Soteuudistuksen valinnanvapausmalli on uudistuksen heikoin lenkki
Eduskunnalla on tänä keväänä käsittelyssä monta soteuudistukseen liittyvää lainsäändäntöesitystä. Viime viikolla lähetekeskustelussa oli lakiesitys soten valinnanvapaudesta. Hallituksen valitsema valinnanvapauden toteutustapa on uudistuksen heikoin lenkki ja se saikin lähetekeskustelussa oppositiolta täyslaidallisen kritiikkiä.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus tarvitaan, sen tavoitteet ovat tärkeät: turvata hyvät palvelut koko maassa, kaventaa terveyseroja ja panostaa varhaiseen puuttumiseen ja perusterveydenhoidon vahvistamiseen. Kun ihminen saa nopeasti apua, eikä häntä pompoteta luukulta toiselle, tarve raskaammille, korjaaville palveluille vähenee. Mutta hallituksen esityksessä asiakasta pompotetaan enemmän, nyt julkisen ja yksityisen luukkujen välillä. Sotepalvelujen markkinallistaminen ja julkisten palvelujen pakkoyhtiöittäminen uhkaa ihmisten elintärkeitä palveluja. Malli on monimutkainen ja johtaa massiiviseen määrään sopimuksia eri toimijoiden välillä. Yhtiömuoto liikesalaisuuksineen ei sovi julkiseen palveluun.
Malli on myös kallis. Terveitä ihmisiä ylihoidetaan, kun yritykset pystyvät optimoimaan potilaiden ohjautumista. On todennäköistä, että valinnanvapautta käyttävät ensi sijassa ne, joiden palveluntarve on keskimääräistä pienempi. Hallitus väittää voivansa kieltää kermankuorinnan lailla. Mutta yritysmaailma on nokkelaa, ei kermankuorintaa voi lailla estää. Jo nyt suomalainen työterveyshuolto on vahvasti kansainvälisten pääomasijoittajien omistuksessa. Kolmanneksi hallitus sanoo, että toimintaa tullaan valtion taholta valvomaan. Valvominen ei ole huokeata. Terveydenhuollon kustannukset kasvavat jo pelkän valvonnan ja yhtiöittämisvelvoitteen takia. ICT järjestelmien kehittymättömyys on myös iso riski. Sote-hanke kääntyy tavoitteitaan vastaan, kustannukset kasvavat, samoin väestön eriarvoisuus.
Yksi keskeinen tarve soteuudistuksessa on yhdistää hoitopolut. Mutta hoivaintegraatio toteutuu heikosti hallituksen mallissa.
Tärkeintä olisi taata julkisen terveydenhuollon laatu ja parantaa puutteet. Julkisen perusterveydenhuollon vahvistamiseen ei tarvita vaikeasti hallittavaa kilpailua. Keskeistä on yhdistää sosiaali- ja terveyspalvelut sekä saada vastuu sotepalveluista kuntia leveimmille harteille, suuremmille tuotantoalueille. Tarpeen mukaan voidaan täydentää julkista terveydenhuoltoa hallitusti ostopalveluilla.
Pakkoyhtiöittämisestä ja ideologisesta valinnanvapausmallista on luovuttava. Pienten yritysten mukanaolo palvelujen tuottajina voidaan turvata antamalla asiakkaalle julkisen palvelun vaihtoehtona palveluseteli. Usein palveluja tarvitsevat henkilöt voisivat henkilökohtaisen budjetoinnin kautta valita itselleen sopivia palvelukokonaisuuksia. Vammainen ihminen saisi itse päättää, kenen kanssa asuu ja missä asuu. Julkisten palvelujen on oltava hyvällä tolalla, sillä on paljon heikkoja ja sairaita ihmisiä, jotka eivät jaksa tehdä valintoja ja vertailla palveluntuottajia.
Lasten ja nuorten palveluissa onnistuneella integraatiolla on erityinen tarve, sillä lasten palveluissa keskeistä on varhainen ote ja palvelun helppo saatavuus. Pienet asiakkaat tarvitsevat palvelut heti ja helposti. Neuvoloiden palvelutarjontaa voidaan kehittää yhä laajemmaksi lasten ja perheiden tarpeiden mukaan. Hallituksen suunnitelmat viedä myös neuvolatoiminta valinnanvapauden piiriin ja pakkoyhtiöitettäväksi on uhka neuvolapalveluiden laadulle.
Muutoksessa on myös kuunneltava työntekijöitä, osallistettava heidät muutokseen ja huolehdittava kuntatyöntekijöiden oikeuksista. Muutokset ovat henkilöstön kannalta kohtuuttoman nopeita. Lausunnolla ollut esitys sai murskaavan kriittistä palautetta. Pienet korjaukset eivät vinoa lähtötilannetta ole muuttaneet.
