tiistaina, lokakuuta 09, 2007

Välikysymys eduskunnassa

Viime viikkoa sävytti opposition ensimmäinen välikysymys hyvinvointipalveluista ja hoitoalan palkoista. Aihe on tärkeä ja keskustelu oli hedelmällistä. Hyvinvoinnin säilyttämiseen riittää työsarkaa.

Sivistysvaltion mitta lasketaan siitä, kuinka hyvin se huolehtii heikoimmistaan, lapsista, sairaista ja vanhuksista. Hyvinvointipalveluja on oltava kunnan omassa tuotannossa, mutta osa palveluista voidaan ostaa palveluntuottajilta. Tärkeintä on, että kattavat palvelut ovat jokaisen saatavilla varallisuudesta riippumatta.

Espoossa ikääntyvien omatoimisuuteen on alettu panostaa. Yksi hyvä esimerkki on vanhusten hyvinvointi TV, joka auttaa vanhusta selviytymään ja saamaan tarvittaessa apua. Toinen esimerkki on 70 vuotta täyttäneiden ilmainen kuntoilukortti, jolla pääsee uimaan, jumppaan ja kuntosalille. Moni ikääntynyt on sen ansiosta löytänyt kuntosaliliikunnan.

Tavoitteena voidaan pitää hyvinvointipalvelujen riittävää tasoa koko Suomessa. Siksi maakuntien elinvoimaisuudesta on syytä huolehtia, eikä kaikkea tarvitse keskittää pääkaupunkiseudulle. Myös kunnan koolla on merkitystä palveluiden tuottamiskyvyssä ja sitä tavoitellaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa.

Tiukka hankintalaki on haaste palvelujen järjestäjälle. Kilpailutusta käytetään myös tilanteissa, joissa se ei ole tarkoituksenmukaista ja siitä voi koitua kunnalle enemmän maksuja kuin hyötyä. On kohtuutonta vaihtaa tiuhaan hoitajia pelkän kilpailuttamisen ja tehostamisen nimissä. Palveluissa on otettava vahvemmin huomioon käyttäjän näkökulma, sen pienen hoitolapsen ja vanhuksen tarpeet.

maanantaina, lokakuuta 01, 2007

Viikkokuulumisia

Viime viikon keskustelua sävytti sokeri. Suomi-neito on ollut EU:n kiltti tyttö, oikea mallioppilas. Ja mihin se on vienyt? Se, että 15 jäsenmaata ei ollut pienentänyt sokerikiintiöitään sopimusten mukaisesti, painettiin villaisella. Tuotantoa pyritään vähentämään koko EU-alueella tasaisesti. Toki tilanne on epäreilu Suomelle, joka muutama vuosi sitten kuuliaisesti vähensi kaiken vaaditun eli 38 % omasta tuotannostaan.

Kaiken kaikkiaan EU:ssa tuotetaan liikaa sokeria ja tämä kurjistaa sokeria tuottavia kehitysmaita. Kiintiöiden vähentäminen on siksi ihan oikea ratkaisu, mutta se tapa, jolla se tehtiin, oli väärä. Suomessa tuotanto on jo niin vähäistä, että jos sitä yhtään tästä supistetaan, oman sokerin tuotanto häviää maasta kokonaan. Nyt on suurten sokerintuottajamaiden Ranskan ja Saksan vuoro supistaa.

Linja kilttinä mallioppilaana on nyt katsottu loppuun asti. Nyt on ryhdyttävä visioimaan, millaisessa EU:ssa Suomi haluaa olla mukana. On esitettävä ponnekkaammin omia näkemyksiä, sekä Suomen että koko EU:n tulevaisuudesta. Joskus voi olla tuhma ja ärhäkkä. Iskeä nyrkin pöytään ja sanoa: ”Ei sovi, tämä ei sovi Suomelle!”

******************************************

Vantaalla keskusteltiin uusien vihreiden illassa päivän polttavaa politiikkaa. Kehärata ja Sipoonkorven kansallispuisto nousivat esille. Sipoonkorven kansallispuiston perustamisella on kiire, ennenkuin rakentamispaineet syövät koko Sipoonkorven arvokkaan ja monimuotoisen metsän. Kansallispuiston eteen on tehtävä töitä pääkaupunkiseudun kunnissa ja eduskunnassa.

Kehäradan kohdalla on jo valoa tunnelissa: suunnittelu ja toteutus jatkuu, suunnittelurahat ensi vuodelle ovat budjetissa ratahallintokeskuksen varoissa.

******************************************

Viime viikolla oli talousarvioaloitteiden jättöpäivä. Omat aloitteeni koskivat lisämäärärahaa Etelä-Suomen metsien suojeluun, yliopistojen opetukseen ja tutkimukseen sekä vähävaraisten lasten harrastusten tukemiseen. Lisäksi allekirjoitin toistakymmentä hyvään kohteeseen menevää aloitetta, kuten pari Itämeren suojelualoitetta sekä urheiluseuroille lisämäärärahaa esittävän aloitteen.

Tämän viikon suuri kysymys tulee olemaan: Onko Suomella varaa hoitaa lapset, vanhukset, vammaiset ja sairaat? Pitää olla. Tehyn mahdollinen lakkopäätös on vakava pysähtymisen paikka. Voi olla, että Suomessa on haettava uutta mallia, ehkä ottaa oppia länsinaapuristamme Ruotsista: enemmän paikallista sopimista, laajempi palkkahaitari, kunnon korvaukset ylitöistä.