Linjauksia uusiutuvalle energialle
EU:n komissio on määrittänyt Suomen uusiutuvan energian tavoitteeksi 38 % vuoteen 2020 mennessä, mikä on meille varsin realistinen ja hyvä tavoite.
Suomi on nykyisin melko hyvällä tasolla uusiutuvan energian kokonaismäärässä, joka on noin 25 % energiantuotannosta. Huomattavaa on, että yli puolet tästä syntyy massa- ja paperiteollisuuden sivutuotteena. Myös vesivoimalla tuotetaan melko suuri osa uusiutuvasta energiastamme.
Metsäteollisuus on ennättänyt lausua kykenevänsä lisäämään energiapuun käyttöä. Varmasti sitä jossain määrin voikin lisätä, mutta on aina pidettävä mielessä tasapaino suojeluarvojen ja hyötykäytön välillä. Öljyn ja kivihiilen käyttöä voidaan korvata puupelleteillä, mutta metsäluonnon monimuotoisuuden säilyminen edellyttää suojelualueiden lisäämistä.
Vesivoimaa ei voi enää kestävällä tavalla lisätä, sillä viimeiset vapaat kosket on säilytettävä. Nykyisten laitosten tehoja voidaan lisätä uudella tekniikalla.
Jossain määrin voidaan hyödyntää peltobioenergian lisäystä. Tässä tapauksessa ei saa kuitenkaan syntyä oleellista haittaa ravinnontuotannolle. Hyviä energiakasveja ovat mm. ruokohelpi ja energiapaju.
Millä sitten toteutetaan uusiutuvan energian lisäys? Joka tapauksessa järkevintä on tuotannon laaja-alaisuus, useamman eri energian lähteen kombinaatio. Eniten potentiaalia näkisin näissä kolmessa: tuulivoima, lämpöpumppujen lisäys ja biokaasu. Biokaasua voidaan tuottaa biomassoista, kuten jätevirrat (yhdyskunta, teollisuus, maatalous). Tuulivoimalla, lämpöpumpuilla ja biokaasulla on mahdollista kattaa koko lisäystarve.
Päätös lisätä uusiutuvan energian käyttöä Suomessa on kaikin puolin win win tilanne. Saamme jalansijaa voimakkaasti kasvavilla markkinoilla, työllisyys paranee, maaseutu säilyy elinvoimaisena, ympäristö voittaa.
Energian säästö on kuitenkin tärkeintä, kaiken A ja O. Säästämällä energiaa, kuten suosimalla matalaenergiarakentamista, energian säästölamppuja yms., helpotamme oleellisesti Suomelle asetetun uusituvan energian lisäystavoitteen toteuttamista.
Suomi on nykyisin melko hyvällä tasolla uusiutuvan energian kokonaismäärässä, joka on noin 25 % energiantuotannosta. Huomattavaa on, että yli puolet tästä syntyy massa- ja paperiteollisuuden sivutuotteena. Myös vesivoimalla tuotetaan melko suuri osa uusiutuvasta energiastamme.
Metsäteollisuus on ennättänyt lausua kykenevänsä lisäämään energiapuun käyttöä. Varmasti sitä jossain määrin voikin lisätä, mutta on aina pidettävä mielessä tasapaino suojeluarvojen ja hyötykäytön välillä. Öljyn ja kivihiilen käyttöä voidaan korvata puupelleteillä, mutta metsäluonnon monimuotoisuuden säilyminen edellyttää suojelualueiden lisäämistä.
Vesivoimaa ei voi enää kestävällä tavalla lisätä, sillä viimeiset vapaat kosket on säilytettävä. Nykyisten laitosten tehoja voidaan lisätä uudella tekniikalla.
Jossain määrin voidaan hyödyntää peltobioenergian lisäystä. Tässä tapauksessa ei saa kuitenkaan syntyä oleellista haittaa ravinnontuotannolle. Hyviä energiakasveja ovat mm. ruokohelpi ja energiapaju.
