Hyvää Eurooppa päivää!

Tänään vietämme Eurooppa päivää. Eurooppa on suuri rauhan projekti, josta on kuitenkin vaikea saada otetta, saati muistaa että vapaa liikkuvuus, opiskelumahdollisuudet Euroopassa ja yhteiset sisämarkkinat vaikuttavat meihin päivittäin. EU:ta pitää kehittää, mutta mihin suuntaan? Tähän olemme hakeneet vastauksia eduskunnan suuressa valiokunnassa. Maaliskuun lopulla EU-strategiakäsittelyssä esitin ao. vihreän vaihtoehdon.

Suomen EU-vaikuttamisstrategia, vihreiden vastaesitys 31.3.2017 suuressa valiokunnassa

Yleistä

EU kohtaa poikkeuksellisia haasteita monelta suunnalta. Unionin yhtenäisyyttä koettelee Brexit, äärioikeiston ja populismin nousu ja näidenkin ilmiöiden taustalla oleva eriarvoisuus ja syrjäytyminen. On myös suuri huoli vakavasta humanitäärisestä kriisistä unionin rajoilla, ilmastonmuutoksesta sekä eräiden EU-jäsenvaltioiden, erityisesti Puolan ja Unkarin oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia rapauttavasta kehityksestä. Myös unionin lähialueilla Turkissa, Venäjällä ja Libyassa kuljetaan EU:n arvojen kannalta erittäin huolestuttavaan suuntaan.

Kriisien keskellä on muistettava yhteistyön unionin merkittävät saavutukset: EU on 60-vuotisen historiansa aikana osoittanut olevansa suuri rauhan ja yhteistyön projekti, joka on edesauttanut koko maanosamme vaurauden syntyä.

Suomi ei ole saari, vaan tulevaisuutemme riippuu monin tavoin siitä, kuinka voimme rakentaa Euroopasta nykyistä paremman. Suomen tulee olla aktiivinen ja aloitteellinen jäsen tässä keskustelussa. EU:ta on puolustettava määrätietoisesti kansallisvaltioiden perään haikailijoilta. Myös EU:n ulkoisiin hajotusyrityksiin on vastattava. Yhdistyneen kuningaskunnan (UK) ero unionista asettaa 27 jäsenmaalle haasteen ja mahdollisuuden kehittää EU:ta paremmaksi. Britannian eroneuvotteluissa on varmistettava hyvät suhteet jatkossakin ja vapaa liikkuvuus niin pitkälle kuin se on mahdollista. Tällä hetkellä Briteissä asuvien EU-kansalaisten oikeudet on turvattava, kuin myös muualla EU:ssa asuvien brittienkin.

Viime aikoina on noussut ajatus EU:n eritahtisesta kehittämisestä halukkaiden jäsenmaiden kesken. On tärkeää, ettei lukkiutuminen yksimielisyyteen halvauta unionia. Samalla on huolehdittava siitä, ettei eritahtisuus tosiasiassa tarkoita unionia rapauttavaa kehitystä. Olisikin tärkeää määritellä selkeästi mitä eritahtisuudella käytännössä tarkoitetaan. Vaikka keskeiset tavoitteet ovat yhteisiä, on usein välttämätöntä hyväksyä niiden toteuttamisen eritahtisuus - hyvinä esimerkkeinä Schengen- tai Euro-alueen jäsenyys.

Suomen on uskallettava puolustaa EU:ta, kehittää EU:ta edistykselliseen suuntaan, toimia tiivistyvän yhteistyön ytimessä ja tehtävä tämä linja selväksi. Jäsenvaltioiden kansallisten etujen muodostama kompromissi on ollut unionin toiminnan ydin. EU:n kehittämiskeskustelussa tulisi nähdä unioni kansalaistensa yhteisönä. Kriisitilanteissakaan valta ei saa jäädä suljettujen ovien takana tehdyiksi pikaratkaisuiksi, vaan EU-asioiden seuraamista tulisi helpottaa. Valtioneuvoston EU-strategia on jaettu lukuisiin politiikkasektoreihin. Siilomaisen lähestymistavan sijaan eurooppalaista yhteiskunta- ja talousmallia olisi rakennettava kokonaisvaltaisesti kestävämmälle pohjalle. Ihmisarvon, kansalaisten sosiaalisen hyvinvoinnin ja kestävän ympäristön turvaamisen tulee olla EU:n ytimessä. Unionin arvoja on aktiivisesti puolustettava ja politiikan myös rakennuttava niille.

