lauantaina, syyskuuta 13, 2008

Kajaani

Tämän jutun nimi on Kajaani -aivan yhtä hyvin se olisi voinut olla Imatra, Valkeakoski tai Varkaus. Mutta Kajaani on se, johon pahimmin sattuu metsäteollisuuden uusin takaisku. Jopa kymmenen prosenttia kajaanilaisista on menettämässä työnsä, kun paperitehdas suljetaan. Imatran ja Kajaanin seutukunnista tuli äkillisen rakennemuutoksen alueita, joille myönnetään hätäapua.

Metsäteollisuudella on nyt totuuden hetki näyttää edes ripausta yhteiskuntavastuuta ja kantaa oma kortensa kekoon avustuspaketteina. Ei voi olla niin, että kaikki tuki kelpaa kyllä heille, mutta että he eivät välittäisi työntekijöistään eikä heidän perheistään. On nimittäin pumpattu jo miljoonia puuhuollon turvaamiseen. On satsattu perusradanpidossa puunsaannin kannalta oleellisiin rataosuuksiin, lisäksi on 50 % verohelpotukset puun myyntituloista ja budjettirahalisäykset alemman tieverkon (siis metsäautoteiden) huoltoon. Silti moni perhe joutuu nyt kärsimään sitä hätää, joka näillä toimenpiteillä haluttiin välttää.

Olisi kansantalouden kannalta tuottoisampaa laittaa miljoonia innovaatioihin, bionenergian tuotantoon, matkailuun, palvelualan kehitykseen kuin vain avittaa globalisaation ja huonon strategian vuoksi ahdinkoon joutunutta metsäteollisuutta. Ala sellaisenaan hiipuu ja vain uudistumalla se voi säilyä merkittävänä kansantaloudellisena tekijänä.

Työelämävaliokunta matkustaa Kajaaniin 30.9-1.10 tapaamaan kaupungin väkeä, työntekijöitä ja päättäjiä. Menemme, jotta parhaiten tiedämme, miten auttaa Kajaani jaloilleen ja tästä eteenpäin. Vuosi sitten maa- ja metsätalousvaliokunta vieraili maakunnassa tutustuen mm. Kainuun malliin ja alueen elinkeinoelämään. Alueella on paljon mahdollisuuksia ja sen innostuneen positiiviset sekä sydämelliset asukkaat tekivät vaikutuksen. Muutosturvamallissa ihanteena on, että ihmiset työllistyisivät heti toisaalle ja hätäapu suunnataankin uusien työpaikkojen luomiseksi. Talvivaaran kaivos tarjoaa joitakin paikkoja, mutta uskon, että suurin osa syntyy pienistä puroista. Ympäröivä metsä tarjoaa matkailumahdollisuuksia ja luonnonvaroista voi kehittää bioenergiaa ja uusia tuotteita. Kajaani on metsän keskellä ja metsästä se voi jatkossakin ammentaa hyvää.

keskiviikkona, syyskuuta 10, 2008

Syksyn haasteita

Eduskuntatalon portaille oli eilen kokoontunut joukko kansalaisaktiiveja ilmastotempaukseen. Kansalaisjärjestöt kampanjoivat ilmastolain puolesta. Lain, jossa vaaditaan vuosittaisia 5 prosentin päästövähennyksiä. Kannatan lämpimästi Polttava kysymys kampanjan ilmastolakia. Tänä syksynä eduskunta saa työstettäväkseen tulevaisuusselonteon sekä energia- ja ilmastopolitiikan linjaukset. Konkreettisia päästövähennyksiä on tehtävä viimeistään nyt.

Toinen iso asia tänä syksynä on se, että ensimmäisiä sosiaaliturvan uudistukseen liittyviä esityksiä tuodaan eduskunnalle. Pikkuparlamentin auditoriossa järjestetyssä ”Kurjuuttakin kummempaa” seminaarissa kuultiin monta tarinaa. Osallistujat kertoivat siitä hädästä, mitä näkevät tai kokevat. SATA-komitean työhön liittyy paljon odotuksia, mutta myös pelkoja. Suhtaudun kuitenkin tähän laajaan sosiaaliturvan remonttiin positiivisena mahdollisuutena. Nykyinen tukiviidakko on sellainen, että jotkut putoavat silppuisen tukiverkon välistä tyhjän päälle. Toisaalta se ei kannusta työhön, sillä pienen määräaikaisen työn tai osa-aikaisen työn vastaanottaminen ei ole kannattavaa. On siis parannettava oleellisesti mahdollisuuksia tehdä työtä ja myös korotettava pienimpiä minimietuuksia. Se oli nimittäin kaikkien seminaarissa kuultujen tarinoiden yhdistävä tekijä, ettei minimituilla tule toimeen.

maanantaina, syyskuuta 08, 2008

Kesämuistoja

Tässä muutama kuva kesäalbumistani. Eduskunnassa työt alkavat varsinaisesti tällä viikolla, vaikka oikeastaan elokuussa on poliitikolle tehtäviä riittänyt. On ollut budjettikäsittelyjä, kesäkokouksia ja valiokuntatapaamisia. Espoon värikäs kunnallispolitiikkaa lepää vain heinäkuun.

Johannan päivää Espoossa.


Mesiangervoja Vaasan asuntomessuilla.


Poljin Espoon rantaraitilla, joka on upea lähiliikuntapaikka.


Satakunnan Sastamalassa, lähellä Karimäen kylää.


Itämeren toisella rannalla, Viron Sillamäessä.


Virolaista taidetta.


