimenen tilanne Suomenlahden alueella on hälyttävä. Elinolosuhteista johtuvien muutosten vuoksi laji on häviämisvaarassa. Vuonna 2010 tehdyssä Suomen eläinlajien uhanalaisuusarvioinnissa luonnonvaraisen meritaimenen uhanalaisuusluokkaa jouduttiin nostamaan kaikkein uhanalaisimpaan -erittäin uhanalaisesta äärimmäisen uhanalaiseksi. Taimenien elinolosuhteita heikentävät mm. maatalouden ravinnepäästöt, jätevesipäästöt jätevedenpuhdistamoilta, puutteelliset kalatiejärjestelyt ja ylikalastus.

Vain joissakin tietyissä joissa on alkuperäinen ja geneettisesti ainutlaatuinen taimenkanta säilynyt. Virtavesien patoamiset ja perkaukset sekä liikapyynti ovat vähentäneet taimenta niin, että koko Suomessa on jäljellä vain kymmenkunta alkuperäistä merivaelteista jokikantaa. Esimerkiksi Espoon- ja Mankinjoen vesistöissä elää kaksi arvokasta, alkuperäistä meritaimenkantaa. Kuitenkin Gumbölenjoen myllypato on pysyvä este meritaimenelle, uhanalaiselle vaellussiialle, nahkiaiselle, ankeriaalle ja taantuneelle vimpa-kalalle. Kalat eivät pääse mm. Nuuksion Pitkäjärveen asti. Näitä kaloja uhkaavat jatkuvasti myös hulevedet sekä maankäyttö jokiuomien perkauksineen ja putkituksineen. Gumbölenjoen ja Mankinjoen taimenkantaa uhkaa myös golfkenttien vedenotto, joka on ollut uhka riittävälle veden virtaamalle.

On tehtävä paljon toimenpiteitä taimenkannan suojelemiseksi. Konkreettinen asia on kalaväylien rakentaminen. Esitin valtuustoaloitteessa kalaväylän eli ohitusuoman rakentamista Gumbölen myllypadon ympäri ja siihen määrärahaa Espoon vuoden 2013 budjettiin.

Valtuusto käsitteli vastaukset budjettialoitteisiin kokouksessaan 5.12. Teknisen lautakunnan mukaan kalaväylä voidaan toteuttaa alueellisen kunnallistekniikan määrärahalla. Ympäristölautakunta piti aloitetta hyvänä sekä lupasi asiantuntija-apua kalatien toteutukseen.

Rakenteellisia uudistuksia heikoimmista ja ympäristöstä huolehtien

Pidin tänään vihreiden ryhmäpuheenvuoron budjetista. Vihreät ovat pitäneet budjetissa kolmea asiaa tärkeinä: rakenteellisia uudistuksia, yhteiskunnan heikoimmista huolehtimista ja luonnonvarojen kulutuksen kestävyyttä. Hankalinakaan taloudellisina aikoina ei säästöä voida ottaa heikompiosaisilta tai tulevilta sukupolvilta.

Vihreä ryhmä kannattaa maata uudistavia ja tervehdyttäviä rakenteellisia uudistuksia. Niitä tarvitaan, sillä olemme nähneet varoittavia lukuja Suomen talouden ja yhteiskunnan haasteista sekä viennin heikkenemisestä. Uudistuksiin kuuluvat kaikki työllisyyttä edistävät toimet, kuten välityömarkkinoiden toimivuus ja maahanmuutto. Toimiviin välityömarkkinoihin liittyy myös työn reilu jakaminen ja osatyökykyisten työllistäminen. On tärkeää löytää myös keinoja, joilla työnantajia voisi kannustaa palkkaamaan myös osatyökykyisiä työntekijöitä. Tämä on sekä osatyökykyisen oman pärjäämisen että yhteiskunnallisten kustannusten kannalta paras ratkaisu.