Aito hyvinvointi perustuu ihmisten tasa-arvolle ja luonnonvarojen käytön kestävyydelle. Yksi EU:n keskeinen tehtävä on tukea talouden, elinkeinojen ja eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden uudistumista vakaammalle ja vahvemmalle perustalle. Emme saa jättää tuleville sukupolville taakkaa pilaantuneesta ympäristöstä, rapautuneista julkisista talouksista tai sosiaalisen eriarvoisuuden aiheuttamista moninaisista ongelmista.

Talouspolitiikka

Aidosti kestävä talouspolitiikka rakentuu ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestäville ratkaisuille ja nojaa ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.

Haluamme tehostaa sisämarkkinoiden toimintaa niin, että ympäristön ja ihmisten hyvinvointi lisääntyy ja vihreän liiketoiminnan edellytykset paranevat. EU:n tulee edistää investointeja, jotka sekä luovat työpaikkoja, että tuottavat ympäristöystävällistä teknologiaa, tuotteita ja palveluita. Tällaisia ovat esimerkiksi kansalaisia palvelevat rajat ylittävät hankkeet, kuten Rail Baltica -rata, Euroopan laajuinen sähkön superverkko tai kunnianhimoinen vihreän talouden investointiohjelma.

Digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämistä on vauhditettava. Se parantaa varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten liiketoimintamahdollisuuksia. EU-sääntelyn tulee olla selkeää, yksinkertaista ja toimivaa. Sääntelyn hallinnollista taakkaa esimerkiksi maataloudessa on kevennettävä, mutta samalla on pidettävä kiinni tärkeistä tavoitteista, kuten ympäristön tilan parantamisesta ja harmaan talouden torjunnasta. Unionin tasolla tulee myös panostaa merkittävästi koko yhteisöä hyödyttävään sosiaalista hyvinvointia ja ekologista kestävyyttä tukevaan tutkimukseen.

EU-kansalaisten sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet on turvattava takaamalla Euroopan laajuiset perusturvan ja työelämän sääntelyn vähimmäiskriteerit. Tarvitsemme sosiaalista innovointia, kuten yhteiskunnallisen yrittäjyyden kehittämistä.

Talous- ja rahaliiton nykyisten ongelmien taustalla vaikuttaa yleinen solidaarisuuden ja yhteisvastuun puute. Jäsenmaat keskittyvät liiaksi omien etujen ajamiseen, vaikka yhteisen hyvän tavoittelu tuottaisi kaikille paremman lopputuloksen. Tarvitaan enemmän yhteisiä päätöksiä ja enemmän keskinäistä solidaarisuutta. Olemme valmiita auttamaan muita eurooppalaisia valtioita ja etenkin niissä asuvia ihmisiä, mutta on perusteltua samalla vaatia, että jokaisen maa tekee oman osuutensa taloutensa vahvistamiseksi.

Yksi esimerkki siitä, mihin EU:n tulee keskittää yhteiset voimansa, on taistelu kansainvälistä verovälttelyä vastaan. Suomen tulisi konkreettisin avauksin vaatia vahvoja toimia haitallisen verokilpailun rajoittamiseksi esimerkiksi tukemalla mahdollisimman vahvaa esitystä yhteisöveropohjan yhtenäistämisestä ja yhdistämisestä.