Narvajoella, idän ja lännen rajalla.

perjantaina, syyskuuta 05, 2008

Tapaus Espoon Sähkö -lypsävän lehmän lahtaus

”Kurssilasku söi miljoonia Espoon sähkörahastosta” (HS tänään). Espoon Sähkön tarina osakesalkuksi on pitkä ja vaiherikas, mutta kuitenkin silkkaa alamäkeä. Tätä tarinaa, kuinka kaikki tapahtui ja pohdintaa, kuka siihen on syypää, kuulee monesti Espoon valtuuston kokouksessa. Vaikka itse tulin mukaan Espoon kunnallispolitiikkaan vuonna 2005, kaupunginvaltuutetuksi, tarina on tullut hyvin tutuksi minullekin. Sitä tarinaa on joskus turhauttavaa kuunnella, mutta kirjaanpa sen tähän blogiini satunnaisten lukijoiden ihmeteltäväksi, eräänlaisena opettavaisena tarinana. Kunnan kannattaa pitää sähkölaitoksesta kiinni.

Kaikki alkoi joskus vuonna yks ja kaks tai sitäkin kauemmin. Olipa kerran mukavan tasaista tuottoa tuottanut ”Espoon Sähkö” niminen kunnallinen liikelaitos. Joku kuitenkin sai ajatuksen: ”Saamme paremman tuoton, kun viemme yhtiön pörssiin.” No sekin osoittautui hankalaksi, kun pörssiosakkeita oli paljon, eikä ollut kivaa eikä helppoa hallinnoida pörssiyhtiötä, kun liikesalaisuuksiin vedoten asioita ei voitu päättää avoimessa kuntademokratian hengessä. Joku keksi sitten jatkoidean: ”Otetaan meille kumppani, joka ostaisi enemmistön osakkeista.” Suuret energiayritykset osoittivat kilvan kiinnostustaan Espoon Sähkön osakkeisiin. Arvasivat varmaan, että sähkön ja energian hinta kyllä tulee nousemaan, kun ainakin jotkut viherhörhöt puhuivat jostakin ilmastonmuutoksesta. Espoossa ajateltiin, että parasta olisi saada sähkömarkkinoille kunnon kilpailu aikaiseksi ja mukavan oloinen kumppani löytyikin sitten Saksan maalta, EON, niminen (nimeä ei ole muutettu). Suomalainen Fortum ei kelvannut kumppaniksi, koska kilpailu ei olisi silloin ollut rehtiä. Haluttiin kuitenkin varmistaa, että osakkeet sitten varmasti pysyvät EONilla ja Espoo sopi EONin kesken, että ”ethän sitten myy näitä osakkeita ilman meidän lupaa?” (Eivätkö edes UMTS-miljardien menetykset olleet opettaneet suomalaisten ja saksalaisten välisestä ystävyydestä mitään?) Kävi kuitenkin niin, että tämä EON himoitsi jotain, jota Fortumilla oli, joitain sähkölaitoksia Euroopassa. Fortum ja EON tekivät kuin tekivätkin Espoolle oharin ja vaihtoivat keskenään osakkeita ilman Espoon lupaa. Meillä oli siis loppujen lopuksi pörssiyhtiö, jossa omistajina olivat EON, Espoo ja Fortum, kolmannes kullakin. Tilanne oli kiusallinen ja toisinpuolin kyräiltiin. EON lupasi Espoolle kuitenkin säilyttää viimeiset osakkeensa, joita Fortum nyt jo erittäin kernaasti halusi itselleen.

EON pysytteli lujana ja näissä asetelmissa alkoi valtuustokausi vuonna 2005, jolloin tulin valtuutetuksi. Fortum osoitti jatkuvasti haluavansa ostaa Espoon osakkeet ja EONkin oli luvannut luopuvansa heti omistaan Fortumin hyväksi, jahka Espoo tekee ensin aloitteen ja myy omansa pois. Pidettiin itsestään selvänä, että Espoo pitää kuitenkin viimeiset osakkeensa. Tuottihan se tasaisesti Espoon budjettiin vuosittain kolmanneksen sähköyhtiön tuotoista, ei mikään huono tulolähde ollenkaan. Minäkin uskoin, että viimeiset sähköosakkeet pidetään kyllä. Totta kai, onhan se järkevää. Taustalla kuitenkin kuhisi, neuvotteluja käytiin jälkeenpäin kuulemani mukaan jopa parkkipaikoilla. Virkamiesjohto oli valinnut muutaman yksittäisen valtuutetun, jotka tiesivät, että tässä nyt hierotaan kauppoja Fortumin kesken. Joululahjana, hyvin lähellä vuoden 2005 jouluaattoa, valtuutetuille kerrottiin, että nyt on saatu hemmetin hyvä tarjous Fortumilta sähköosakkeista. Oli palkattu myös konsultti selvittämään, kannattaisiko Espoon myydä vai pitää osakkeet. Konsulttipalkkioksi oli luvattu prosentti mahdollisesta myyntivoitosta, joka olisi 365 miljoonaa euroa. Jos konsultti olisi päätynyt suosittamaan sitä, että osakkeet kannattaa pitää, niin palkkio olisi ollut huomattavasti pienempi. Jostain syystä konsultti suositteli lämpimästi, että kaikkein kannattavinta Espoolle olisi mahdollisimman pikaisesti myydä pois osakkeet.

Valtuuston päätöskokouksessa 16.1.2006 olin yksi niistä, jotka äänestivät myyntiä vastaan. Kannatin koko asian hylkäämistä ja jätin päätökseen eriävän mielipiteen. Enemmistö halusi hankkiutua eroon sähköosakkeista ja ottaa tilalle 365 miljoonan euron osakesalkun. Se on nyt menettänyt arvoaan 18 miljoonaa.