Hektistä elämää

Päivät ovat kiireisiä, kun käy täysipäiväisesti töissä ja töitten päälle lukuisissa kokouksissa. Lasten ruokinta ja harrastukset on myös huolehdittava sekä tiskit ja muu siivous (no eipä meillä paikat ole kovin tiptop). Siivouksessa ongelmana on paperiröykkiöt, joita kerääntyy lipaston päälle, keittiön pöydälle, olohuoneen pöydälle.

Tämän viikon ohjelmassa oli maanantain valtuusto, tiistaina vihreiden oma kokous, keskiviikkona kaupunkisuunnittelulautakunnan ja Elinkeino- ja työllisyysjaoston yhteisseminaari. Eilen aamulla koiranulkoilutuksen sekä lasten ja koiran ruokinnan jälkeen lepäsin hetken ennen töihin menoa. Havahduin melko pian pienen kuonon tökkäisyyn. Vili tuli nuolemaan kasvojani ja istahti sitten ihan viereeni. Aivan kuin tuo pieni otus olisi tullut kysymään: ”Mitäs siinä makaat, onko joku hätänä?” Onni on tässä ja nyt.

Joskus pysähdyn hetkeksi ja ymmärrän, että kaikkein tärkein minulla jo on: ihanat lapset. Ne illat, kun olemme kaikki yhdessä kotona, ovat yhtä juhlaa. Silloin on karkkipäivä.