Myös kauppapolitiikan tulee rakentua ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestäville ratkaisuille ja nojata ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Suomen tulee vaikuttaa siihen, että kauppasopimukset neuvotellaan avoimesti ja niiden ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset arvioidaan perusteellisesti. On pystyttävä varmistamaan jo etukäteen, että kauppasopimukset, ml. niihin mahdollisesti sisällytettävä investointisuoja ja riitojenratkaisu eivät estä edes välillisesti EU:ta kehittämästä lainsäädäntöään. CETA-sopimukseen oikoluvun yhteydessä sisällytettyyn investointiriitojenratkaisujärjestelmän kohdalla on huomioitava eduskunnan kanta, koskien vastaavaa järjestelyä TTIP-sopimuksessa.

Veropolitiikka ja harmaan talouden torjunta

EU on kyennyt heikosti puuttumaan jäsenvaltioiden väliseen aggressiiviseen verokilpailuun. Se vaatisi päätäntävallan osittaista siirtämistä EU:lle, mutta vastineeksi kaikkien hyvinvointi kasvaisi.

Yritykset pyrkivät välttämään veroja optimoimalla sitä, missä voitot ja kustannukset näkyvät. Tämän vuoksi tarvitaan yhteinen tapa laskea yritysverot. Verotuksen yhteinen minimitaso esimerkiksi yritysverotuksessa hillitsisi keskinäistä kilpailua yritysten sijoittumisesta ja voittojen tulouttamisesta. Se parantaisi kaikkien mahdollisuutta rakentaa sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa taloutta. Tämä edellyttää sitä, että verotuksesta voidaan päättää EU-tasolla määräenemmistöpäätöksillä.

Suomen tuleekin tukea mahdollisimman vahvaa komissio lokakuussa 2016 esittämää yhteisöveropohjan yhtenäistämistä ja yhdistämistä (Common Consolidated Corporate Tax Base, CCTB12- ja CCCTB-direktiiviehdotukset) sekä vaikuttaa aktiivisesti yhteisen, esimerkiksi 15–20 prosentin yhteisötulon minimiverokannan säätämiseksi EU:ssa.

Viranomaisten välisessä tietojenvaihdossa ollaan vihdoin siirtymässä pyyntöihin nojaavasta järjestelmästä automaattiseen tietojenvaihtoon. Järjestelmästä on saatava mahdollisimman kattava. Suomen tulee ajaa konkreettisia ja kattavia esityksiä läpinäkyvyyden ja avoimuuden lisäämiseksi. Veroviranomaisten saama tieto on luonteeltaan hyvin salattua. Myös esimerkiksi kuluttajien ja kansalaisjärjestöjen sekä sijoittajien tulee voida saada tietoa esimerkiksi siitä, minne ja kuinka paljon yritykset maksavat veroja.

Monikansallisten yritysten tulee ottaa käyttöön avoin maakohtainen veroraportointi, jossa yritykset jakavat maakohtaista tietoa voitoistaan ja veroistaan ymmärrettävässä ja vertailukelpoisessa muodossa. Tämä mahdollistaa sen arvioimisen, maksetaanko verot sinne missä tulos syntyy.

Myös EU:n hankintasäädöksiä tulee uudistaa niin, että veroparatiiseja hyödyntävien yritysten sulkeminen pois julkisista hankinnoista tulee mahdolliseksi. Suomen tulee myös huolehtia, että EU:n musta lista luodaan avoimesti ja että se koskee maita tasapuolisesti.

Maahanmuuttopolitiikka

Maailmaa on kohdannut laajin humanitäärinen kriisi sitten toisen maailmansodan, kun yli 65 miljoonaa ihmistä on joutunut lähtemään pakolaiseksi ja etsimään turvaa sodalta tai muulta vainolta. Pieni osa näistä ihmisistä on pyrkinyt Eurooppaan turvaan. Tähän humanitaariseen hätään meidän on kyettävä vastaamaan nyt. Suomen lähestymistapa pakolaiskriisiin on ollut ongelmallinen pakolaisten oikeuksien, solidaarisen vastuunjaon ja aitoihin juurisyihin puuttumisen näkökulmasta. Olemme nyt EU:ssa enemmän osa ongelmaa kuin ratkaisua.