Julkista terveydenhuoltoa ei pidä murentaa, sillä yksityinen monopoli vasta kalliiksi tuleekin. Nobelisti Bengt Holmström puhui eduskunnalle viisaasti, että julkisen sektorin tavoite ei ole voiton maksimointi. Se on yhteinen hyvä. Nobelisti kehotti etenemään soten valinnanvapaudessa kokeilujen kautta. Nyt olisi viisainta noudattaa talousnobelistimme neuvoa.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus tarvitaan, sen tavoitteet ovat tärkeät: turvata hyvät palvelut koko maassa, kaventaa terveyseroja ja panostaa varhaiseen puuttumiseen ja perusterveydenhoidon vahvistamiseen. Kun ihminen saa nopeasti apua, eikä häntä pompoteta luukulta toiselle, tarve raskaammille, korjaaville palveluille vähenee. Mutta hallituksen esityksessä asiakasta pompotetaan enemmän, nyt julkisen ja yksityisen luukkujen välillä. Sotepalvelujen markkinallistaminen ja julkisten palvelujen pakkoyhtiöittäminen uhkaa ihmisten elintärkeitä palveluja. Malli on monimutkainen ja johtaa massiiviseen määrään sopimuksia eri toimijoiden välillä. Yhtiömuoto liikesalaisuuksineen ei sovi julkiseen palveluun.
Malli on myös kallis. Terveitä ihmisiä ylihoidetaan, kun yritykset pystyvät optimoimaan potilaiden ohjautumista. On todennäköistä, että valinnanvapautta käyttävät ensi sijassa ne, joiden palveluntarve on keskimääräistä pienempi. Hallitus väittää voivansa kieltää kermankuorinnan lailla. Mutta yritysmaailma on nokkelaa, ei kermankuorintaa voi lailla estää. Jo nyt suomalainen työterveyshuolto on vahvasti kansainvälisten pääomasijoittajien omistuksessa. Kolmanneksi hallitus sanoo, että toimintaa tullaan valtion taholta valvomaan. Valvominen ei ole huokeata. Terveydenhuollon kustannukset kasvavat jo pelkän valvonnan ja yhtiöittämisvelvoitteen takia. ICT järjestelmien kehittymättömyys on myös iso riski. Sote-hanke kääntyy tavoitteitaan vastaan, kustannukset kasvavat, samoin väestön eriarvoisuus.
Yksi keskeinen tarve soteuudistuksessa on yhdistää hoitopolut. Mutta hoivaintegraatio toteutuu heikosti hallituksen mallissa.
Tärkeintä olisi taata julkisen terveydenhuollon laatu ja parantaa puutteet. Julkisen perusterveydenhuollon vahvistamiseen ei tarvita vaikeasti hallittavaa kilpailua. Keskeistä on yhdistää sosiaali- ja terveyspalvelut sekä saada vastuu sotepalveluista kuntia leveimmille harteille, suuremmille tuotantoalueille. Tarpeen mukaan voidaan täydentää julkista terveydenhuoltoa hallitusti ostopalveluilla.
Pakkoyhtiöittämisestä ja ideologisesta valinnanvapausmallista on luovuttava. Pienten yritysten mukanaolo palvelujen tuottajina voidaan turvata antamalla asiakkaalle julkisen palvelun vaihtoehtona palveluseteli. Usein palveluja tarvitsevat henkilöt voisivat henkilökohtaisen budjetoinnin kautta valita itselleen sopivia palvelukokonaisuuksia. Vammainen ihminen saisi itse päättää, kenen kanssa asuu ja missä asuu. Julkisten palvelujen on oltava hyvällä tolalla, sillä on paljon heikkoja ja sairaita ihmisiä, jotka eivät jaksa tehdä valintoja ja vertailla palveluntuottajia.
Lasten ja nuorten palveluissa onnistuneella integraatiolla on erityinen tarve, sillä lasten palveluissa keskeistä on varhainen ote ja palvelun helppo saatavuus. Pienet asiakkaat tarvitsevat palvelut heti ja helposti. Neuvoloiden palvelutarjontaa voidaan kehittää yhä laajemmaksi lasten ja perheiden tarpeiden mukaan. Hallituksen suunnitelmat viedä myös neuvolatoiminta valinnanvapauden piiriin ja pakkoyhtiöitettäväksi on uhka neuvolapalveluiden laadulle.
Muutoksessa on myös kuunneltava työntekijöitä, osallistettava heidät muutokseen ja huolehdittava kuntatyöntekijöiden oikeuksista. Muutokset ovat henkilöstön kannalta kohtuuttoman nopeita. Lausunnolla ollut esitys sai murskaavan kriittistä palautetta. Pienet korjaukset eivät vinoa lähtötilannetta ole muuttaneet.
Julkista terveydenhuoltoa ei pidä murentaa, sillä yksityinen monopoli vasta kalliiksi tuleekin. Nobelisti Bengt Holmström puhui eduskunnalle viisaasti, että julkisen sektorin tavoite ei ole voiton maksimointi. Se on yhteinen hyvä. Nobelisti kehotti etenemään soten valinnanvapaudessa kokeilujen kautta. Nyt olisi viisainta noudattaa talousnobelistimme neuvoa.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home