sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2015

Meeri-mummu, Masa ja vammaispolitiikka

Oman läheisen hoitaminen on palkitsevaa, mutta raskasta. Moni omaishoitaja on hauras vanhus itsekin, huolehtii iäkkäästä puolisosta tai vammaisesta lapsesta, kuten mummuni Meeri. Masa oli lapsi, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi, ei mennyt töihin hankkiakseen elannon. Masa oli iso lapsi loppuun asti, jota Meeri-mummu hoiti ja hemmotteli. Lapsena opin, että on erilaisia ihmisiä ja että erilaisuus on elämän rikkaus. Masa kuolasi syödessään tai päästi suustaan outoja äännähdyksiä. Toisinaan joku mielikuvitusasia nauratti. Masa piti eläimistä ja värikkäistä kuvakirjoista. Masa oli hiukan homssuinen.

Omaishoitaja on vapaapäivänsä ansainnut. Silti en muista, että Masa olisi koskaan ollut erossa äidistään. Varmasti ne yhteiset hetket, jotka vietimme perheemme mökillä, olivat heille arjen luksusta. Mummu nautti pienistä asioista, läheisten seurasta, auringosta ja luonnosta. Usein hän toi tullessaan pytyllisen nokkoslettuja ja paketillisen puoliksi sulanutta jäätelöä. Hän oli iloinen, kun sai poimia kimpun kauneimpia villikukkia, mutta monesti myös surullinen. Arki oli raskasta ja iso lapsi joskus arvaamaton kiukunpuuskineen. Välillä pelkäsimme, että jotain ikävää tapahtuu, mutta se oli kuitenkin turhaa. Masa ei pelottavasta ulkomuodostaan ja pakkoliikkeistään huolimatta tehnyt pahaa kärpäsellekään. Onkiminen ja tikanheitto olivat asioita, jotka rauhoittivat Masaa.

Omaishoidon tuki pitää saada valtakunnallisesti Kelan hoidettavaksi, sillä käytäntö eri kunnissa on hyvin kirjavaa. Niiltä, joille tuki kuuluisi, se evätään ja ne, jotka tukea saavat, saavat summan, joka vaihtelee kunnasta toiseen. Nykyisin laki takaa vammaista lasta hoitavalle kolme vapaapäivää kuukaudessa, mutta lakisääteiset vapaat eivät resurssipulan vuoksi usein toteudu.

Kaikki tämä on nurinkurista, sillä omaishoito on paljon kustannustehokkaampaa kuin laitoshoito ja tuo kunnille säästöjä. Tukipalveluja tarvitaan, sillä arkipäivän rutiineista selviytyminen, palvelujen saatavuus ja jaksaminen edesauttavat vammaisperheiden ja pitkäaikaissairaiden elämää.

Olisiko joku sisaruksista huolehtinut Masasta kuten oma äiti? Sitä ei tarvinnut miettiä, sillä lihapiirakkaa ja jäätelöä rakastaneen Masan sydän petti ensimmäisenä. Isoäitini ei täysin toipunut menetyksestä, vaan dementia vei ennen niin kirkkaan mielen. Vammainen opettaa läheisilleen jotain elämästä ja sen syvällisestä merkityksestä. Emme ole täällä vain itseämme varten. Jokainen ihminen on arvokas, jokainen on jonkun rakas.

Eduskunnan vammaisasiain yhteistyöryhmässä Vamytissa on edustajia yli puoluerajojen, jotka haluavat puolustaa vammaisten ihmisoikeuksia. Olen saanut olla ryhmän puheenjohtaja vuodesta 2014 lähtien ja tavannut useita vammaisia ja heidän läheisiään. Vammaiset nuoret janoavat itsenäisyyttä, omaa asuntoa, työtä ja koulutusta. Vaikeasti vammaiset tarvitsevat apua ja palveluja selvitäkseen arjen rutiineista ja kuljetuspalveluja päästäkseen osallistumaan ja liikkumaan. Esteellinen ympäristö on syrjintää, jota ei tule sallia. Muun muassa näihin asioihin olemme vaikuttaneet ryhmässä, mutta työtä todella riittää vielä. YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen ratifiointi on saatava valmiiksi, itsemääräämislaki on saatava ihmisoikeuksia kunnioittavaksi. Muun muassa vaikeasti vammaisten kohtuutonta sitomista ei tule sallia, jotta heidän hoitonsa tulee halvemmaksi. Ylipäänsä koko suuri sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus on tehtävä niin, että palveluketjut toimivat vammaisten ihmisten tarpeisiin. Silloin uudistuksesta tulee parempi meille kaikille.