Valtioneuvosto on kannattanut Turkki-sopimusta ja sen mallille rakentuvia vastaavantyyppisiä ”kumppanuussopimuksia” ratkaisuksi pakolasikriisiin. EU:n ja Turkin välinen pakolaissopimuksessa vastuu on ulkoistettu valtiolle, jonka tiedetään muun muassa palauttaneen pakolaisia Syyriaan. YK:n pakolaisjärjestö ja ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet rajusti sopimusta ja sen inhimillistä hintaa. Turkin kyky käsitellä turvapaikkahakemuksia on koetuksella. Maan ihmisoikeustilanne on erittäin huolestuttava. EU ei voi sysätä humanitäärisen kriisin hoitoa Turkin harteille. Olosuhteet Euroopan rajoilla, kuten Makedoniassa ja Kreikan saarilla olevissa vastaanottokeskuksissa ovat kaaosmaiset ja epäinhimilliset. Tämä tulee olemaan häpeätahra maanosamme historiassa ja Suomen on tehtävä kaikkensa, jotta inhimilliseen hätään EU:ssa vastataan ripeästi. Jotta humanitaariseen kriisiin EU:n rajoilla voidaan löytää pidempiaikainen ja kestävä ratkaisu, vastuuta tulee jakaa jäsenvaltioiden kesken reilusti. Toimimattoman Dublin-järjestelmän tilalle on luotava pikaisesti pysyvä ja sitova jakomekanismi, jonka avulla turvapaikanhakijat jaetaan oikeudenmukaisesti jäsenvaltioihin.

Uudistettaessa EU:n turvapaikkapolitiikkaa lähtökohtana on oltava turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Tehokkaat ja nykyistä nopeammat prosessit ovat kaikkien kannalta järkeviä, mutta ne on tehtävä oikeudenmukainen kohtelu turvaten. Esimerkiksi komission ehdotus siitä, että hakijalla olisi oikeus saada ilmaista oikeusapua jo ennen muutoksenhakuvaihetta, on tärkeä ja kannatettava tältä kannalta. Valitettavasti valtioneuvosto on kulkenut juuri päinvastaiseen suuntaan poistamalla ilmaisen oikeusavun turvapaikkapuhuttelussa ja rajannut turvapaikanhakijoiden valitusmahdollisuuksia sekä ajamalla tätä myös unionin tasolla.

Nykyistä pakolaiskriisiä kärjistää se, että Eurooppaan on kovin vaikea päästä laillisesti kriisimaista. Tämä pakottaa ihmiset turvautumaan ihmissalakuljettajiin ja vaarallisiin reitteihin. Suomen tulisi ajaa EU:ssa laillisten reittien luomista esimerkiksi pakolaiskiintiöiden nostamisen, perheenyhdistämisen helpottamisen ja humanitaarisen viisumin käyttöönoton kautta.

Ihmisoikeusvelvoitteista on huolehdittava myös kielteisten turvapaikkapäätösten saaneiden kohdalla. Valtioneuvosto kannattaa kehityspolitiikan käyttämistä enenevässä määrin maahanmuuton hallintaan. Tämä ei ole hyväksyttävä peruste varojen uudelleenohjaamiselle. Kehitysyhteistyövaroja ei tule kohdentaa maahanmuuton ehkäisyyn, eikä esimerkiksi maantieteellinen kohdennus lähtö- ja kauttakulkumaihin ole hyväksyttävä. Kehitysyhteistyön tavoitteena on poistaa äärimmäinen köyhyys ja vähentää eriarvoisuutta. Euroopan unionin tulee kantaa vastuunsa maailman köyhyydestä, ihmisten hädästä ja ympäristön tuhoutumisesta ja siksi oltava johdonmukainen myös kaikissa toimissaan. Vain näin voidaan aidosti puuttua niihin syihin, jotka ajavat ihmisiä pakolaisiksi.

