Yliopistojen puolesta

Yliopistot kautta Suomen ovat ilmoittaneet alustavia tuloksia rajuista yt-neuvotteluista. Hallituksen tutkimus- ja koulutusrahoitusleikkauksista johtuvat yt-neuvottelut järkyttävät. Näin Suomi ei nouse!

Yliopistojen perusrahoitusta leikataan 50 miljoonaa euroa vuosittain koko hallituskauden ajan. Lisäksi ovat yliopistoindeksin jäädytykset. Yhdessä nämä muodostavat kestämättömät leikkaukset. Etenkin teknillisiin yliopistoihin iskee myös Tekesin määrärahojen roima leikkaus. Helsingin yliopistolle apteekkimaksujen poisto tekee ison lisäloven määrärahoihin. Rajut leikkaukset lamaannuttavat yliopistojen perustoimintaa: opetusta, tutkimusta, koulutusta, sivistyksen tason ylläpitoa. Pelkästään yliopistoilta on häviämässä jopa 2 500 työpaikkaa. Yliopistoilla on nyt hätä työpaikoista, tutkimuksen ja tieteen tulevaisuudesta, Suomen tulevaisuudesta.

On toki tärkeää löytää uudistustarpeita yliopistoillakin. Profiloinnista on syytä hakea uutta virtaa, mutta uudistusten aloitus ei saa olla määrärahojen leikkaus. Yliopistot tuottavat tulevaisuuden siemenperunoita, jos tutkimuksen laatuun ja tutkijoiden työhyvinvointiin panostetaan. Mutta Helsingin yliopistolla, Aalto-yliopistolla ja ammattikorkeakoulu Metropoliassa on kaikissa käynnissä henkilöstöön ja tutkijoihin kohdistuvat yt-neuvottelut. Täytyy muistaa sekin, että kun Aalto-yliopisto aikoinaan perustettiin yhdistämällä Teknillinen korkeakoulu, Kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu, sille luvattiin huomattavasti suuremmat määrärahat kuin Aalto-yliopisto on tähän mennessä saanut.

Tutkijat kaipaavat työrauhaa. Luovuutta kasvattaa se, ettei tarvitse jatkuvasti olla huolissaan rahoituksen jatkuvuudesta. Tutkijalla pitää olla myös mahdollisuus epäonnistua. Haluan täsmentää tätä, sillä myös epäonnistumisesta voi seurata jotakin uutta ja yllättävää. On kohtuutonta, että hallituksen ministerit vaativat muun muassa perustutkimukselta tehoa ja näyttöjä. Perustutkimus on juuri sitä, mikä on kaikkien uusien innovaatioiden ja keksintöjen taustalla. Me emme voi kuitenkaan tietää, mihin tulevaisuuden menestystarinoihin tutkimus tulee johtamaan. Me emme voi valita voittajia, eikä munia kannata laittaa yhteen koriin. Opetusministeri Grahn-Laasosen paimenkirje yliopistoille halventaa sitä tärkeää työtä, mitä yliopistoissamme tehdään maamme parhaaksi. Hallituksen koulutusleikkaukset kurittavat myös peruskoulutusta, ammatillista koulutusta ja lukiokoulutusta. Sivistyksen pohjan murentaminen kaventaa nuorten mahdollisuuksia ja pahentaa nuorisotyöttömyyttä entisestään. Vihreässä vaihtoehdossa ei leikata koulutukselta, mutta toteutetaan säästöjä harkitummin karsimalla ympäristölle haitallisia tukia. Samalla vihreä teknologia saa markkinaetua ja ekologinen muutos vauhdittuu.

En voi käsittää hallituksen logiikkaa ajaa yliopistoja ahtaalle. Muistan jo kymmenen vuotta sitten ollessani Teknillisellä korkeakoululla tutkijana, oli monella työkaverilla huoli, mistä saada jatkorahoitusta tutkimuksille. Työpätkät ja projektit olivat lyhyitä. Entsyymitutkijana ehdin työskennellä stipendillä, äitiyslomasijaisuuden assistenttina ja kahdessa eri projektissa. Työstä syntyi tieteellisiä julkaisuja biokemian lehtiin sekä muokattuja teollisia entsyymejä, joiden reaktionopeus kasvoi jopa kymmenkertaiseksi.

Huomattava osa tutkijoiden ja professorien työajasta kului paperisodassa, kun anomuksia oli läheteltävä sinne ja tuonne. Kaikki tuo aika oli pois opetukselta ja tutkimukselta. Ja mikä pahinta, se kuristi luovuutta, kavensi ajattelua. Luovuutta ja osaamista meillä Suomessa kyllä on, mutta poliittisilla päätöksillä vaikutamme, kuinka Suomen tiede, kansantalous ja vienti jatkossa kukoistavat.