Mieletön viikko takana

Viime viikko oli suoraan sanoen hektinen, joka päivä oli menoja ja tilaisuuksia. Maanantaina olin mankkaalaisessa asukasillassa, tiistaina yliopistoaiheisessa seminaarissa, keskiviikkona oli kaupunkisuunnittelulautakunta. Kaupsussa oli käsiteltävänä Kiiltokallion kaava, joka käsittelee Turvesuonpuiston muuttamista golfkentäksi. Alueen vanha kaatopaikkapohja kunnostetaan nykyvaatimusten mukaiseksi ja kaupunki käyttää siihen noin 15 miljoonaa euroa. Golfkenttä levittäytyy kuitenkin huomattavasti laajemmalle alueelle kuin entinen kaatopaikka, esimerkiksi nykyinen ulkoiluraitti jäisi kentän alle. Kaupungille tulee lisäkustannuksia, kun uusi raitti on raivattava siihen pusikkoiseen kaistaleeseen, joka kaavassa on jätetty yleiseksi virkistysalueeksi. Lautakunta teki yksimielisesti hyvän päätöksen palauttaa kaava, jotta siihen liittyvät ongelmat: turvallisuuskysymykset, yleisten viheralueiden riittävyys ja hiihtomahdollisuus golfkentällä selvitetään.

Torstaina oli Espoon Vihreiden valtuustokauden puoliväliraportin julkistamistilaisuus. Olimme kaikki siihen äärettömän tyytyväisiä, mutta paljon on vielä tehtävää. Perjantaina tukiryhmäni kokoontui ja meillä oli mukava ilta yhdessä. Lauantaina olin kirjamessuilla vihreiden kojulla jakamassa ilmapalloja lapsille ja myymässä vihreiden kirjailijoiden tuotoksia.

Sunnuntaina kävin kirkossa. Kirkko oli täynnä väkeä, lähinnä seurakuntavaaliehdokkaita, jollainen itsekin olen ; ) Joka tapauksessa tilaisuus oli kaunis, pienet lapsikuorolaiset lauloivat. Pappi vertasi vieraanvaraisuutta lähimmäisenrakkauteen aika osuvasti. Kirkon jälkeen vein poikani soittamaan kitaraa dementiakotiin. Musiikkikoulu oli järjestänyt konsertin. Oli mukava päästä näin itsekin tutustumaan vanhusten elämään. Tämä on juuri sitä sukupolvien kohtaamista ja yhteisöllisyyttä, jota arvostan. kansalaistoiminnasta ja kolmannesta sektorista lähtee paljon hyvää. Illalla kävin teatterissa katsomassa Anna Politkovskayan Putinin Venäjä. Se aukaisi silmäni näkemään, kuinka olematon on ihmisarvo Venäjällä. Anna itse sanoi viimeisessä haastattelussaan, että vain lännen väliintulo voi edistää ihmisoikeuksia Venäjällä. Emme siis voi vain olla täällä omassa tyytyväisyydessämme. Arvostan Heidi Hautalan rohkeaa toimintaa. Ja hän on täysin oikeassa.