Kansalaissodasta 100 vuotta

Suomen sisällissota alkoi 100 vuotta sitten. On ollut hämmentävää lukea eri medioista, kuinka nopeasti tilanteet vyöryivät aseelliseen konfliktiin. Taustalla oli vihapuhetta, mutta myös kohtuutonta epätasa-arvoa yhteiskunnassamme.

Sota kosketti myös sukulaisiani. Isoäitini jäi 2-vuotiaana puoliorvoksi ja kiersi sokean tätinsä kanssa kerjuulla. Perheellä oli puutetta ruoasta. Hänen isänsä, työmies Tampereen Messukylästä, menehtyi punaisten vankileirillä. Punalesken elämä neljän pienen lapsen kanssa oli niukkaa ja rankkaa. Ja se varmasti säteili jälkipolviinkin. Minulle on kerrottu, ettei isoisoisäni ollut osallistunut punaisten harjoittamaan terroriin, mutta kaaosmaisessa ajassa vääryyksiä tapahtui puolin ja toisin.

Toinen isoisoisäni oli maalaistalon isäntä. Häntä olivat tutut rengit varoittaneet kiertelevistä punapartioista. Hän välttyi niiden kohtaamiselta piiloutuen perunakellariin. Kun sotatoimet olivat ohi, hän puolestaan kävi pelastamassa kaksi renkiään teloitukselta tai vankileiriltä. Isäntä sanoi menevänsä takuuseen näistä miehistä ja vei heidät koteihinsa.

Sisällissotaa on muisteltu monin tavoin. On tärkeää korostaa sitä tarinaa, jossa kansamme eheytyi ja annoimme toisillemme anteeksi. On syytä puhua arvoista, emme saa antaa vihapuheelle valtaa, emmekä liioin saa antaa köyhyyden, syrjäytyneisyyden ja eriarvoisuuden kasvaa.

Kunnostetaan jykevä kaupungintalo

Tänään Espoon valtuustossa päätetään kaupungintalon kohtalosta. Kaupungintalo kuuluu Espoon historiaa, eikä sitä pidä purkaa. Talo tulee kunnostaa ja uudistaa tarpeisiin sopivaksi. Ohessa vielä valmisteltu puheeni, jossa perusteluja kaupungintalon säilyttämisen puolesta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Espoo on kasvanut vauhdilla pienestä maalaiskunnasta ja kauppalasta suureksi kaupungiksi. Kun kaupungintalo nousi v. 1971 keskelle peltomaisemaa, elettiin betonikaupunkien kasvuaikaa. Tuolloin betonibrutalismia edustava uusi uljas kaupungintalo oli ylpeys. Ihailtiin nykyaikaa ja kaupungistumista huokuvaa taloa. Talo ei kenties miellytä kaikkien silmää, mutta historiallisia arvoja sillä on. Sen suunnitteli arkkitehtitoimisto (Castren-Jauhiainen-Nuutila).

Espoo muuttui kauppalasta kaupungiksi vuonna 1972. Kaupungin uusi hallinnollinen keskus, Espoon keskus rakennettiin 70-luvulla Espoon rautatieaseman ja vanhan harmaakivikirkon ympärille. Vuosina 1950–2000 Espoon väkiluku kymmenkertaistui.

Haluan, että kunnostamme jykevän kaupungintalomme. Kuinka hienolta se näyttikään, kun Suomen lippu hulmusi siinä valaistuna 100-vuotiaan maamme itsenäisyyspäivänä. Espoo on meille ja koko Suomelle tärkeä kaupunki.

Kaupungintalon kunto on selvitetty vuonna 2012. Nexon Consultingin tutkimuksessa todetaan: ”Kaupungintalon rakennustekninen kunto on hyvä keskeisten rakenteiden osalta. Mikrobiologinen kunto on poikkeuksellisen hyvä rakennuksen ikä huomioiden. Ilmanvaihtojärjestelmää voidaan pitää merkittävimpänä tekijänä rakennuksessa koettuihin sisäilmaongelmiin.”

Espoon keskuksen kehittäminen on tärkeää meille kaikille. Kyseessä on kotikaupunkimme keskus. Kaupungintalo on paras säästää ja kunnostaa sekä uudistaa tarpeisiin sopivaksi. Peruskorjaaminen on kestävä investointi.