Millä sitten toteutetaan uusiutuvan energian lisäys? Joka tapauksessa järkevintä on tuotannon laaja-alaisuus, useamman eri energian lähteen kombinaatio. Eniten potentiaalia näkisin näissä kolmessa: tuulivoima, lämpöpumppujen lisäys ja biokaasu. Biokaasua voidaan tuottaa biomassoista, kuten jätevirrat (yhdyskunta, teollisuus, maatalous). Tuulivoimalla, lämpöpumpuilla ja biokaasulla on mahdollista kattaa koko lisäystarve.
Päätös lisätä uusiutuvan energian käyttöä Suomessa on kaikin puolin win win tilanne. Saamme jalansijaa voimakkaasti kasvavilla markkinoilla, työllisyys paranee, maaseutu säilyy elinvoimaisena, ympäristö voittaa.
Energian säästö on kuitenkin tärkeintä, kaiken A ja O. Säästämällä energiaa, kuten suosimalla matalaenergiarakentamista, energian säästölamppuja yms., helpotamme oleellisesti Suomelle asetetun uusituvan energian lisäystavoitteen toteuttamista.
posted by Johanna Karimäki at perjantaina, tammikuuta 25, 2008
2 Comments:
Suomen peltopinta-ala on noin 2 miljoonaa hehtaaria. Jos koko energiatarpeemme täytettäisiin vaikkapa ruokohelpillä, tarvittaisiin viljelyalaa noin 14,4 miljoonaa hehtaaria.
Puun käyttö energiatuotannossa taas on suoraan pois vientituloja tuottavasta metsäteollisuudesta.
Tuulivoima taas edellyttää säätövoimaa, jota nyt jo tarvitaan 1500 megawattia tuontitavarana.
Ei todellakaan ole kovin helppo tavoite nostaa uusiutuvien käyttöä kuten on esitetty.
Sitä paitsi keskustelu menee aivan väärille urille. Kysymys pitäisi olla CO2-päästöjen vähentämisestä eikä miettiä sitä mitä polttamalla sitä CO2-päästöä aikaansaadaan.
Kiitos taustamiehelle kommentista. Sen innoittamana haluan täsmentää, että tuulivoimassa on meillä paljon potentiaalia. Energian säästön lisäksi siihen tulee satsata, sillä juuri tuulivoimalla on mahdollista kattaa suuri osa uusiutuvan energian lisäystarpeesta.
Ensimmäiseksi on tärkeää uusia tuuliatlas, jossa löytyy sijainniltaan parhaimmat tuuliolosuhteet. Nykyinen tuuliatlas vuodelta 1991 on sekä puutteellinen että harhaanjohtava: mittauksia ei oltu tehty kattavasti eikä tarpeeksi korkealta, mikä on olennainen muuttuja tuulienergiassa.
Ruotsissa on hiljattain uusittu tuuliolosuhdemittaus ja sen tulosten pohjalta Ruotsissa lisätään tuntuvasti tuulivoimaloita. Myös Virossa panostetaan tuulienergiaan ja käytössä on mm. syöttötariffit.
Kovin usein vedotaan siihen, että tariffit lisäävät kuluttajan maksamaa hintaa. Saksassa on nähty juuri päinvastainen kehitys. Siellä on tuettu tuulivoimaa ja sen kapasiteetti on lisääntynyt merkittävästi. Seurauksena on ollut se, että isojen sähköyhtiöiden tuotot ovat vähentyneet eli tuki tuulivoimalle tulisi todennäköisesti leikkaamaan suuryritysten Windfall voittoja sekä lisäämään pieniä ja keskisuuria tuottajia.
Tuulivoimapuistojen sijoittelussa tulee hyödyntää mm. teollisuus ja satama-alueet, eikä niitä tule sijoittaa herkille ja arvokkaille luontoalueille eikä asutuksen välittömään läheisyyteen.
Lähetä kommentti
<< Home