Asunnottomien yö

Tänä yönä vietetään asunnottomien yötä ja tuhannet soihdut sytytetään ympäri Suomen. Asunnottomuus on syrjäytyneisyyttä vakavimmillaan, sen ääripää. Asunnoton harvoin osaa itse hakea apua ongelmiinsa. Hän on täysin yhteiskunnan hyväntekeväisyyden armoilla. Sivistysvaltion yksi tunnusmerkki on se, kuinka se huolehtii kaikkein heikoimmista. Periaatteessa kenenkään ei tarvitse nukkua taivasalla. Esimerkiksi Espoossa voi yöksi mennä Olarinluoman ensisuojaan, jossa nukutaan salin lattialla. Asunnottomat ovat ihmisiä, jotka kaipaavat puhtautta ja ruokaa, aivan kuten me kaikki muutkin.

Kun tietää, mihin vakava syrjäytyminen voi pahimmillaan johtaa, ongelmiin on puututtava hyvissä ajoin. Siksi pidän ennaltaehkäisevää nuoriso- ja varhaisnuorisotyötä olennaisen tärkeänä. Nuoret tarvitsevat paikkoja, joissa on turvallisia aikuisia, nuorten yhdessäoloa ja mielekästä tekemistä.

Entä kotiin yksin, esimerkiksi tietokoneen ääreen syrjäytynyt nuori? Hänetkin pitäisi jotenkin tavoittaa. Vakaviin sosiaalisiin ongelmiin ei ole helppoja ratkaisuja. Jotain on kuitenkin tehtävä, sillä pelottavan moni jää tätä menoa jalkoihin. Päihde- ja mielenterveysongelmat ovat viime vuosina lisääntyneet hälyttävästi.

Ainakin se on selvää, että kaikkia toimijoita tarvitaan: vapaaehtoistyötä tekeviä ihmisiä, hyväntekeväisyyttä harjoittavia yhdistyksiä, kirkon diakoniaa, kunnan ja valtion toimia, ihan meitä kaikkia.