Metsäteollisuuden herätysliike

Menneellä viikolla olin kuuntelemassa Tekesin 25-vuotisjuhlaseminaarin puheita. Jorma Ollilan mukaan: ”Suomi on voittaja ensimmäisen globalisaation aallossa, mutta nyt on jo meneillään toinen aalto. Ja tulossa on vielä useita aaltoja”. Pienellä, luovalla ja innostuneella maalla on mahdollisuuksia, jos olemme muuntautumiskykyisiä. Totta tosiaan, globalisaation toiselle aallonharjalle on hypättävä. Suurin haaste on metsäteollisuudella, jonka nyt viimeinkin olisi avattava silmänsä. Jo pari viimeistä vuotta Suomen metsäteollisuuden strategia on mennyt metsään. Olen kuullut metsäteollisuuden vakuuttavan, että heidän strategiansa on ensisijaisesti jalostaa, sitten kierrättää ja vasta lopulta hyödyntää muuten. Siksi pellettejä tehdään vain hakkuutähteistä, eikä tukkipuista. Jos ei oltaisi näin fiksautuneita, Kemijärvelle voisi perustaa puupellettitehtaan. Fakta on se, että paperia tehdään nyt halvemmalla muualla ja etelän eukalyptuspuu kasvaa 7 vuodessa täyteen mittaansa. Siksi paperiteollisuutta voisi täydentää toisen sukupolven biojalostamoilla, joissa syntyy paperin lisäksi myös mm. kemikaaleja ja polttoaineita.

Entä jo uskallettaisiin muuttaa strategiaa ja tehdä enemmän myös pellettejä? Niitä viedään Suomesta laivalla mm. Ruotsiin ja Hollantiin. Kotimaan markkinoillakin olisi niille käyttöä. Helsingin hiilenkäyttöä voisi korvata pelleteillä.

Kemijärven massaliike on hakenut oikeutetusti kaupungilleen tulevaisuuden toivoa ja kipinää. Sellunkeitto kuitenkin loppuu, mikä on alueen asukkaille iso isku. Alueen työllisyyskehityksestä on huolehdittava. Siksi on hyvä, että työ- ja elinkeinoministeriö tukee Kemijärven ja Summan tehtaiden työntekijöiden uudelleen työllistämistä ja aluekehitystä noin 30 miljoonalla eurolla. Meillä on toivoa, kun yöjunakin saatiin taas raiteilleen :-)