Uusi metsälaki eduskuntakäsittelyssä

Jo pitkään on vaadittu metsälain muutosta edistämään metsänomistajien valinnanvapautta ja luonnon monimuotoisuutta. Nyt metsäluontomme köyhtyy liian tehokkaan metsänhoidon takia. Kaksi kolmasosaa metsätyypeistä on uhanalaisia ja metsissämme elää 814 uhanalaista lajia.

Metsänhoitoa monipuolistamalla on mahdollista palauttaa metsiin niiden luontaisia rakenteita ja elinympäristöjä sekä tukea lajiston säilymistä.

Metsälain muutos on tullut eduskunnan käsittelyyn. Laissa on sekä hyviä asioita että sellaisia asioita, joihin toivon eduskunnan käsittelyssä vielä muutosta.

Uuden metsälain tärkeä tehtävä on edistää vaihtoehtoisia metsänkäyttömenetelmiä, joissa sallitaan erirakenteisuus, eri-ikäiset, erikokoiset ja erilajiset puut, eikä puustoa kaadeta avohakkuilla. Osa puista voi jäädä lahopuuksi metsään monimuotoisuutta lisäämään. Metsä tuottaisi myös jatkuvasti hyvälaatuista tukkipuuta poimittavaksi. Se takaa omistajalleen tasaisemman tuoton ja poistaa velvoitteen istuttaa taimet, kun siemenpuut hoitavat uudistumisen. Metsälain muutosehdotus lisää metsänomistajien valinnanvapautta.

Lain valmistelun yhteydessä on kuitenkin ympäristöjärjestöjen ja tutkijoiden taholta annettu kritiikkiä, ettei lakiehdotuksessa huomioida uhanalaisia luontotyyppejä riittävästi ekologiseen tarpeeseen nähden. Valiokuntakäsittelyssä on tarkkaan käsiteltävä kriittiset pykälät ja niiden parannusehdotukset. Huolta on herättänyt mm. metsätaloustoimissa säästettävien erityisen tärkeiden elinympäristöjen määritteleminen kooltaan pienialaisiksi. Vaarana on, että taloudelliset seikat painaisivat enemmän kuin poikkeuksellisen arvokkaan kohteen suojelu.

Keskeistä on myös, että asetusluonnoksen erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittelyä koskevasta pykälästä on poistettava kohta, jonka mukaan 25 % arvokkaan elinympäristön puustosta saisi hakata.

Metsälain käsittelyssä tulisi huomioida myös energiapuun korjuun vaikutuksia. Laissa pitäisi asettaa rajat korjuualalle jätettävien kantojen ja hakkuutähteiden osuudesta, sekä korjuulle sallituista kasvupaikoista.

Hyvä asia monimuotoisuuden turvaamiseksi on se, että laki mahdollistaa paremmin esim. tiettyjen ojitettujen alueiden ennallistamisen suoksi. Tämä muutos on tervetullut lisä uhanalaiselle suoluonnolle.

Toisaalta laissa on vielä ristiriitainen yksityiskohta metsän uudistamisvelvoitteesta. Lakiesityksessä turvemailla tapahtuvan metsänhakkuun jälkeisen metsänuudistamisen velvoite osittain poistetaan. Uudistuksen tavoite on hyvä: eli poistaa tilanne, jossa metsälaki velvoittaa maanomistajan tekemään kunnostusojituksen ja istutuksen myös epäonnistuneella ojituskohteella, jossa puunkasvatus ei ole taloudellisesti järkevää. Tarkoitus on hyvä, mutta asetettu raja (1m3/ha kasvu) on niin tiukka, että suuri osa taloudellisestikin täysin kannattamattomista kohteista jää yhä ”pakkouudistuksen” piiriin.

Tämä turvemaiden metsätaloudellisen uudistamisvelvoitteen raja tulisi poistaa kokonaan. Se mahdollistaisi metsänomistajille taloudellisuuden optimoinnin. Ja suoluonnon monimuotoisuutta voidaan samalla edistää, kun annetaan suon palautua luonnontilaan.