Koulutusleikkauksilla ei Suomi nouse

Hallitus kaavailee opintotukeen neljänneksen leikkausta. Samalla lainapainotteisuutta lisätään. Mutta jo nyt opintotuella on vaikea tulla toimeen! Kun nuori valmistuu, hänen on etsittävä töitä ja asunto. Asuminen on kallista ja työtilanne epävarma. Edes kesätöitä opiskelija ei välttämättä helposti saa. Entä sitten kun valmistuu? Maailma on muuttunut niistä täystyöllisyyden ajoista, kun akateeminen tutkinto takasi satavarmasti työpaikan. Lainapainotteisuuden lisääminen voi johtaa siihen, että yhä harvempi köyhän perheen lapsi lähtee opiskelemaan.

Yliopistojen YT-neuvotteluista on tullut tietoa. Aalto-yliopistosta lähtee tutkijoita ja työntekijöitä. Tutkijoiden pois potkimisesta ei välttämättä tule odotettuja säästöjä. Määräaikaisuuksia ei jatketa ja irtisanottuja tutkijoita kielletään hakemasta tutkimusrahoitusta. Siis kielletään hakemasta projektirahaa tai apurahoja! Kuinka hulluja hallituksen esitykset ovatkaan! Talousasiantuntijat sanovat, ettei koulutuksesta ja tutkimuksesta ole järkevää leikata. Globaalin maailman markkinoilla Suomi pärjää juuri sisulla, taidolla ja tietämyksellä.

En voi myöskään hyväksyä leikkauksia kaikkein heikoimmilta, kuten vammaisilta. Ei vammaispalvelujen leikkaussuunnitelmissa ole sydäntä ja sivistystä mukana. Eikä meitä kansakuntana nosta heikoimpien kuritus.

Minusta on tärkeä arvo, että Suomessa voidaan yhdessä sopien parantaa maan kilpailukykyä. Työmarkkinajärjestöjen sopimus vähentää niiden etuja, joilla on työtä. Toivon, että sopu syntyy ja yhteiskuntasopimus astuu voimaan. Pienille yrityksille tarjoutunee mahdollisuus paikalliseen sopimiseen. Asiat tarkentuvat jatkoneuvotteluissa. Suomen työmarkkinat ovat niin jäykät, että uudistuksia tarvitaan. Ne lisäävät työpaikkoja, pienentävät pienyrittäjän riskiä työllistää. Työelämän uudistuksissa tulppa on saatava auki. Se vie oikeasti asioita eteenpäin.