Me vihreät kannatamme ympäristöverotuksen kiristämistä, kun samalla huolehditaan heikompiosaisten työllisyydestä ja tulonsiirroista. Hyvinvoinnista ei ole varaa leikata. Perheitä tukeviin palveluihin, kuten neuvolaan, kouluterveydenhuoltoon ja hyvään kouluun on panostettava. Leipäjonot pitenivät tänä vuonna, ja ruoka-avusta kolmannes menee lapsiperheille. Leipäjonossa käyviä yhdistävät heikko työmarkkina-asema ja vuokralla asuminen. Asumiskulujen nousu on pidentänyt leipäjonoja. Vuokrat ovat nousseet kohtuuttomasti vuodesta toiseen. Sosiaalisen asuntotuotannon lisääminen ja riittävän edullisen vuokra-asumisen mahdollistaminen sitä tarvitseville purkaisi suomalaisten perheiden köyhyyttä.

Tulevien sukupolvien kannalta on olennaista, että luonnonvarojen kulutuksen on oltava kestävällä pohjalla. Kasvun rajat on jo ylitetty teollisuusmaissa, sillä kahden vuoden päästä tarvittaisiin kahden maapallon verran luonnonvaroja länsimaisen elämäntyylin kattamiseksi. Globaalit hiilidioksidipäästöt ovat rajulla nousu-uralla. Turvallisena pidetty 2 asteen lämpenemisraja edellyttäisi Bill Mc Kibbenin mukaan sitä, että neljä viidesosaa tunnetuista öljy- ja hiilivarannoista jätetään käyttämättä. Se tarkoittaa, ettei hyvinvointivaltion ideologia voi perustua jatkuvalle kulutuksen kasvulle.

Raiderahat säilytettävä

Liikenneviraston rahoitukseen liittyvät epäselvyydet ovat puhuttaneet julkisuudessa viime aikoina. Julkisessa keskustelussa on huolehdittu, johtavatko epäselvyydet siihen, että joidenkin tiehankkeiden rahoitus nyt peruuntuu. Raidehankkeiden rahoituksesta ei ole kuitenkaan kuultu yhtä suurta huolta.

Raideliikenteen rahat tulevat tarpeeseen. Raiteet ovat monin paikoin ehtineet niin huonoon kuntoon, että se hidastaa jo matkantekoa. Pelkästään raiteiden peruskorjauksiin ja hoitoon kuluu tällä hallituskaudella 300 miljoonaa euroa. Myös esimerkiksi jo pitkään huonossa kunnossa olleen Seinäjoki–Oulu-radan parantamiseen, esimerkiksi routavaurioiden korjaamiseen, käytetään hallituskaudella 340 miljoonaa euroa.

Siihen, kuinka paljon ihmiset käyttävät junaliikennettä, vaikuttaa paljon junien luotettavuus ja aikataulussa pysyminen esimerkiksi lumisessa säässä. Siksi onkin hyvä, että keväällä julkistetussa hallituksen liikennepoliittisessa selonteossa painotetaan aiempaa enemmän myös raideliikenteen täsmällisyyttä ja toimintavarmuutta.

Vuosina 2012-2015 aloitettaviin hankkeisiin kuuluvat mm. Helsinki-Riihimäki-rataosan kapasiteetin lisääminen, Helsingin ratapihan parantaminen ja pääratojen korjaukset.

Liikennepoliittisessa selonteossa sitoudutaan siihen, että valtio osallistuu 30 prosentin osuudella Turun ja Tampereen pikaratikoihin. Valtio osallistuu rahoitukseen myös paraikaa rakentuvalle Espoon länsimetrolle ja Vantaan kehäradalle. Lisää raideliikennettä tarvitaan koko pääkaupunkiseudulla - niin itään kuin länteenkin sekä poikittain.

Keskeinen hanke koko maan junaliikenteen ruuhkien helpottamiseksi on Helsingin pisararata. Se lisää raiteita Helsingin rautatieasemalla. Tulevaisuudessa lähijunat saapuvat pisaraan, kaukojunat jäävät rautatieasemalle.

Vihreät ovat kaiken kaikkiaan tyytyväisiä liikenneministeri Merja Kyllösen johdolla tehtävään raidemyönteiseen politiikkaan. Tämä hallitus panostaa aiempaa määrätietoisemmin ympäristöystävällisiin liikennemuotoihin, ja siinä näkyy vahva Vihreiden kädenjälki.