Metropoliselvityksestä

Vihreät ovat tietoisia kuntauudistuksen maanlaajuisesta tarpeesta. Tosin Uusimaa on alueena erityinen ja elinvoimainen. Täällä asuu kolmannes suomalaisista ja tuotetaan 40 % koko maan bruttokansantuotteesta. Tänään julkaistu metropoliselvitys eri vaihtoehtoineen on hyvä pohja päätöksenteolle. Jatkotyöhön kehityskelpoisin on malli numero 1.

Selvityshenkilöt esittävät kolmea mallia:

1. Vähäiset kuntarakennemuutokset ja vahva metropolihallinto
Tässä vaihtoehdossa kuntajakoselvitysalueita muodostaisivat metropolialueen 14 kunnasta alle 20 000 asukkaan kunnat. Sipoo ja Helsinki selvittäisivät yhdistymistä samoin Kauniainen ja Espoo sekä Pornainen ja Mäntsälä. Muiden kuntien osalta kuntajakoselvityksiä ei tehtäisi. Osaliitokset olisivat kuitenkin tarpeellisia. Metropolihallinto olisi seudun voimavarojen kokoaja, suuntaaja ja päätöksentekijä. Malli edellyttäisi metropolilakia sekä muutoksia muuhun lainsäädäntöön. Nykyiset maakuntakaava ja yleiskaava yhdistettäisiin metropolikaavaksi ja sen toimeenpano-osaksi tulisivat nykyiset maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) aiesopimukset. Metropolihallinnon ylin päättävä elin olisi suorilla vaaleilla valittava metropolivaltuusto. Näin toteutuisi demokraattinen päätöksenteko ja poliittinen vastuu seudun kilpailukyvyn kannalta keskeisissä tehtävissä. Ehdotuksessa nykyiset kuntayhtymät ja vapaaehtoisen yhteistyön organisaatiot liitetään metropolihallintoon ja perustetaan liikelaitos, joka vastaa seudun sosiaalisesta asuntotuotannosta. Metropolihallinnon ydintehtävät liittyisivät alueen kilpailukykyyn, maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen, asuinalueiden eriytymisen vähentämiseen, työvoimaan ja maahanmuuttoon. Metropolihallinto laatisi ja hyväksyisi metropolikaavan sekä toteuttaisi ja rahoittaisi seudulliset väylä- ja vesihuoltoinvestoinnit.

2. Merkittäviä kuntarakennemuutoksia
Selvityshenkilöiden ehdottamassa toisessa vaihtoehdossa toteutettaisiin merkittäviä kuntarakennemuutoksia. Ne koskisivat kaikkia 14 kuntaa. Kuntajakoselvitysalueet muodostaisivat Helsinki Sipoon kanssa, Espoo Kauniaisten, Vihdin ja Kirkkonummen kanssa, Vantaa Keravan ja Tuusulan kanssa, Järvenpää Mäntsälän ja Pornaisten kanssa sekä Hyvinkää Nurmijärven kanssa. Myös osakuntaliitoksia selvitettäisiin. Yhteisten tehtävien hoitamiseksi perustettaisiin Helsingin liitto. Tämä tarkoittaisi Uudenmaan liiton, HSL:n ja HSY:n kuntayhtymien toimintojen järjestämistä uudelleen metropolikuntayhtymäksi. Lisäksi ehdotetaan sosiaalista asuntotuotantoa hoitavan liikelaitoksen perustamista. Helsingin liitto vastaisi muun muassa metropoliseudun kilpailukyvystä ja kehityksestä sekä yhdyskuntarakenteen suunnittelusta ja sillä olisi palveluiden koordinointiin liittyviä tehtäviä. Merkittävin tehtävistä olisi metropolikaavan laatiminen. Toisin kuin edellisessä vaihtoehdossa, seudulle ei valittaisi suorien vaalien kautta metropolivaltuustoa.

3. Suurkunnat ja sopimusyhteistyö
Suurten kuntien vaihtoehdossa Helsingin seudulle muodostettaisiin 13 kunnasta kaksi vahvaa kaupunkia. Vaihtoehdossa Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa, Sipoo ja Kirkkonummi muodostaisivat kuntajakoselvitysalueen. Toisen selvitysalueen muodostaisivat Hyvinkää, Järvenpää, Tuusula, Kerava, Nurmijärvi, Mäntsälä ja Pornainen. Vihdin kunta jäisi metropolialueen selvitysalueiden ulkopuolelle ja muodostaisi selvitysalueen Lohjan, Karkkilan, Siuntion ja Inkoon kanssa. Tässä vaihtoehdossa kuntarakenne perustuu suurkuntiin, ja seudun kaupungeilla olisi sekä vastuu että riittävät voimavarat ja osaaminen metropolialueen kansainvälisen kilpailukyvyn varmistamiseen. Suurkunnat vastaisivat yhtenä työssäkäyntialueena luontevasti maankäytön, asumisen ja liikenteen asioista, kaikkien palvelujen järjestämisestä sekä asuinalueiden eriytymisen estämisestä. Vahvalle metropolihallinnolle ei olisi tarvetta, vaan yhteistyö perustuisi kaupunkien yhteiseen metropolikaavaan sekä kaupunkien ja valtion välisiin kasvu- ja aiesopimuksiin.

Mielestäni edellä esitetyistä malleista paras on vaihtoehto 1, johon kuuluu laaja, seudullinen vaaleilla valittava metropolivaltuusto. Malli 1 on hyvä ja kehityskelpoinen pohja päätöksenteolle. Toki kaikkiin yksityiskohtiin on tutustuttava huolellisesti ja selvitysmiehen esitystä voidaan muuttaa soveltuvin osin paremmaksi. Tärkeintä on turvata parhaalla mahdollisella tavalla koko seudun asukkaiden hyvinvointi. On tärkeää saada voimavarat yhteen hiileen puhaltamaan ja päästä eroon osa-optimoinnista.

Nykyiset kunnat vastaisivat lähipalveluista, kuten kouluista, päivähoidosta ja vanhusten palveluista. Seutuvaltuusto taas asumisesta, liikenteestä ja maankäytöstä sekä seudun kilpailukykyyn liittyvistä asioista, kuten elinkeinotoiminnasta ja yrittäjyyden edistämisestä.

Palveluiden turvaaminen on keskeisintä ja toinen tärkeä seikka on, että maankäytön suunnittelu saadaan seudullisesti järkeväksi. Tarvitaan kohtuuhintaisia asuntoja, mutta yhdyskuntarakenne ei saa hajautua hallitsemattomasti. Järkevä yhdyskuntarakenteen suunnittelu vähentää liikenteen ilmastopäästöjä ja säästää arvokkaita luontokohteita ja viheralueita. Yksi keskeinen, tärkeä haaste on joukkoliikenteen palvelutason parantaminen niin seutu- kuin lähiliikenteessä.

Uudistuksen keskiössä on asukkaat ja heidän palveluidensa turvaaminen. Asukkaita on kuultava ja onkin syytä miettiä, miten asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia saadaan parannettua.