Ehdottomat vaatimukset ihmisen puolesta
Vihreään politiikkaan kuuluu olennaisesti sosiaalinen oikeudenmukaisuus: olemme heikompiosaisten puolella. Sosiaalipolitiikka on laaja kirjo asioita, jotka ovat murroksessa. Nykypäivää leimaa pätkätyöt ja epävarmuus huomisesta ja jonkinlainen vahvat jyräävät mentaliteetti, jossa uskotaan, että jokainen on oman onnensa seppä. Mutta se ei ole niin. On sekä huono-osaisia että huono-onnisia. Elämä ei aina kulje, niin kuin toivoisi.
Vahvana osana sosiaalipolitiikkaa on työllisyys ja sen edistäminen. Jos 10 prosenttia työikäisestä väestöstä syrjäytyy työelämästä ja muusta elämästä, on kansantaloudella vähän rahaa yhteisiin hyvinvointipalveluihin. Ja jokaiselle syrjäytyneelle ja hänen läheisilleen se on tuhoisaa. Koulutuspolitiikan räätälöinti nykypäivän tarpeisiin on tärkeää. On oltava nopeita ja simppeleitä väyliä työelämään, sellaisia, joissa painotetaan työn ohessa oppimista ja käytäntöjä liian teorian sijaan. Tulevaisuuden työllisyystarpeet kasvavat ilmastonmuutoksen torjunnassa (bioenergia yms.) ja palvelualoilla. Hälyttävästi noussut nuorisotyöttömyys vaatii juuri nyt erityishuomiota, panostusta työpajatoimintaan, oppisopimuskoulutukseen ja ammatillisen koulutuksen lisäämistä, jotta kaikki halukkaat mahtuisivat peruskoulun jälkeiseen koulutukseen.
Sosiaaliturvajärjestelmämme on kuin löysä verkko, jonka välistä moni putoaa elämäntilanteen muuttuessa. Se ei myöskään kannusta ihmistä aktiivisuuteen, vaan tutkii ja epäilee. Työn teon pitää aina kannattaa ja työtä on riitettävä myös osa-aikatyökykyisille. Perustulo takaa kohtuullisen toimeentulon, eikä muutu riippuen siitä, onko opiskelija, työtön tai pätkätöiden välissä. Se on myös eräänlainen matalapalkkatuki ja auttaa pienyrittäjiä työllistämään.
Yhteisöllisyyteen ei voi pakottaa, mutta ympäristön tulee siihen innostaa. Kaikille sukupolville yhteiset tilat, kirjastot, leikkipuistot, mielenkiintoinen kaupunkirakenne, esteettömyys, kauniit kulkureitit ja puistot ovat tärkeitä asioita. Vammaisista ja vanhuksista huolehditaan kunnioittaen heidän ihmisarvoaan. Lapsiperheiden hyvinvointipalveluja ei saa leikata, kuten viime laman aikaan tehtiin, mikä on tullut meille kalliiksi. Koulujen ja päiväkotiryhmien koot, neuvolan tarkastuskäynnit, kouluterveydenhoitaja joka kouluun, harrastekerhot ja moni muu oleellisesti parempaa huomista edistävä asia on jätettävä säästölistojen ulkopuolelle.
Vahvana osana sosiaalipolitiikkaa on työllisyys ja sen edistäminen. Jos 10 prosenttia työikäisestä väestöstä syrjäytyy työelämästä ja muusta elämästä, on kansantaloudella vähän rahaa yhteisiin hyvinvointipalveluihin. Ja jokaiselle syrjäytyneelle ja hänen läheisilleen se on tuhoisaa. Koulutuspolitiikan räätälöinti nykypäivän tarpeisiin on tärkeää. On oltava nopeita ja simppeleitä väyliä työelämään, sellaisia, joissa painotetaan työn ohessa oppimista ja käytäntöjä liian teorian sijaan. Tulevaisuuden työllisyystarpeet kasvavat ilmastonmuutoksen torjunnassa (bioenergia yms.) ja palvelualoilla. Hälyttävästi noussut nuorisotyöttömyys vaatii juuri nyt erityishuomiota, panostusta työpajatoimintaan, oppisopimuskoulutukseen ja ammatillisen koulutuksen lisäämistä, jotta kaikki halukkaat mahtuisivat peruskoulun jälkeiseen koulutukseen.
Sosiaaliturvajärjestelmämme on kuin löysä verkko, jonka välistä moni putoaa elämäntilanteen muuttuessa. Se ei myöskään kannusta ihmistä aktiivisuuteen, vaan tutkii ja epäilee. Työn teon pitää aina kannattaa ja työtä on riitettävä myös osa-aikatyökykyisille. Perustulo takaa kohtuullisen toimeentulon, eikä muutu riippuen siitä, onko opiskelija, työtön tai pätkätöiden välissä. Se on myös eräänlainen matalapalkkatuki ja auttaa pienyrittäjiä työllistämään.
Yhteisöllisyyteen ei voi pakottaa, mutta ympäristön tulee siihen innostaa. Kaikille sukupolville yhteiset tilat, kirjastot, leikkipuistot, mielenkiintoinen kaupunkirakenne, esteettömyys, kauniit kulkureitit ja puistot ovat tärkeitä asioita. Vammaisista ja vanhuksista huolehditaan kunnioittaen heidän ihmisarvoaan. Lapsiperheiden hyvinvointipalveluja ei saa leikata, kuten viime laman aikaan tehtiin, mikä on tullut meille kalliiksi. Koulujen ja päiväkotiryhmien koot, neuvolan tarkastuskäynnit, kouluterveydenhoitaja joka kouluun, harrastekerhot ja moni muu oleellisesti parempaa huomista edistävä asia on jätettävä säästölistojen ulkopuolelle.
2 Comments:
Olen työtön kirvesmies ja sain juuri kokea Espoon työvoimatoimiston kyykytyksen.Kaksi naisvirkailijaa vaati jo samalle päivälle uutta työtodistusta,tai korvaus katkaistaan.Työttömyyskassa ja työvoimatoimisto Keravalla olivat hyväksyneet vastaavan todistuksen.Kolmas nainen sanoi lopulta puhelimessa kaiken olevan kunnossa,mitään todistuksia ei tarvita.Lyhyemmän työn vastaanottaminen on iso riski.Olen asioinut työvoimatoimistossa myös Ruotsissa ja se oli kuin eri planeetalta.Cronberg taas järjestää henkilökunnalle kursseja romanikulttuurista,täysin mieletöntä resurssien tuhlaamista!Mitä seuraavaksi...sharia lain opintoja!
Hei Nils-Aslak. Kiitos kommentista. Kertomuksesi osoittaa, että muutosta todella tarvitaan. Toivottavasti sinulla on jatkossa helpompaa.
Kerroit myös kokemuksestasi Ruotsista. Sieltä voikin ottaa oppia monessa asiassa. Ruotsissa on juuri päätetty, että valtio takuutyöllistää pitkään työttömänä olleet. Mielenkiintoista nähdä, miten se toteutetaan. Suomessakin on hyviä kokemuksia vastaavista pilottihankkeista, kuten Paltamon "työtä kaikille" kokeilusta.
Lähetä kommentti
<< Home