Rauhaa

Terveisiä Loviisan Rauhanfoorumista. Tämä itäuusmaalainen pikkukaupunki on kuin itse rauhan tyyssija, kauniita vanhoja puu- ja kivitaloja, ystävällisiä ihmisiä. Loviisan torilla lauloi Sonante ja kansalaisjärjestöt rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta esittäytyivät.

Kävin seuraamassa kiinnostavan paneelikeskustelun, jossa toimittaja Hannu Reime ja rauhantutkija Unto Vesa pohtivat Kalevi Suomelan haastattelemina rauhanaatteiden, rauhanliikkeiden ja kansainvälisten instituutioiden kehitystä viimeisen sadan vuoden aikana, eli ensimmäisen maailmansodan alkamisesta nykyhetkeen, jossa kauhistuttaa Gazan moukarointi.

Ihmisillä on vahva rauhantahto, joka vahvistuu aina kauheiden sotien jälkeen. Ajatellaan, ettei koskaan enää sotaa. Mutta kauhistuttavaa on, että ihmisten toimet voivat kaikesta huolimatta johtaa konflikteihin. Rauhantyö on tärkeää jatkuvaa työtä. Rauhantyöllä on saatu tuloksiakin, kuten rajoitettu kansainvälisin sopimuksin sodankäyntimenetelmiä, kemiallisten ja biologisten aseiden käyttöä. Toisaalta rauhanliikkeet tyytyvät joskus liian vähään. Esimerkiksi ydinkokeet kiellettiin merellä ja ilmassa ja rauhanliikkeiden suurin protesti ydinkokeille talttui. Ydinkokeita tehdään edelleen maan alla. Myös Euroopan unionin juuret ovat rauhanaatteessa, EU on suuri rauhanliike.

Gazan ahdinko ja saarto huolettavat kaikkia. Palestiinalaisten elintila on kaventunut Israelin valtion siirtokuntien laajentumisessa. Gazan pommitukset ja siviilien tappaminen on rikollista. Ohjusiskut ovat osuneet YK:n turvapaikkoina toimiviin kouluihin ja sairaaloihin, joista 5 on jo suljettu. Konfliktissa on liki kaksituhatta palestiinalaista kuollut, yli kolmesataa heistä lapsia. Järkytys on sanoinkuvaamaton. Gazassa on sähköt poikki, pulaa vedestä, täysin epäinhimilliset olot, ei paikkaa siviileillä minne mennä pienellä maakaistaleella. Tämän hulluuden on loputtava.

Tulitauko ja päällä olevan kriisin pysäyttäminen on ykkösasia. Mutta ongelma alueella ei poistu, ellei kaksi kansaa opi elämään rinnan. Alueella asuvat arabiaa puhuvat palestiinalaiset ja hepreaa puhuvat juutalaiset. Kansakuntien keskinäinen sopiminen on avain rauhaan. Israelin olisi tunnustettava Palestiina ja siirtokuntien laajentumisen on loputtava. Rauhanneuvotteluissa tarvitaan YK:n tuella koko maailmaa, myös EU voi ottaa aktiivisemman roolin rauhan rakentajana.