maanantaina, helmikuuta 21, 2011

Harmaa talous

Harmaa talous on nimitys yhdelle rikollisuuden muodolle. Sen ovat viranomaiset, verotarkastajat ja eri tahot todenneet jo pitkältä ajalta. On naivia olettaa, että rikollisuus loppuisi pelkällä kauhistelulla ja kielloilla. Vastuulliset tahot ovat jo ainakin kymmenen vuoden ajalta miettineet ja ratkoneet tämän rikollisuuden lajin lopettamista ja kuriin saattamista.

Harmaasta taloudesta kärsii koko yhteiskunta veronmenetyksinä, rehelliset yrittäjät sekä työntekijät, joita harmaassa taloudessa riistetään. Harmaassa taloudessa työntekijä ei saa kohtuullista palkkaa, mutta on muitakin vakavia haittoja työntekijälle. Häntä ei ole vakuutettu työtapaturmien osalta, työsuojelua ei ole, työntekijälle ei kerry eläkettä, eikä hänellä ole muitakaan työntekijöiden sosiaaliturvaetuja.

Yksi torjuntakeino käynnistyy 1.4.2011 kun otetaan käyttöön rakentamispalvelujen käännetty arvonlisäverovelvollisuus. Toinen keino on se, että kuntien työmailla työskentelevillä on oltava henkilökortti. Jo vuosia on yrityksillä ollut velvollisuus kirjautua ennakkoperintärekisteriin, joka takaa sen, että työntekijöiden sosiaaliturvamaksut maksetaan. Harmaata taloutta ehkäistään myös sillä, että yritykset toimittavat tilinpäätöstietonsa vuosittain veroviranomaisille. Hämäräperäiset yritykset eivät näitä toimita ja konkurssiin ajautuneet yritykset saattavat tuhota kirjanpitonsa.

Vakaita pyrkimyksiä harmaan talouden estämiseen on kaikilla vastuullisilla tahoilla, niin rehellisillä yrityksillä kuin kunnilla ja kaupungeilla. Mutta miksi tämä nyt on ryöpsähtänyt esiin? Kun koko ajan vaaditaan voittojen kasvua ja talouden tehostamista, niin joku siinä häviää ja usein se on heikoin työntekijä ja valitettavasti myös työn laatu.

Kysyn, oliko viisasta ryhtyä kaupunkien liikelaitostamisten ja palvelujen ulkoistamisen intoon? Piti saada joustavuutta mutta nyt sitten vaaditaankin tehostettua valvontaa. Piti saada taloudellisia hyötyjä, mutta nyt edellytetään, että ainakin työntekijöiden palkkataso on kunnossa. On varmaa, että kuntien omaa tuotantoa ei pidä ajaa alas. Kunnissa pitää säilyä asiantuntemusta rakentamisesta sekä kunnostus- huolto- ja siivoustöistä. Näin voidaan arvioida ulkoisten palvelun tuottajien töitä ja työn laatua. Kunnissa pitää säilyä realistinen käsitys hintatasosta. Tämä on viime kädessä myös veronmaksajien etu.

lauantaina, helmikuuta 12, 2011

Suomalaisille IT-ammattilaisille

Eiliset uutiset Nokian ja Microsoftin kumppanuudesta toivat usvaisen tulevaisuuden. Parhaimmassa tapauksessa tulee uusi nousu ja suomalaisten insinöörien tuotekehityspanos säilyy mittavana. Mutta koska emme tiedä, elämme epätietoisuuden aikoja. Valtiovallan on pystyttävä nopeisiin ratkaisuihin suomalaisen insinöörityön tukemiseksi, sillä se on yksi hyvinvointimme peruspilareista.

Kuinka käy Nokian ja sen alihankkijoiden työpaikkojen? Toivottavasti saamme nopeasti tietää. Uskon suomalaisten osaamiseen, olemme ennenkin nousseet tuhkasta kuin Feniks-lintu. Olemme ketteriä, taitavia ja meillä on intoa kehittää uutta. Älysovelluksia, paikkatietosovelluksia, tekniikkaa tarvitaan maailmalla yhä enemmän. Voimia kaikille niille, jotka epätietoisina odottavat varmistusta työpaikkojensa jatkosta.

lauantaina, helmikuuta 05, 2011

Ripaus onnea

Runeberg tuntee suomalaisen luonnon. Saarijärven Paavo kaksi kerta epäonnistui ja jaksoi yrittää uudelleen: ”koettelee vaan eipä hylkää herra.” Suomalaisuuden alkujuuret ja kansan tunnot vahvisti J. L. Runeberg, jonka päivää tänään vietämme.

Nykyihminen Suomessa elää suurten muutosten myllerryksessä. Ilmastonmuutosta ei voi paeta. Maailmanlaajuinen tuotantoelämän uudelleen järjestäytyminen, jota globalisaatioksi sanotaan, koskettaa. Tuotantolaitoksia suljetaan, töitä siirtyy halvemman työvoiman maihin. Rikas saattaa menettää rahansa, kun omaisuuden arvo nollataan.