Kun nykyinen kaupungintalo kunnostetaan, se pitää avata Helsingin tyyliin kaikelle kansalle. Uusi pääsisäänkäynti aseman suuntaan, sinne yhteispalvelupiste ja muita kaupungin keskeisiä palveluita ja asukastoimintaa. Talo on sisältä aika hyvin suunniteltu: avara keskusaula ja kerrokset ilmavasti. Talo avautuisi kuntalaisille käyttää ja tulla, voisi olla terassikahvilat ja ovet auki. Ja enemmän kukkaistutuksia.

Kysymys on myös siitä, mitä jätämme tuleville polville. Trendit vaihtuvat, mutta jatkuvuus, juuret ja historia ovat merkityksellisiä. Jos unohdamme menneen, emme tunnista paikkaamme tässä hetkessä. Kaupungintalo on osa kaupungin identiteettiä. Mikä olisi sellainen kaupunki, joka kehityksen innosta purkaa korjauskelpoisen kaupungintalonsa?

Länsimetron liityntäliikenteen ongelmat korjattava heti!

Länsimetron liityntäliikenne ei toimi vielä kunnollisesti. Linjat kiertelevät liikaa ja kulkevat liian harvoin. Toisaalta monen osalta välimatka pysäkille on pidentynyt. Tarvitaan välittömiä korjauksia. Liityntälinjoja tarvitaan enemmän ja tiheämmällä vuorovälillä, sillä joukkoliikenteen on toimittava ihmisten arjen ehdoilla. Heikoin tilanne on suur-Espoonlahden alueella. Sinne tarvitaan myös suoria bussiyhteyksiä Helsinkiin siirtymäajalle, kunnes metron liikennöinti Kivenlahteen alkaa. Ihmisten matkat Espoonlahden alueelta Helsingin suuntaan joukkoliikenteellä ovat pidentyneet jopa 20-40 minuuttia! Ja myös Matinkylän tieverkosto on ruuhkainen.

Tämän ei todellakaan pitänyt olla lopputulos, vaan liityntälinjasto on suunniteltu huonosti ja aliresursoitu. Kun metropäätöstä pohdittiin valtuustossa kymmenisen vuotta sitten, meille päättäjille esitettiin, että vain joidenkin harvojen osalta matkat pitenevät maksimissaan 15 minuuttia ja että kaikkien muiden osalta muutokset ovat vain muutamia minuutteja suuntaan tai toiseen. Näin voi olla, mikäli liityntäliikenne on hyvä ja kattava. Sen puolesta teemme Espoon vihreissä nyt lujasti työtä.

Juuri nyt on HSL:llä suunnitelmia heikentää myös Espoon muita sisäisiä yhteyksiä. Tätä ei voi hyväksyä. Esimerkiksi on aie lakkauttaa suora bussiyhteys Pohjois-Espoosta Leppävaaraan. Ehdotus on, että bussi toisi Espoon keskuksen asemalle, josta voi jatkaa junalla Leppävaaraan. Ajatus on tosi huono, sillä linjayhteys Leppävaaraan on tärkeä Jorviin, Karaporttiin ja Leppävaaraan työpaikoille sekä moniin yläkouluihin ja ammatilliseen opetukseen sekä harrastuksiin. Muutokset olisivat täysin joukkoliikenteen varassa oleville nuorille kohtuuttomia.

Akuutisti on korjattava metron syöttöliikenteen ongelmat asukkaiden palautteen perusteella. Ja on korjattava Espoon sisäisten linjojen ja poikittaisyhteyksien heikennykset.

Tässä tilanteessa olen sentään iloinen siitä, että saimme eduskunnassa nopeutettua metron jatko-osan rakentamisen Kivenlahteen. Mutta siltikin tätä välivaihetta on jäljellä ainakin pari vuotta ja havaitut puutteet on korjattava heti. Metron vahvuus on se, että se yhdistää pääkaupunkiseudun idästä länteen. Ihmisiä ei pidä kuitenkaan pakottaa autoilijoiksi kehnoilla liityntäjärjestelyillä.