torstaina, maaliskuuta 26, 2015

Stop lasten eriarvoistamiselle

Vaikka elämme vaikeita aikoja ja valtion taloutta on tasapainotettava, lasten ja perheiden hyvinvointiin panostaminen on nähtävä investointina tulevaisuuteen. Lapsiperheiden hyvinvointia tukevia palveluja ei pidä rapauttaa, kuten tehtiin viime laman aikaan 1990-luvulla. Leikkaukset kouluterveydenhoitoon, neuvolaan ja opetuksen tasoon, kasvattivat lamasukupolven, jonka pahoinvointi näkyi lisääntyneinä huostaanottoina ja syrjäytyneisyyden kasvuna. Meillä ei ole varaa toistaa virheitä ja hukata nuoria. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa valtiolle 1,2 miljoonaa euroa, puhumattakaan nuoren ja hänen läheistensä inhimillisestä kärsimyksestä.

Lapsuusiän olosuhteet heijastuvat koko elämän hyvinvointiin ja terveyteen. Perusta toiminta-, opiskelu- ja työkyvylle muodostuu lapsuudessa. Kun satsataan ehkäisevään työhön, säästetään kalliista korjaavista toimenpiteistä. Kunnissa, joissa on tehty panostuksia lasten ja perheiden varhaiseen tukeen, on saatu lyhyessä ajassa hyviä tuloksia. Hyvänä esimerkkinä on kokemukset Imatralta, jossa on satsattu lapsiperheiden kotipalveluun ja muuhun ennalta ehkäisevään työhön neuvolasta lähtien. Yksi hyvä keino on auttaa arjessa selviämään pahimman yli, kun perheissä on tilapäistä kriisiä. Viime lamaa edeltävällä ajalla kunnilla oli yleisesti tarjolla kunnallista kotiapua, josta oli apua monelle. Uusi sosiaalihuoltolaki vahvistaa kotipalvelun asemaa, mutta on seurattava, että apu todella tavoittaa avun tarpeessa olevat perheet.

Yksi keskeinen asia on lapsiköyhyyden vähentäminen. Samaan aikaan, kun yleinen tulotaso on Suomessa noussut, on lapsiperheiden köyhyys moninkertaistunut. Vuonna 1995 köyhissä perheissä eli 52 000 alle 18-vuotiasta lasta ja vuonna 2007 jo 151 000. Köyhissä perheissä elävien lasten määrä on siis kolminkertaistunut niinä vuosina, kun Suomen talous kasvoi. Unicefin raportin mukaan vuosina 2008-2012 lapsiköyhyys on Suomessa hieman vähentynyt, mutta pienituloisten lapsiperheiden tilanne ei ole merkittävästi kohentunut. Lapsiperheiden toimeentulon tukeminen on tärkeää, koska köyhyys on yhteydessä lasten syrjäytymisriskeihin ja vaarana on, että kuilu rikkaiden ja köyhien välillä syvenee.

Lapset jakautuvat jo varhaisessa vaiheessa muun muassa harrastusten mukaan. Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus harrastaa, mutta köyhyys syrjäyttää ja vähentää mahdollisuuksia osallistua. Kun perheen käytettävissä olevat tulot ovat niukat, jää lapsi helposti ulkopuoliseksi kaveripiirin kulutus- ja harrastustottumuksista. Ilman kauden hittilelua jääminen voi tarkoittaa lapselle ulkopuolisuutta kaveripiirissä, ja luokkaretken rahoittaminen voi olla perheelle haaste. Tutkimus osoittaa, että jo yksi lapsen hyvä harrastus alentaa merkittävästi riskiä sosiaaliseen syrjäytymiseen. Vaikutus on erityisen suuri niillä lapsilla, joiden elämässä on paljon sosiaalisia riskitekijöitä, kuten heikko sosiaalinen asema, huono koulumenestys tai sosiaalisten taitojen puutteet. Tämä olisi syytä ottaa vakavasti ja ehkäistä huono-osaisuuden periytymiseen ja syrjäytymiseen liittyviä ongelmia ennakolta. Lasten harrastuksia voidaan tukea muun muassa harkinnanvaraisella toimeentulotuella, ja tehokasta olisi ohjata suoraan tukea lasten harrastuksiin, kuten olen esittänyt lakialoitteessa. Vähävaraisten lasten asemaa ei pidä unohtaa tulevissa taloustalkoissa. Jätin vielä kirjallisen kysymyksen ministerille siitä, mitä toimenpiteitä on selvitettävänä lapsiköyhyyden vähentämiseksi ja kuinka varmistamme, että perheitä ennakolta tukeva kotipalvelu toteutuu sosiaalihuoltolain tarkoittamalla tavalla.