Ehdottomat vaatimukset ilmaston puolesta

World Watch instituutin maailman tila 2009 raportti on muuttanut käsityksen ”turvallisesta kahden asteen noususta”. Sukupuuttojen ja ekosysteemien vakavien häiriöiden riski on ilmeinen, jos maapallon keskilämpötila nousee 1,5 astetta. Koska nousua on jo mitattu esiteolliseen aikaan verrattuna 0,7 astetta, aikaa ei ole hukattavana. Tulevaisuuden vuoksi on luovuttava jostakin, tavallisen ihmisen kannalta luopuminen koskee esimerkiksi autoilua, asunnon lämpötilaa ja kulutusta.

Energia- ja ilmastopoliittinen selonteko, jonka hallitus antoi tänä keväänä, on ollut valiokunnissa käsittelyssä. Se on kohtalaisen hyvä ilmastopoliittinen strategia, jossa painotetaan uusiutuvan energian lisäämistä ja niitä edistäviä syöttötariffeja, sekä liikenteen ja maatalouden osuutta kasvihuonekaasujen vähentämisessä. Strategian suuri puute on visiottomuus. Energiaa käsitellään tuotantopanoksena, vaikka oleellista on ilmastoystävällisten rakenteiden kehittyminen ja suuri murros, jonka parhaiten sopeutuvat ja uuden teknologian kärjessä olevat maat tulevat kääntämään voitokseen. On hyväksyttävä se, että ilmastomuutoksen torjunta maksaa aluksi, mutta tilanne on talouden kannaltakin katastrofaalinen, jos mitään ei tehdä nyt. On olennaista, että työelämä joustaa. Monia vanhoja työpaikkoja vähenee, mutta samalla syntyy uusia aloja, erityisesti uusituvan energian tuotannossa ja tuotekehityksessä. Uhkana on rakennetyöttömyys, jota on ennakoitava koulutuspolitiikalla. Nopea muuntokoulutus ja uusiutuvan energian lisäystä palveleva koulutus sekä ammattikoulutuksessa että akateemisessa koulutuksessa on tärkeää.

Energiatehokkuus on kaikkein kustannustehokkain keino vähentää päästöjä, ja siksi tarvitaan energianeuvontaa ja tietoa eri vaihtoehdoista niin työpaikoille kuin yksityisillekin, kuntiin sekä työ- ja elinkeinokeskuksiin. Satsaukset innovaatiotoiminnan kehittymiselle ovat avainasemassa. Ja nyt ei ole kyse vain rahasta, vaan siitä, että saadaan ideoiden vaihtoa, innovaatioverkostoja, paljon uusia mahdollisuuksia pienille ja keskisuurille yrityksille. Haasteena on riittävän riskirahan saaminen, eivätkä tiukat rahoitusehdot saa liiaksi kuristaa keksijän vapautta.

Hallitus on puolivälin tarkastelussaan päättänyt kompensoida työnantajilta poistetun Kela-maksun ympäristöveroilla. Miljardi kerätään pääasiassa teollisuudelta ja osin kuluttajilta. Työn verotusta kevennetään ja ympäristömaksuja lisätään. Tätä ympäristöjärjestöt ovat vuosikausia ajaneet, kuten myös vihreät, yksin täysin yksimielisenä puolueena. Nyt on lähdetty liikkeelle, mutta näitä uusia lisäveroja kaavaillaan alkavaksi vasta 2011, kun talouden uskotaan olevan paremmassa kunnossa. Toistaiseksi on porrastettu autoverotus päästöjen perusteella ja korotettu polttoaineverotusta, kotitalouksien lämpöpumppuja sekä energiatehokkuusremontteja tuetaan, tuulienergialle ja biokaasulle on tulossa takuuhintajärjestelmät. Lisää toimia tarvitaan, välttämättömästi, ehdottomasti. Teollisuuden energia- ja materiaaliverot, pakkausverot, ruuhkamaksut, joukkoliikenne aidosti edulliseksi, sähkölaitteiden valmiustilan kielto, kierrätyksen ja uusiokäytön tehostaminen huippuunsa jne. Koko elämäntavan muutos, ei haaskata materiaa oikkujen vallassa. Teknologian mahdollisuudet ovat mittavat, esimerkiksi valaistuksessa siirrytään ledeihin, akkuteknologia kehittyy, jolloin uusiutuvalla energialla tuotettua sähköä voidaan varastoida ja sähköautot ovat vahva osa lähitulevaisuutta.

Tulevaisuuden hyvinvoinnista me kaikki maksamme joko korotettuina ympäristömaksuina tai muuttamalla tapojamme. Toki iso osa maksuista kohdistuu teollisuuteen, mutta osa myös arjen valintoihin, koska pienet teot ovat keskeisiä ja tärkeitä. Ympäristömaksut kohdistuvat tasaisesti kaikkiin, joten samalla on huolehdittava, etteivät kaikkein heikoimmassa asemassa olevat pienituloiset saa kohtuutonta taakkaa. Pienituloisten tulonsiirtoja on lisättävä esim. korottamalla perustoimeentuloa ja painottamalla työveron kevennykset pieni- ja keskituloisille. Ilmastosolidaarisuus ulottuu myös kehitysmaihin. Hyvinvoivat ja kehittyneet valtiot ovat vastuullisia toimimaan ensin, suunnannäyttäjinä ja välittämään kehitysapuna ympäristöystävällistä teknologiaa ja tietotaitoa.