Yksinhuoltajaperheen arkea
Yksinhuoltajaperheet ovat niin yleisiä pääkaupunkiseudulla, että noin joka kolmannessa perheessä on yksi huoltaja tai asutaan uusperheessä. On tosi harvinaista, että yksinhuoltajuus olisi toivottu tilanne, esim. äidin yksin haluama, vaan tavallisimmin vanhemmat päätyvät eroon ja lasten huollosta sovitaan.
On selvää, että yksinhuoltajan, joka useimmin on äiti, vastuu ja työmäärä kasvavat. Jos toinen vanhempi ei asu samalla paikkakunnalla tai ei muuten ole halukas osallistumaan, on hoidettava yksin kaikki.
Arki on kiireistä ja usein taloudellisesti tiukkaa. Lasten vaate- ja harrastevälinehankinnat on hoidettava yksin, selvittävä ruokahuollosta ja kodin siivouksesta, vietävä sairas lapsi lääkäriin vaikka keskellä yötä, hoidettava harrastuksiin viemiset. Tilanteeseen sopeudutaan parhaimman mukaan ja lasten omatoimisuus kasvaa.
Omatoimisuus on meidän perheessä jo itsestään selvää. Tyttäreni kännykkä hajosi, kun se tipahti pesuveteen hänen pestessään jumppapukua. Kun kerroin harmistuneena tapauksesta ystävilleni, ihmetystä herätti lähinnä se, että: ”Peseekö tyttäresi jo itse pyykkiä?” Meillä lapset osallistuvat kodin siivoukseen ja imurointiin. Uskon, että se on meille kaikille hyväksi.
Lemmikkieläin on tosi tärkeä, kun lapsi saapuu tyhjään kotiin. Lapseni osallistuvat Vilin ulkoiluttamiseen ja ottavat vastuuta pienen eläimen hoidosta.
Jotta äiti selviäisi, käytännössä syntyy tukiverkko isovanhemmista ja ystävistä. Koulujen iltapäiväkerhot tuovat helpotusta perheen elämään, lisäävät lasten turvallisuutta ja vähentävät äidin huolta.
Usein erotilanteessa isä herää vastuuntuntoon ja huolehtii omasta viikonlopustaan ja sovituista lomista. Lapset sopeutuvat uuteen tilanteeseen, mutta hekin käyvät läpi oman suruprosessin. Tunnekuohuilta ei säästy yksikään perhe. Avoin keskustelu tietysti auttaa lapsiakin ja hyvän suhteen säilyminen kumpaankin vanhempaan on tärkeää.
Arki auttaa, sen rutiinit tuovat järjestystä elämään. Arki on parasta. Mutta ei unohdeta kodin juhlia, ystävävierailuja, yhteisiä retkiä metsään, saaristoon, uimarannalle, luistinradalle ja hiihtämään. Käydään kirjastossa ja kulttuuritapahtumissa. Joskus ihan vaan lomaillaan.
On selvää, että yksinhuoltajan, joka useimmin on äiti, vastuu ja työmäärä kasvavat. Jos toinen vanhempi ei asu samalla paikkakunnalla tai ei muuten ole halukas osallistumaan, on hoidettava yksin kaikki.
Arki on kiireistä ja usein taloudellisesti tiukkaa. Lasten vaate- ja harrastevälinehankinnat on hoidettava yksin, selvittävä ruokahuollosta ja kodin siivouksesta, vietävä sairas lapsi lääkäriin vaikka keskellä yötä, hoidettava harrastuksiin viemiset. Tilanteeseen sopeudutaan parhaimman mukaan ja lasten omatoimisuus kasvaa.
Omatoimisuus on meidän perheessä jo itsestään selvää. Tyttäreni kännykkä hajosi, kun se tipahti pesuveteen hänen pestessään jumppapukua. Kun kerroin harmistuneena tapauksesta ystävilleni, ihmetystä herätti lähinnä se, että: ”Peseekö tyttäresi jo itse pyykkiä?” Meillä lapset osallistuvat kodin siivoukseen ja imurointiin. Uskon, että se on meille kaikille hyväksi.
Lemmikkieläin on tosi tärkeä, kun lapsi saapuu tyhjään kotiin. Lapseni osallistuvat Vilin ulkoiluttamiseen ja ottavat vastuuta pienen eläimen hoidosta.
Jotta äiti selviäisi, käytännössä syntyy tukiverkko isovanhemmista ja ystävistä. Koulujen iltapäiväkerhot tuovat helpotusta perheen elämään, lisäävät lasten turvallisuutta ja vähentävät äidin huolta.
Usein erotilanteessa isä herää vastuuntuntoon ja huolehtii omasta viikonlopustaan ja sovituista lomista. Lapset sopeutuvat uuteen tilanteeseen, mutta hekin käyvät läpi oman suruprosessin. Tunnekuohuilta ei säästy yksikään perhe. Avoin keskustelu tietysti auttaa lapsiakin ja hyvän suhteen säilyminen kumpaankin vanhempaan on tärkeää.
Arki auttaa, sen rutiinit tuovat järjestystä elämään. Arki on parasta. Mutta ei unohdeta kodin juhlia, ystävävierailuja, yhteisiä retkiä metsään, saaristoon, uimarannalle, luistinradalle ja hiihtämään. Käydään kirjastossa ja kulttuuritapahtumissa. Joskus ihan vaan lomaillaan.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home