Kaatopaikalla

Uutisista näemme kuinka Napolin kaupunki ei selviä jätekasojensa kanssa. Näemme myös lohduttomat kuvat miljoonakaupunkien kaatopaikoista, joilla slummien asukkaat, usein myös lapset tonkivat ja etsivät käyttökelpoista tavaraa. Nämä näkymät pysäyttävät. Tällaisessa maailmassa elämme eikä ole relevanttia odottaa juurikaan parannuksia tulevaisuudessa.

Vastakohta uutistarjonnassa on esimerkiksi kuva pönäköistä maailman johtajista hyvin varjeltuina. Kuinka kauan voimme pitää kiinni länsimaisesta elintasosta? Roskan ja jätteen tuottamisesta, turhasta kulutuksesta? Maailman köyhät eivät ehkä tyydykään osaansa enää kauan. Jos ilmastonmuutosta ei saa pysäytetyksi 2 asteeseen, voi joillakin paikoin eläminen käydä tulvien tai kuivuuden takia mahdottomaksi. Silloin on pelättävissä yhä suuremmat pakolaisvirrat.

Näin synkkiä ajatuksia syntyi, kun kävin tutustumassa omaan kaatopaikkaamme täällä Espoossa, kävin siis Ämmässuon kaatopaikalla.

Siellä ei ole lapsia tonkimassa, siellä jyrräävät jäteautot ja maansiirtokoneet. Siellä pidetään yllä hyvää järjestystä ja sorttiasemalla lajitellaan jäteromuja. Kaatopaikkakaasu tuottaa sähköä Vantaan energialle. Myöhemmin biojäte tullaan mädättämään ja kaasu hyödynnetään niin ikään kaatopaikan kaasuvoimalassa.

Me kaikki yhdessä tuotamme tuon lohduttoman alati kasvavan jätekasan. Kannattaa todella tehostaa kierrätystä, vähentää pakkauksia ja ostaa vain todella tarpeellisia tavaroita. Vaikka Suomessa on hyvä suunta jätehuollossa, on tässä edelleen parantamisen varaa.