Ilmastopolitiikka

Ilmastonmuutos on ihmiskuntaa ja planeettamme hyvinvointia kohtaava suuri uhka. Sen torjumiseksi meidän on tehtävä kaikkemme. Valtioneuvoston strategian mukaan Suomi vaikuttaa siihen, että Pariisin ilmastosopimuksen voimaansaattaminen ja toimeenpano etenevät nopeasti sekä EU:ssa että YK:n ilmastosopimuksen puitteissa. Tämä uhkaa jäädä juhlapuheeksi. Valtioneuvosto ei ole ilmaissut ajavansa EU:n valmistelussa olevien 2030-ilmastotavoitteiden korottamista sellaisiksi, että ne vastaisivat kunnianhimoltaan Pariisin sopimuksen tasoa. Komission jäsenvaltioille esittämän ilmasto- ja energiapaketin suhteen Suomi on ollut pikemminkin vastahankainen esimerkiksi sitovan energiatehokkuustavoitteen tai tehokkaan hiilinielupolitiikan suhteen. Suomen tavoite taakanjakosektorin päästövähennysvelvoitteiden suhteen on, että sektorin tosiasiallinen päästövähennysvelvoite asettuu nimellistä 39 %:n velvoitetta alemmaksi, tarvittaessa ns. joustomekanismien täysimääräisellä hyödyntämisellä. Suomen tavoite on siis, että meidän ei tarvitsisi vähentää päästöjämme edes sen vertaa kuin komissio on esittänyt, vaikka todellisuudessa Pariisin tavoitteiden saavuttaminen edellyttää vielä jyrkempiä päästövähennyksiä.

Hallituksen ilmastopolitiikka ei ole riittävän kunnianhimoista. Ei ole vastuullista etsiä keinoja päästövähennysten helpottamiseen, vaan tavoitteena tulee olla päästöjen vähentäminen mahdollisimman nopeasti, Suomelle asetetut velvoitteet täysimääräisesti toteuttaen ja valmistautuen siihen, että vuodelle 2030 asetettuja tavoitteita tullaan lähivuosina vielä tiukentamaan. Muuten ei ole mahdollista hillitä ilmastonmuutos alle 2 asteen, saati 1,5 asteeseen.

Tähän mennessä hyväksytyt EU:n ilmastotavoitteet eivät vastaa Pariisin ilmastosopimuksen asettamaa lämpenemisrajaa. Sitran teettämän selvityksen mukaan Pariisin tavoitteiden saavuttamiseksi oikeudenmukaisella tavalla EU:n pitäisi vähentää päästöjään vuoteen 2030 mennessä 75 prosenttia ja Suomen 60 prosenttia verrattuna vuoteen 1990. (Sitra: What does the Paris Climate Agreement mean for Finland and the European Union, 2016).

EU-vaikuttamisstrategiassa Suomi tavoittelee myös sitä, että EU mahdollistaa bioenergian voimakkaasti kasvavan käytön ja määrittää sen aina nollapäästöiseksi, vaikka tieteellisen tiedon mukaan kaikki bioenergia ei ole päästötöntä. Metsien käyttöä energiantuotannossa halutaan kasvattaa, vaikka tämän tiedetään nykytutkimuksen valossa vähentävän metsien hiilensidontakapasiteettia sekä uhkaavan luonnon monimuotoisuutta. Suomen tulee toimia EU:ssa sen edistämiseksi, että bioenergian ja metsäbioenergian kestävyyskriteereistä ja LULUCF-laskentasäännöistä luodaan sellaiset, että ne perustuvat luonnontieteeseen, varmistavat hiilinielun ja -varaston kasvamisen myös lyhyellä aikavälillä, mahdollistavat luonnon monimuotoisuuden säilymisen sekä estävät muuhun käyttöön sopivaa runkopuuta ja muuta arvokasta puumateriaalia päätymästä energiakäyttöön. Keskiössä tulee olla ilmastopäästöjen tosiasiallinen vähentäminen eikä bioenergian yksinomainen edistäminen.

