perjantaina, marraskuuta 09, 2012

Kaivokset ja ympäristö

Talvivaaran kaivoksen vakavat puutteet ja ympäristön piittaamaton pilaaminen on jälleen muistuttanut, kuinka suuri tarve on uusia kaivostoimintaa sääteleviä lakeja ja ympäristölupaprosesseja sekä lisätä valvovien viranomaisten resursseja. Raskasmetallipäästöjen ja sulfaatin raja-arvot ovat toistuvasti ylittyneet Talvivaarassa ja vesistöt ovat laajalla alueella pilaantuneet. Talvivaara on saanut koko toimintansa ajan niin monta vakavaa huomautusta, että valvovien viranomaisten olisi jo pitänyt käyttää hallintopakkoa ja sulkea kaivos.

Kävin viime toukokuussa Joensuun Vihreiden tilaisuudessa, jossa huolta ja keskustelua herätti Pohjois-Karjalan lukuisat kaivosvaltaukset. Kun viime kaudella uudistettiin kaivoslakia, keskustelussa oli vahvasti kuntien veto-oikeus uraanikaivoksiin ja puhetta oli Lemmenjoen koneellisen kullanhuuhdonnan lopettamisesta luonnonarvojen säilyttämiseksi. Myös vaade maaston ennallistamisesta kaivostoiminnan jälkeen lisättiin lakiin. Näihin saatiinkin parannusta ja veto-oikeutta kaivoksen kieltämiseen on onnistuneesti käytetty Pohjois-Karjalan Kontionlahdella, joka halusi suojella pohjavesivarantojaan.

Harmitellaan myös tilannetta, että ulkomaiset kaivosyhtiöt voivat viedä voitot meidän maaperästämme louhittavista malmeista. Vanha kaivoslaki sopi tilanteeseen, joka Suomessa oli silloin kun valtion kaivosyhtiö Outokumpu oli ainoa aktiivinen toimija. Mutta jo 90-luvulla olisi pitänyt herätä todellisuuteen, jo silloin vallattiin maita ja mantujamme ja asiasta keskusteltiin. Vasta nyt, kun maailman metallivarat hupenevat ja uudet kaivostekniikat kehittyvät, maaperämme malmivarojen hyödyntäminen kiihtyy. Asian korjaaminen vaatii vähintään kaivosveron käyttöönottoa, louhintamaksua, jonka voisi rahastoida Norjan öljyrahaston mallin mukaisesti. Rahat käytettäisiin kaivosaluekuntien ja valtion hyväksi.

Talvivaara on tosin suomalainen yritys, joka ei ole toiminut edes puutteellisten YVA-vaatimusten mukaisesti. Talvivaarassa on myös otettu käyttöön uusi kasaliuotusprosessi ensimmäisenä maailmassa. Nyt tiedetään, ettei YVA-prosessissa ole ennakoitu kaikkea oikein. Siitä huolimatta yrityksen on noudatettava ympäristölupaa ja viranomaisten on puutteiden ilmetessä kiristettävä ympäristölupavaatimuksia.

Ministeri Niinistö on tiukentamassa ympäristönsuojelulakia, jotta voidaan tiukemmin puuttua kaivosten päästöihin. Ympäristönsuojelulain uudistuksella halutaan lupasäätely ajan tasalle. Kaivostoiminnan ei pitäisi jatkua, jos yhtiöt ylittävät ympäristöluvissa ilmoitetut päästörajat. Natura-alueille emme hyväksy kaivoksia, emmekä halua niitä niiden kylkeenkään. Hämeessä Torronsuon kylkeen tehty kaivosvaltaus kauhistuttaa.

lauantaina, marraskuuta 03, 2012

Terveisiä Kurkisuolta

Kolumni Vihreässä Langassa 2.11.2012

Eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmä kävi Hyvinkään Kurkisuolla juhlimassa suon suojelua. Kansalaisjärjestöt, kansalaisaktiivit ja ympäristöyhdistykset ovat vuosia taistelleet suon puolesta. Sen luonto on ainutlaatuinen kokonaisuus eri suoluontotyyppejä ja kauniita harvinaisia kasveja. Suurena keitaana Uudellamaalla suo toimii tulvaveden imeytyspintana, mikä vähentää Vantaanjoen kevättulvia. Se on merkittävä ekologinen yhteys koko maakunnassa ja tärkeä monille eläimille.

Suo oli pitkään puoliksi Vapon, puoliksi Altian omistuksessa. Kaksi valtionyhtiötä, joista toinen halusi suojella suon hyvän pohjaveden vuoksi, toinen hävittää sen lyhytnäköisesti savuna ilmaan. Hyvinkään kaupungin myönteinen kanta suojelulle oli tärkeä askel eteenpäin ja lopullisesti suo pelastui, kun ympäristöministeri Ville Niinistö sai neuvoteltua Hyvinkään arvokkaan Kurkisuon Vapolta suojeluun.

Työ soiden suojelemiseksi jatkuu, sillä vielä on monta monimuotoista suota vaarassa. Luonnonsuojelualueiden oston lisäksi tarvitaan luonnonsuojelulain uudistus turvaamaan arvokkaita suoluontotyyppejä. Suomessa on ojitettu valtaosa soista, ja erityisesti eteläisessä Suomessa alkuperäisestä suoluonnosta jäljellä on vain rippeitä. Ojitettuja suoalueita voidaan myös uudelleen soistaa, mikä olisi erityisen viisasta niillä ojitetuilla metsämailla, joilla puuntuotannollinen arvo on vähäinen.

Ojitettujen soiden ennallistaminen on myös kasvihuonekaasupäästöjen kannalta edullista, sillä kuivatettu suo on hiilipäästöjen lähde, kun taas suona sama alue sitoo hiilidioksidia. Turpeen energiakäyttö on asteittain lopetettava jo ilmastosyistä, sillä turpeen poltto tuottaa kivihiiltäkin suuremmat päästöt ja turpeennosto pilaa vesistöjä erityisesti paikallisesti.

Kurkisuon suojelu olkoon alku hyvälle kehitykselle. Suurin kiitos Kurkisuon pelastamisesta kuuluu niille ihmisille, jotka ovat suojelua ajaneet vuosia sydämen asianaan. Viimeistään nyt on ymmärrettävä, että suoluonto sellaisenaan on arvokas maallemme ja hyvinvoinnillemme.

Tässä alla otos retkestä. Kuvassa vasemmalta Suomen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava sekä suojeluasiantuntija Keijo Savola, Pertti Salolainen (kok), Tuija Brax (vihr), Johanna (vihr) ja Pirkko Ruohonen-Lerner (ps) syksyn raikkaalla suolla.