Työelämän laadusta ja eläkeiästä

Hyvässä työelämässä kaikkia ikäpolvia arvostetaan. Nuoria ja kokemattomia palkataan ennakkoluuloitta. Iäkkäät työntekijät pidetään arvokkaana voimavarana ja hiljaisen tiedon välittäjinä. Se kokemus, mitä he ovat pitkän uransa aikana imeneet elämästä ja maailmanmenosta on työyhteisöjen rikkaus.

Eläkeputkijärjestelmä ja muut vastaavat varhaiseläkejärjestelmät luotiin alun perin iäkkäiden työntekijöiden turvaksi. Kuitenkin on käynyt niin, että järjestelystä on tullut työantajalle keino hankkiutua eroon vanhoista työntekijöistä, kun on haettu äärimmäistä tehokkuutta. Äärimmäisen tehokkuuden tavoittelu on heikentänyt työhyvinvointia ja sitä kautta lisännyt kustannuksiakin. Seurauksena on liian monen osalta loppuun palaminen, sairauspoissaoloja, mielenterveysongelmia, huono työilmapiiri, jopa työpaikkakiusaamista. Stressaantuneet ihmiset ovat toisilleen susia.

Suomessa jäädään eläkkeelle keskimäärin 59 vuoden iässä, vaikka liukuva eläkeikä mahdollistaa eläkkeelle jäämisen 63-68 vuotiaana. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään keskimäärin 52 vuotiaana. Tämä on suuri haaste, on saatava aidosti pidennettyä työuria parantamalla työelämän laatua ja kannustamalla iäkkäitä työhön ja eläkeläisiäkin osa-aikatyöhön. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäänyt voi palata työelämään, jos kykenee tekemään jotain muuta, kevyempää työtä. Ja yli 63 vuotiaan työskentelyn pitäisi olla kannustavampaa kuin mitä se nyt on.

Reiluus ja hyvä johtajuus ovat työelämän laadun peruspilareita. Kaikkien vahvuudet on huomioitava ja kaikille annetaan kiitosta, kun aihetta on. Tarvitaan myös joustoa työelämään, työaikajärjestelyjä sen mukaan, onko pieniä lapsia tai iäkkäitä vanhuksia hoidettavana.

Tämä kuulostaa kauniilta, mutta vaatii myös paljon. Tarvitaan uudenlaista ajattelua ja asennetta työelämään kokonaisuutena. Johdon luottamusta pitäisi mitata myös työntekijöiden hyvinvoinnin perusteella, ei vain rahallisen tuloksen perusteella. On nähtävä kauas ja painotettava vähemmän lyhyen aikavälin tuottavuuskustannuksia. On osattava arvioida sairauspoissaolojen sosiaalikulut ja stressaantuneiden ihmisten vähentynyt työteho. Rikkaassa ja hyvinvoivassa työyhteisössä on yhtenäinen joukko kaiken ikäisiä, kaikkia sukupuolia ja vajaakuntoisiakin.