Komission esittämä kiertotalouspaketti on tärkeä toimi uusien kestävien rakenteiden synnyttämiseksi eurooppalaiseen talouteen ja teollisuuteen. Resurssitehokkuus on keskeinen kysymys ilmastonmuutoksen torjunnassa. On edellytettävä suurempaa kunnianhimoa kiertotalouden edistämiseksi Euroopassa. Myös päästökaupan korjaamista on jatkettava, jotta se aidosti ohjaa vähäpäästöisyyteen sekä puhtaan teknologian investointeihin.

Maatalouspolitiikka

Oman ruoan tuotannon on oltava kaikkialla EU:ssa mahdollista. Suomen on huolehdittava oman ruoantuotantomme edellytysten parantamisesta. EU:n maatalouspolitiikassa sääntelyn yksinkertaistaminen on tärkeää. Yksinkertaistaminen vähentää viljelijöihin kohdistuvaa hallinnollisia tehtäviä ja mahdollistaa keskittymisen paremmin maataloustöihin, joka voi parantaa myös kilpailukykyä. Maatalouspolitiikan yksinkertaistamistoimista huolimatta EU:n tulee jatkossakin olla aktiivisesti seuraamassa eläinten hyvinvointia, elintarviketurvallisuutta ja ympäristökestävyyttä. Viherryttämistoimia tulee jatkaa Itämeren ja ilmaston suojelemiseksi. Kunnianhimoisempien ilmasto- ja ympäristötavoitteiden tulee olla keskeisessä roolissa EU:n maatalouspolitiikan laajassa uudistuksessa (CAP 2020).

Myös biotalouden ja kiertotalouden edistäminen tulee olla Suomen strategisia painopisteistä osana maataloutta. On tärkeää, että komissio laatii vuonna 2017 uuden biotalousstrategian, jossa edistetään entistä paremmin biotalouden ja kiertotalouden mahdollisuuksia. Strategiassa tärkeässä roolissa tulee olla myös, kuinka fossiilipohjaisia tuotteita voidaan korvata uusiutuviin raaka-aineisiin perustuvilla tuotteilla.

Metsätalouden osalta EU:lla on tärkeä rooli määritellä kriteerit metsien kestävälle käytölle. Jäsenmaiden ei tule voida asettaa vertailutasoja ja laskentasääntöjä kansallisesti ilman ulkopuolista arviointia hiilinielun todellisesta kehityksestä. Hiilinielulaskennassa tulee edistää kestävää metsien käyttöä.

Sosiaalinen hyvinvointi ja työllisyys

Unionin tulee voimakkaasti edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta alueellaan ja puolustaa vahvimmin niitä, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa - köyhiä, työttömiä, ja syrjäytettyjä.

EU-kansalaisten sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet on turvattava takaamalla Euroopan laajuiset perusturvan ja työelämän sääntelyn vähimmäiskriteerit. Tämä on tärkeää paitsi sosiaalisesti, myös siksi, että yhteisillä markkinoilla ei kilpailla epäinhimillisillä työehdoilla. Peruskoulutuksessa, tasa-arvossa ja työsuojelussa yleiseurooppalaista tasoa on pyrittävä nostamaan lähemmäs pohjoismaista tasoa. Jäsenvaltioille on kuitenkin säilytettävä mahdollisuus korkeamman tason ylläpitämiseen.

EU:n tulee osoittaa suuntaa työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamisessa tavalla, joka luo tilaa uusille työnteon muodoille, yrittäjyydelle ja sukupuolten väliselle tasa-arvolle.

Tarvitsemme sosiaalista innovointia, kuten yhteiskunnallisen yrittäjyyden kehittämistä. Yksi keino lisätä työnteon joustavuutta ja hyvinvointia, jossa Suomi voisi olla eurooppalainen edelläkävijä, on eurooppalainen perustulokokeilu.

Erityisesti sellaisilla alueilla, joilla on vakavia taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia tarvitaan yhteisiä välineitä taistelussa köyhyyttä vastaan. Erityishuomio EU:ssa tulee kiinnittää nuoriin, jotta jokaiselle nuorelle voidaan turvata koulutus ja itsenäinen toimeentulo.

