Palveluseteli

Palvelusetelilaki lähetettiin sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyyn eilen. Seteli aiheuttaa ristiriitaisia ajatuksia. Idea on, että kuntalainen voi valita itse palvelun, jota tarvitsee. Tutkii tarjontaa, valitsee, tilaa ja maksaa setelillä. Setelin maksaa esim. sosiaalitoimisto ja viime kädessä veronmaksaja. Yksityiset sosiaali- ja terveysalan yritykset kehittävät palveluitaan ja markkinointia.

Mutta, entä jos palvelun tarvitsija on syrjäytynyt tai ikääntynyt? Hänellä ei ole omaa nettiä, ei puhelinta, eikä voimia tutkia kirjastonkaan kautta tarjontaa. Mahdollinen neuvontapalvelu saa hänet hämilleen. Kaikkein heikoimmille asiakkaille jäävät pelkästään kunnalliset palvelut, jotka ruuhkautuvat entisestään ja jäävät jälkeen kehityksestä, kun osa rahoista syydetään setelikäyttöön. Tämä lisää ihmisten eriarvoisuutta. Tulee seteliasiakkaat ja muut, joilla ei ole varaa maksaa kallista omavastuuta, mikä setelin jälkeen jää.

Ei ole pohjatonta tynnyriä rahaa, josta ammentaa. Palveluseteleihin käytetyt rahat ovat pois kunnallisista palveluista, mikä lisää entisestään julkisen puolen työvoimapulaa. Ristiriita on siinä, että kannatan yrittäjyyttä ja kannatan ihmisten aktiivisuutta ja omatoimisuutta. Päällisin puolin tuntuu siltä, että hallituksen lakiesitys on keskeneräinen. Tässä on löydettävä sellainen ratkaisu, ettei heikoimpien ihmisten mahdollisuuksia enää heikennetä.