Kreikan kohtalon viikonloppu

Europäämiehet ovat tänä viikonloppuna koolla Brysselissä, sillä Kreikka on esittänyt pyynnön uudelle tukiohjelmalle. Ilman uutta hätälainaa Kreikan talous todennäköisesti romahtaa ja maa uhkaa ajautua maksukyvyttömyyteen. Koko euroaluetta uhkaa uusi kriisi. Suuri valiokunta on kokoontunut tiiviisti, kuullut ministereitä ja päättänyt Suomen neuvottelukannan.

Suuren valiokunnan eilisessä Kreikka-kokouksessa me vihreät teimme vastaesityksen Suomen neuvottelutavoitteisiin. Valiokunan käsittely todettiin Suomen neuvottelutavoitteiden turvaamiseksi vaiteliaisuuspyynnön alaiseksi, eikä tekemäämme esitystä saanut julkistaa.

Julkisuudessa jo esillä olleet hallituksen ehdottomat kannat eivät ole linjamme mukaisia, sillä haluamme turvata euroalueen ja sen kansojen tulevaisuuden. Mahdollinen Grexit olisi kaikille, myös Suomelle epävarma ja huono ratkaisu.

Aamulla sain valiokuntaneuvokselta tiedon, että "perusteita vastaesityksen vaiteliaisuudelle ei enää ole." Hallituksen oma esitys on silti edelleen vaiteliaisuuspyynnön alainen.

Tässä alla on kokouksessa tekemäni esitys, jota Eva Biaudet (rkp) kannatti:

Suomen neuvottelijoiden tavoitteena tulee olla euroalueen vakauden, yhtenäisyyden ja tulevaisuuden turvaaminen. Kreikka on esittänyt uuden tukilainaohjelmapyynnön Euroopan vakausmekanismin, EVM:n, kautta, asiantuntijat ovat antaneet arvion Kreikan uudistusehdotuksista ja kreikkalaiset ovat kansanäänestyksessä indikoineet toivovansa muutosta.

Instituutioiden arvio mahdollisuuksista aloittaa neuvottelut Kreikan lainaohjelmasta esitettiin valiokunnalle vain suullisesti. Saadun selvityksen mukaan hallituksen kanta on instituutioiden suosituksen vastainen. Mielestämme instituutioiden arvioon olisi pitänyt luottaa.

Kreikan kärjistyvä humanitaarinen kriisi on torjuttava, ihmisten on saatava elämisen perusedellytykset koko EU:ssa. Se on eurooppalaisuuden ja yhteisten arvojen ytimessä. Siihen nojaa koko Euroopan unionin oikeutus.

Suomen kokonaisvastuiden ei tarvitse lisääntyä Kreikan nykyisessä kriisissä, sillä EVM:ssä on vielä toistaiseksi riittävästi pääomaa kattamaan Kreikan tarvitsema kolmas lainaohjelma. Pitkällä aikajänteellä ei kuitenkaan pidä olla kynnyskysymys, etteikö kriisinratkaisumekanismin kapasiteettia voisi kasvattaa, mikäli euroalueen vakauden turvaaminen sitä edellyttäisi. Euroalueen vakauden turvaamiseksi rakennetut kriisinratkaisumekanismit ovat osoittaneet toimivuutensa, sillä esimerkiksi Portugali ja Kypros ovat saaneet apuohjelmien turvin taloutensa vakaammalle pohjalle.

Viimeiset viisi vuotta Kreikan kriisiä on hoidettu niin, että pankit pelastettiin. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan 75% hyödystä EU:n ja muiden velkojien alkuperäisestä operaatiosta meni kansainvälisille pankeille. Eniten hyötyjiä oli Saksasta. Normaalissa markkinataloudessa pankit ja sijoittajat olisivat kantaneet riskit. Kreikan leikkaukset ovat olleet kovia, ja valtaosan niistä ovat kantaneet jo valmiiksi pienituloiset ihmiset ja työttömäksi joutuneet. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että Kreikassa on välittömästi pantava toimeen rakenteellisia uudistuksia, jotka laajentavat veropohjaa sekä kitkevät harmaata taloutta, veronkiertoa ja korruptiota. Myös esimerkiksi Kreikan eläkejärjestelmäreformia on jatkettava siten, ettei eläkeiän nosto kosketa vain nyt nuorta sukupolvea. Kreikan hallituksella tulee silti olla mahdollisuus vaikuttaa siihen, minkälaiset reformit takaavat parhaiten kasvun edellytyksiä.

Iso osa Kreikan valtion talouden ongelmista ja iso osa velkamäärästä on peräisin kotoperäisistä ongelmista. Mutta merkittävä osa on kuitenkin peräisin finanssikriisin eurooppalaisten pankkien pelastusoperaatiosta. Tämä on muistettava, kun kohtuullisen kompromissin ehtoja pohditaan.

Kreikan hallitsematon ero eurosta loisi pitkään jatkuvan epävakauden, joka pahimmassa tapauksessa uhkaa laajeta koko Euroopan laajuiseksi kriisiksi. Tavoitteena on pitää kaikki nykyiset euroalueen maat yhteisessä valuutassa. Mahdollisen Kreikan eurosta eroamisen jälkeen Kreikka ei todennäköisesti velkojaan maksaisi. Samalla riski siihen, että Suomi menettäisi kaikki nykyiset saatavansa, on suuri.

Kriisimaiden tukiohjelmia tai laina-aikojen ehtoja voidaan järjestellä sillä edellytyksellä, että kriisimaat toteuttavat taloutta tervehdyttäviä uudistuksia ja mikäli toimenpiteet nähdään koko euroalueen ja Suomen talouden kannalta turvallisimpana vaihtoehtona. Kriisimaiden tukiohjelmat toteutetaan niin, että ne tukevat työllisyyttä ja kasvua. Lähtökohtana on, että tukimekanismien kautta myönnetyt lainat maksetaan takaisin.

Kreikan hallitukselle on annettava tilaa valita talouspoliittiset keinonsa kriisistä nousemiseen joustavammin, mutta samalla siltä on vaadittava aitoa sitoutumista riittäviin rakenneuudistuksiin. Syriza on asetettava vastuuseen uskottavasta taloudenpidosta. Samalla EU:n ja Suomen on oltava valmiita välittömiin humanitäärisiin aputoimiin, jos koko Kreikan talousjärjestelmä ja ihmisten peruselintarvikkeiden ja lääkkeiden saanti uhkaa lähipäivinä romahtaa.

Edellytämme, että neuvotteluissa haetaan kompromissiratkaisua Suomen ja Euroopan etujen turvaamiseksi, joka parhaalla mahdollisella tavalla turvaa saatavamme sekä euroalueen rahaliiton vakauden ja on kohtuullinen Kreikalle mahdollistaen maalle tulevaisuuden kasvun näkymät osana yhteistä rahaliittoa. Tältä pohjalta Suomi voi hyväksyä, että Kreikan kanssa pyritään neuvottelutulokseen EVM ohjelmasta.