Ulkopolitiikka ja turvallisuuspolitiikka

Jos EU haluaa nousta maailmanpolitiikan todelliseksi geopoliittiseksi voimaksi, kokonsa ja asemansa edellyttämällä tavalla, tarvitaan vahvempaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Sen tulee yhdistää johdonmukaisesti ulkopolitiikan eri keinot, joilla puolustetaan ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta, puututaan enemmän köyhyyden, sotien ja terrorismin perimmäisiin syihin, osallistutaan konfliktien sovitteluun diplomatian keinoin, mutta myös yhdistetään sotilasvoimia.

Pakolaiskriisi sekä Pariisin ja Brysselin terrori-iskut loivat kaikessa kauheudessaan uutta pohjaa EU:n yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle, keskinäiselle solidaarisuudelle sekä avunannolle. Yhteisen turvallisuuspolitiikan kehittäminen on Suomen edun mukaista ja siihen tulee EU:ssa panostaa.

Myös ympäristön suojelun tulee olla EU:n ulkopolitiikan keskiössä. Esimerkiksi Arktiselle alueelle on saatava öljyn- ja kaasunporauskielto ja herkät luontoalueet on saatava kansainväliseen suojeluun.

EU:n tulevaisuus

Euroopan tulevaisuus riippuu vahvasti yhteisestä tahtotilasta sitoutua EU:hun ja sen kehittämiseen. On syytä muistaa, että EU on aina ollut suuri rauhanprojekti, jonka tavoitteena on parempi arki ja hyvinvointi, vapaa liikkuvuus, yhteiset työmarkkinat ja opiskelumahdollisuudet.

Viime aikojen kehitys ja kriisit osoittavat, että EU:ta on uudistettava, tarvitaan uusi Eurooppa ja uusi suunta. Suomen on oltava kaikissa ytimissä, missä kehitys tapahtuu, sillä pragmaattinen keskitie vie umpikujaan. Globalisaation haasteisiin voimme paremmin vastata yhdessä kuin kukin maa itsekseen.

EU:n uudistamiseksi komissio on esittänyt viisi kehityspolkua keskustelun pohjaksi. Skenaarioiden ääripäät ovat nykytila ja liittovaltiokehitys. Kolme muuta ovat keskittyminen puhtaasti vain sisämarkkinoiden kehittämiseen, keskittyminen vahvemmin vain niihin kysymyksiin, joista on laaja yhteisymmärrys ja kolmanneksi ajatus siitä, että jotkut maat voivat kulkea eri tahtiin. Ja toki muut maat voivat myöhemmin liittyä joukkoon.

Todellinen kehityspolku valittaneen noista kolmesta viimeisestä ja niiden yhdistelmästä. On rohkeasti tehtävä yhdessä enemmän ja sallittava joissakin kysymyksissä eritahtisuuskin. Mutta ei tule hyväksyä sitä, että on vapaamatkustajamaita, jotka haluavat vain hyötyä EU:n talouspolitiikasta, mutta jättävät kantamatta vastuun yhteisestä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta. Jotta EU:sta tulee toimivampi, on saatava strategialinjaukset myös suoraan tekoihin. Ja siitä tulee lähteä, että yhdessä sovitut asiat toteutetaan.

Ilmastopolitiikka on ollut EU:n menestystarina, ja olemme näyttäneet suuntaa muulle maailmalle. Nyt kun Pariisiin sopimus on saatu voimaan, on asetettava entistä kunnianhimoisemmat tavoitteet ja toimet vuodelle 2030. EU:n nykyiset toimet eivät riitä rajaamaan planeetta Maan lämpenemistä alle kahden asteen.

EU:n päätöksenteon avoimuutta on lisättävä, jotta sen hyväksyttävyys kansalaisten silmissä paranee. On entistä määrätietoisemmin ponnisteltava vahvemman ja solidaarisemman EU:n puolesta, jossa työllisyys paranee ja köyhyys, eriarvoisuus ja osattomuus vähenevät.