Välikysymys eduskunnassa

Viime viikkoa sävytti opposition ensimmäinen välikysymys hyvinvointipalveluista ja hoitoalan palkoista. Aihe on tärkeä ja keskustelu oli hedelmällistä. Hyvinvoinnin säilyttämiseen riittää työsarkaa.

Sivistysvaltion mitta lasketaan siitä, kuinka hyvin se huolehtii heikoimmistaan, lapsista, sairaista ja vanhuksista. Hyvinvointipalveluja on oltava kunnan omassa tuotannossa, mutta osa palveluista voidaan ostaa palveluntuottajilta. Tärkeintä on, että kattavat palvelut ovat jokaisen saatavilla varallisuudesta riippumatta.

Espoossa ikääntyvien omatoimisuuteen on alettu panostaa. Yksi hyvä esimerkki on vanhusten hyvinvointi TV, joka auttaa vanhusta selviytymään ja saamaan tarvittaessa apua. Toinen esimerkki on 70 vuotta täyttäneiden ilmainen kuntoilukortti, jolla pääsee uimaan, jumppaan ja kuntosalille. Moni ikääntynyt on sen ansiosta löytänyt kuntosaliliikunnan.

Tavoitteena voidaan pitää hyvinvointipalvelujen riittävää tasoa koko Suomessa. Siksi maakuntien elinvoimaisuudesta on syytä huolehtia, eikä kaikkea tarvitse keskittää pääkaupunkiseudulle. Myös kunnan koolla on merkitystä palveluiden tuottamiskyvyssä ja sitä tavoitellaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa.

Tiukka hankintalaki on haaste palvelujen järjestäjälle. Kilpailutusta käytetään myös tilanteissa, joissa se ei ole tarkoituksenmukaista ja siitä voi koitua kunnalle enemmän maksuja kuin hyötyä. On kohtuutonta vaihtaa tiuhaan hoitajia pelkän kilpailuttamisen ja tehostamisen nimissä. Palveluissa on otettava vahvemmin huomioon käyttäjän näkökulma, sen pienen hoitolapsen ja vanhuksen tarpeet.