Ripaus onnea

Runeberg tuntee suomalaisen luonnon. Saarijärven Paavo kaksi kerta epäonnistui ja jaksoi yrittää uudelleen: ”koettelee vaan eipä hylkää herra.” Suomalaisuuden alkujuuret ja kansan tunnot vahvisti J. L. Runeberg, jonka päivää tänään vietämme.

Nykyihminen Suomessa elää suurten muutosten myllerryksessä. Ilmastonmuutosta ei voi paeta. Maailmanlaajuinen tuotantoelämän uudelleen järjestäytyminen, jota globalisaatioksi sanotaan, koskettaa. Tuotantolaitoksia suljetaan, töitä siirtyy halvemman työvoiman maihin. Rikas saattaa menettää rahansa, kun omaisuuden arvo nollataan.

Huollettavien määrä kasvaa, kun ikärakenne väistämättä vaikuttaa. Tätä asiaa on ehkä liikaa paisuteltu, sillä moni vuosiltaan vanhus on aktiivinen ja pystyy huolehtimaan itsestään ja läheisistään. Tarvitaan kuitenkin enemmän yhteispeliä, naapuriapua ja lähimmäisenrakkautta.

Suuri huoli on siitä, ettei nuoria ikäluokkia syrjäytetä. Kun painotetaan korkeateknologiaa ja teoreettista työtä, unohdetaan kätevät ja käytännön töissä luotettavat nuoret miehet ja naiset, suomalaiset rakentajat, kunnostajat ja hoivaajat. He pitävät Suomen liikkeessä.

Laaja ala on elintarviketeollisuus. Ruuan alkutuotanto ja valmistus. Ruuan omavaraisuus on säilytettävä, lähiruokaa on suosittava. Onko se luomu, se tulevaisuuden iso lupaus, jota maabrändi meille tarjoaa? Kyllä, sillä myös ympäristö voittaa. Metsäteollisuus etsii uutta suuntaa luonnon arvoja kunnioittaen, uusia pehmeitä menetelmiä, laajempia suojelualueita.

Olemme tasa-arvoisia ja meillä on hyvä koulu. Ei anneta sen rapistua, vaan vahvistetaan mahdollisuuksien tasa-arvoa. Pienen väestömme osaaminen, into ja innovatiivisuus on vertaansa vailla. Ruokitaan niitä. Säilytetään myös usko, toivo ja rakkaus ja heikoimmista huolehtiminen. Näin varmistamme, että elämässä säilyy onnen ripaus.