Huollettavien määrä kasvaa, kun ikärakenne väistämättä vaikuttaa. Tätä asiaa on ehkä liikaa paisuteltu, sillä moni vuosiltaan vanhus on aktiivinen ja pystyy huolehtimaan itsestään ja läheisistään. Tarvitaan kuitenkin enemmän yhteispeliä, naapuriapua ja lähimmäisenrakkautta.

Suuri huoli on siitä, ettei nuoria ikäluokkia syrjäytetä. Kun painotetaan korkeateknologiaa ja teoreettista työtä, unohdetaan kätevät ja käytännön töissä luotettavat nuoret miehet ja naiset, suomalaiset rakentajat, kunnostajat ja hoivaajat. He pitävät Suomen liikkeessä.

Laaja ala on elintarviketeollisuus. Ruuan alkutuotanto ja valmistus. Ruuan omavaraisuus on säilytettävä, lähiruokaa on suosittava. Onko se luomu, se tulevaisuuden iso lupaus, jota maabrändi meille tarjoaa? Kyllä, sillä myös ympäristö voittaa. Metsäteollisuus etsii uutta suuntaa luonnon arvoja kunnioittaen, uusia pehmeitä menetelmiä, laajempia suojelualueita.

Olemme tasa-arvoisia ja meillä on hyvä koulu. Ei anneta sen rapistua, vaan vahvistetaan mahdollisuuksien tasa-arvoa. Pienen väestömme osaaminen, into ja innovatiivisuus on vertaansa vailla. Ruokitaan niitä. Säilytetään myös usko, toivo ja rakkaus ja heikoimmista huolehtiminen. Näin varmistamme, että elämässä säilyy onnen ripaus.

torstaina, helmikuuta 03, 2011

Selkämeren kansallispuiston puolesta

Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta antoi tänään lausunnon Selkämeren kansallispuistosta. Vihreät jäsenet, minä ja Erkki Pulliainen, jätimme eriävän mielipiteen. Lausunto oli hyvin kielteinen, emmekä voineet siihen yhtyä. Puollamme vahvasti hallituksen esitystä hallituksen esittämässä muodossa Selkämeren kansallispuistosta.

Selkämeren kansallispuistossa suojellaan pohjois – eteläsuunnassa noin 160 kilometrin pituinen, 91 200 ha suuruinen aavan meren alue ja siihen liittyviä saaristoja. Kansallispuiston alueet koostuvat valtaosin valtion yleisistä vesialueista, joista osa sisältyy Natura 2000 - verkostoon.

Selkämeren kansallispuisto on yksi keino tehostaa Itämeren suojelua. Pitkä pohjois-etelä -suuntainen puisto on suojelualueverkostolle erityisen tärkeä ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkimiseen. Kasvillisuusvyöhyke vaihtuu alueen sisällä hemiboreaalisesta boreaaliseksi. Myös veden suolapitoisuudessa tapahtuu muutoksia. Eteläinen ja pohjoinen lajisto kohtaavat kansallispuiston sisällä. Yli 20 metrin syvyydestä kansallispuistoon on esitetty rajattavaksi muutamia tunnettuja vedenalaisia särkkiä ja osia tiedossa olevista vedenalaisista harjumuodostumista. Näillä ja monilla muilla kansallispuiston pohja-alueilla on erityistä merkitystä luonnonkalakantojen lisääntymisalueina.

Selkämeren kansallispuisto olisi siten vedenalaisten luontotyyppien, kuten riuttojen ja särkkien sekä näillä esiintyvien luonnonkalakantojen ja muiden eliölajien suojelun kannalta puistoverkossamme aivan omaa luokkaansa.

Jo valmisteluvaiheessa on kuultu alueen asukkaita ja elinkeinoharjoittajia. Alueella voi jatkossakin kalastaa ja tietyin ehdoin metsästää. Selkämeri on ensimmäinen kansallispuisto, jonka yksi peruste on ammattikalastus. Kalastus ei muuttuisi nykyisestä käytännöstä. Se olisi sallittua yleisillä vesialueilla ja kylärajan sisällä olevilla valtion vesillä Metsähallituksen luvalla.

Harmaahylkeen metsästys olisi käytännössä sallittua yleisillä vesialueilla ja kylärajan sisällä Metsähallituksen luvalla. Merimetsojen pyynti olisi sallittua ELY-keskuksen poikkeusluvilla ja Metsähallituksen luvalla. Vesilintujen metsästys olisi sallittua neljällä alueella syksyllä. Kesällä se haittaisi rauhoitettujen ja riistalintujen pesimärauhaa. Kaikki nämä lakiesitykseen sisältyvät asiat ovat hyvin poikkeuksellisia, mutta siitä huolimatta kannatamme kansallispuiston perustamista hallituksen esityksen mukaisesti. Alueelta tulee myös jatkuvasti vetoomuksia puiston perustamiseksi. Vastustajien kritiikki on perusteetonta. Kansallispuisto tuo – vastoin väitteitä - alueelle lisää matkailumahdollisuuksia ja merellisen puiston retkeilypalveluita.

Vaikka maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto oli tyrmäävä, asia ratkeaa vasta istuntosalissa. Kyseessä on hallituksen yksimielinen esitys, hyvä ja kannatettava esitys.