EU-Turkki -sopimuksesta

EU:n päämiehet neuvottelevat parastaikaa EU-Turkki -sopimuksesta. Sopimus on ongelmallinen, sillä se perustuu Turkista meren yli Kreikan saariin saapuvien pakolaisten massapalautuksiin. Vastavuoroisesti otettaisiin jokaista palautettua syyrialaista vastaan yksi Syyrian pakolainen Turkin leireiltä. YK:n pakolaisjärjestö ja Amnesty ovat arvostelleet sopimusta: jos rajat laitetaan kiinni ja tehdään joukkopalautuksia, se loukkaa ihmisten oikeutta hakea turvapaikkaa. Turkin kyky käsitellä turvapaikkahakemuksia on koetuksella. Lisäksi maan ihmisoikeustilanne on huolestuttava.

On paljon kysymyksiä. Jotta yksi syyrialainen voi päästä Eurooppaan, onko jonkun toisen riskeerattava henkensä merellä? Ja voiko tällainen yksi yhteen -siirto edes toteutua, kun vapaaehtoiset pakolaisten siirrot EU:n sisällä eivät ole toteutuneet odotetusti? Miten käy teltoissa hytiseville lapsille, naisille ja vanhuksille Makedonian ja Kreikan rajalla? Eikö olisi parempi, että autetaan ottamalla pakolaisia suoraan leiristä, erityisesti naisia ja lapsia, ja kasvatetaan pakolaiskiintiötä?

EU-päämiesten 7.3 antamassa julkilausumassa vakuutetaan, että ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta noudatetaan, mutta lähtökohdat niiden noudattamiselle ovat kovin haastavat. On vaikea uskoa, että hädänalaiset ihmiset pääsevät näillä ehdoin turvaan. EU-päämiesten tavoite on kitkeä rikollinen ihmissalakuljetus. Se onkin tärkeä tavoite. En vain ole kovin vakuuttunut keinojen toimivuudesta. Pahimmassa tapauksessa rikollisuus saa entistä raaempia muotoja, jos pakolaisille ei ole turvallisia reittejä. Euroopan on kannettava solidaarisempaa vastuuta ja kasvatettava yhteisesti pakolaiskiintiöitä ja helpotettava perheenyhdistämistä. Se auttaa kaikkein haavoittuvimpia pääsemään turvaan, kuten naisia, lapsia ja vammaisia. Eilen Vamyt ryhmän tilaisuudessa kuulimme koskettavia tarinoita vammaisten pakolaisten vaarallisesta matkasta turvaan halki Euroopan. Minun Eurooppani on humaani, se on suuri rauhanprojekti.