Maakuntakaavan äärellä, luontoarvoja turvaten

Maakuntavaltuusto on kokoontunut jo kahdesti käsittelemään Uudenmaan maakuntakaavaa. Asian käsittely on edelleen kesken. Kaava on jaettu kolmeen osaan: Helsingin seutuun, Itäiseen Uusimaahan ja Läntiseen Uusimaahan. Olemme käsitelleet vasta Helsingin seudun kaavaa, josta käsittelyssä oli useita äänestyksiä. Toistaiseksi muutosehdotukset on äänestetty nurin. Itse tuin äänestyksissä suojelu- ja viheralueiden lisäämistä, Espoon Myntinmäen ja Helsingin Vartiosaaren asutusalueiden poistoa sekä varikkomerkinnän poistoa Luoma-Mankista. Muilta osin tuin kaavan pohjaratkaisua.

Junaliikenteen varikko ei sovi Luoma-Mankkiin, arvokkaiden luontoalueiden kupeeseen ja kulttuurimaisemaan. Lähistöllä on Fiskarsinmäen ihana luonnonsuojelualue. Espoonlahti-Saunalahti Natura 2000 alue on aivan suunnitellun varikkoalueen vieressä. Alueella on uhattuna Mankinjoen vesistön taimenkanta ja kansallisesti merkittävä linnustoalue. Alue on myös tulva-aluetta ja vaikeasti rakennettavaa savimaata. Vaikka raskas junavarikko on tarpeellinen Rantaradalle, on selvitettävä huolella eri vaihtoehtoja. Kiireessä ei pidä tehdä hätiköityjä päätöksiä.

Kyseenalaistin keskustelussa esitetyn väitteen, että kaavamerkintä olisi ohjeellinen, eikä osoittaisi varikon tarkkaa sijaintia. Kyllä merkintä osoittaa varikon juurikin Luomaan tai Mankkiin, jotka sijaitsevat vierekkäin. Parempi ratkaisu olisi selvittää sijainti varikolle kuntien kanssa yhteistyössä. Varikkoa ei tarvita vain Espoon kaupunkiradan tarpeisiin, vaan laajan seudullisen raideliikenteen parantamiseksi Helsingistä Raaseporiin. Kannatin Mia Laihon (kok) palautusesitystä, että varikon kaavamerkintä tulee poistaa Luoma-Mankista ja selvittää sopivampaa sijaintia. Esitys hävisi äänin 48-23. Mielestäni tämä ei ole demokraattinen keino päättää varikon sijaintia, vaan asukkaita ja osallisia kuntia tulee kuulla. Vaikea uskoa, että asia tällä tavoin pakottamalla ratkeaisi.

Keskustelussa tein esityksen Espoon Myntinmäen raideliikenteeseen tukeutuvan taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeen merkinnän poistamiseksi. Myntinmäestä on löydetty viimeisimpien luontokartoitusten yhteydessä merkittäviä luontoarvoja. Espoon kaupungilla on ollut toive sijoittaa Myntinmäkeen uusi asema tulevan tunnin junan radan varrelle. Mutta näillä näkymin sinne ei olisi tulossa asemaa. Väylävirasto ja ELY-keskus eivät ole nähneet paikkaa hyvänä asemalle. Espoossa on paljon realistisempi ja toteutuskelpoisempi uusi aseman seutu Histassa, jonne maankäytön kehittäminen kannattaa keskittää. Maakuntakaavasta on syytä poistaa taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeen merkintä Myntinmäestä, sillä se sallisi alueen rakentumisen, vaikka asemaa ei paikalle tulisi. Tämä hajauttaisi yhdyskuntarakennetta ja hävittäisi arvokkaita metsiä. Myntinmäki on syytä säilyttää luonto- ja virkistysalueena maakunnallisesti merkittävien luontoarvojensa vuoksi. Esitys äänestettiin kumoon äänin 42-20.

Uusimaa-kaava 2050 on niin sanottu strateginen kaava, jossa esitystapa on suurpiirteinen. Kaavan suunnitteluperiaatteet on jaettu seitsemän eri otsikon alle: 1. Kasvu kestäville vyöhykkeille 2. Elinvoimaisten keskuksien verkosto 3. Liikutaan kestävästi 4. Hyvin saavutettava Uusimaa 5. Erikoistuvat seudut ja elinkeinot 6. Vetovoimainen ympäristö 7. Toimiva yhdyskuntatekninen huolto ja kestävä energia. Näiden teemojen pohjalta kaavassa on esitetty taajamatoimintojen alueet, elinkeinoille ja logistiikalle varatut alueet, suojelualueita, virkistysalueita, maa- ja metsätalousalueita sekä kulttuurimaisemia. Uudenmaan liitolle voi antaa kiitosta siitä, että kaavaan on lisätty uusia suojelualuevarauksia yhteensä 15 000 ha. Mukana on myös soidensuojeluohjelman mukaisia alueita. Keskustan valtuutettu esitti tosin uusien suojelualueiden poistamista, mutta onneksi tuo ehdotus hävisi äänin 48-27. Suojelualueiden merkitys korostuu, kun luonnon monimuotoisuus hupenee.

Luonto tarvitsee enemmän puolustajia. Strategisen kaavan heikko lenkki on siinä, että vanhojen kaavojen mukaisia pienimpiä suojelualueita jätettiin merkitsemättä uuteen kaavaan. Jokainen pienikin yhteys on luonnolle tärkeä. Varsinkin kasvupaineisella pääkaupunkiseudulla viheryhteysmerkinnät ovat lajien turva. Vihreiden Tuomas Rantanen esittikin keskustelussa tärkeän muutoksen: ”Myös pienet alle 5 ha suojelualueet merkitään kaavaan. Tämä koskee myös soidensuojelun täydennysohjelman kohteita. Yli 25 ha virkistysalueet merkitään aluevarauksina, jolloin niitä koskee rakentamisrajoite. Viheryhteysmerkintöjä lisätään IV vaihemaakuntakaavan mukaisessa laajuudessa.” Valitettavasti esitys hävisi äänin 41-22.

Keskustelu ja käsittely jatkuu seuraavassa kokouksessa. Koko maakunnassa on tärkeää turvata arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet. Uudellamaalla on tarvetta myös uusille raideliikenneyhteyksille. Kannatan kaavan pohjaratkaisua raiteille sekä lännessä että idässä. Kaavaan on merkitty itäisen rantaradan varaus Kotkaan sekä yhteystarvemerkintä Kouvolaan. Ratkaisu on raideliikennemyönteinen ja mahdollistava.