Kunnalliset liikelaitokset

Eilen oli Espoon valtuustossa päätettävänä kahden uuden liikelaitoksen ja yhden nettobudjetoidun tulosyksikön perustaminen. Ne koskettavat talotuotantoa, teknisiä palveluita (isännöinti, siivous, saneeraus yms..) ja ruokatuotantoa.

Pääsääntöisesti en usko, että yritysmaailman opit suoraan sopivat kuntatalouteen ja että liikelaitos toisi jotain ihmeellistä. Rahaa ei synny tyhjästä, vaikka olisi liikelaitos ja kuntalainen viime kädessä maksaa kulut veroissa. Varsinkin monopolimarkkinoilla liikelaitos on enemmänkin keinotekoinen, koska kilpailu ei voi olla aitoa. Pahimmillaan kunnallinen liikelaitos voisi tarkoittaa sitä, että valtuustossa päätetään vain sen tuottoprosentista, jos sen johtokunta olisi virkamiesvetoinen. Tässä tapauksessa oli kuitenkin enemmän kyse organisaatiomallin uudistamisesta, tavasta tehdä asioita hieman toisella tavalla ja selkiyttää prosesseja. Näin ei ollut alun perin esitetty virkamiesten puolelta, vaan päätös parani huomattavasti luottamushenkilökäsittelyssä. Nyt esitetyssä muodossa kunnallinen liikelaitos ei ole suoraan verrattavissa vapailla markkinoilla toimiviin yrityksiin. Ne ovat edelleen demokraattisessa hallinnassa olevia kunnallisia päätöksentekoelimiä ja edelleenkin tärkeimmät isot päätökset, kuten investointiohjelma, tulevat valtuustoon. On todella oleellista, että valtuustossa päätetään rakennettavista kouluista ja maauimaloista, kuten nytkin on tehty. Tämäkin asia saatiin luottamusmiesneuvotteluissa, kun asia oli kaupunginhallituksen käsittelyssä. Alkuperäinen esitys olisi siis oleellisesti kaventanut valtuuston toimivaltaa. Tärkeää on myös se, että liikelaitosten johtokuntina toimivat lautakunnat eli luottamusmiehet. Koska niin merkittäviä parannuksia saatiin luottamusmiesneuvotteluissa ja koska en pääsääntöisesti vastusta kehitystä ja muutosta, saatoin olla esityksen takana. Tulevien liikelaitosten johtosäännöt ovat nyt jatkon kannalta erittäin merkittäviä. Kun ne tulevat päätettäviksi, jokainen asia on mietittävä tarkkaan ja analysoitava riskit ja mahdollisuudet.

Sinänsä kunnallinen liikelaitos ei ole mitään uutta, vaan trendi, jota kohti yhä enenevässä määrin mennään. Helsingissä ja Tampereella ollaan jo pitemmällä kuin Espoossa. Tampereella on jo toiminnan periaatteena ”tilaaja” ja ”tuottaja” -lautakunnat. Jotta selvitään tulevaisuuden työvoimapulasta ja siitä, että työtätekevä väestön osa pienenee, on pakkokin uudistaa kuntarakenteita. Uudistukset ovat aina epävarmoja, koska tulevaisuutta ei voi ennustaa. Toisaalta organisaatiot kaipaavat uudistusta, mikään kehitys ei voi pysähtyä ja jämähtää paikoilleen. Tulevaisuudessa meillä ei tule riittämään työntekijöitä kaikkeen, jo nyt on pulaa tekijöistä. Jatkossa joko tuotetaan itse tai ostetaan muualta, jos saadaan halvalla hyvää ja laadukasta. Silloin on hyvä, että on ”tuote”, tiedetään mitä tilataan, voidaan verrata muihin vastaaviin ”tuotteisiin” ja saadaan paremmin hintatietoisuutta. Sitä tällä uudistuksella pääsääntöisesti kaiketi haetaan.

Esityslistan tekstistä ja liiteaineistosta ei voi tosin antaa tyylipisteitä virkamiesvalmistelulle. Liitteissä oli asiaa aivan asian vierestä. Liki kahden senttimetrin paksuisella pumaskalla olisi sanalla sanoen voinut vaikka heittää vesilintua. Esimerkiksi Espoon herättäjäjuhlien tarjoomuksien hygieniatasotieto ei kovinkaan läheisesti liittynyt käsiteltävänä olevaan organisaatiouudistukseen. Kaikkein oleellisin asia, eli työntekijöiden kysymykset ja niihin annetut vastaukset oli ”kokouksessa saatavilla”, jos tiesi niitten perään kysellä. On päivänselvää, että työntekijöillä on huoli tulevasta. Ja työntekijöistä on erityisen hyvin huolehdittava tässä muutosprosessissa. Se on onneksi kirjattu myös päätösklemmiin.

Esityslistan mukaan yhtään työntekijää ei irtisanota, vaan kaikki saavat pitää työnsä. Todennäköisesti tuottovaatimukset saadaan hoidettua sillä, että osa työntekijöistä jää pian eläkkeelle. Jäljelle jääviä ei pidä kuormittaa töillä, vaan työmääränkin on toki vähennyttävä, kun asioita organisoidaan uudelleen ja karsitaan ainakin päällekkäiset työt. On muuten aika kummallista, miten paljon päällekkäistä työtä tehdään nykyisin esimerkiksi terveydenhoitopuolella. Asiakkaalle tämä näkyy todella ikävänä pompotteluna ja siirtelynä paikasta toiseen. Toisaalta se näkyy myös sekavana kirjausmenettelynä, joissa eri informaatiojärjestelmien välillä tieto ei siirry ja samoja testejä toistetaan. Eräässä nimeltä mainitsemattomassa sairaalassa saatiin runsaasti enemmän aikaa potilaille, kun tiedonsiirtoprosessit laitettiin kuntoon TKK:n tuotantotalouden opiskelijoiden projektityönä. Turhaa byrokratiaa karsiutui.

Lopuksi kritisoin valtuuston esityslistatekstiä myös siitä, että siinä oli kaikki hyvä ja kymmenen kaunista, mutta muutoksen riskejä ei tuotu esille. Toki riskejä on ja ne on hyvä ennakoida. Ei tämä liikelaitostaminen yksistään ole oikotie onneen, vaan on paljon kuntalaisten hyvinvointiin vaikuttavia, huomionarvoisia asioita. Näiden liikelaitosten toimintaa on jatkossa seurattava tarkkaan ja johtosäännöt on tehtävä suurennuslasin kanssa. Ensimmäisenä riskinä tulee mieleeni tilavuokrat, kuinka ne nousevat ja miten se vaikuttaa kouluille ja muille tärkeille laitoksille? Entä koulujen iltakäyttö? Korkeatasoinen opetus on säilytettävä ja lasten harrastamista on kaikin keinoin tuettava. Urheiluseuroja ja harrasteryhmiä ei saa rokottaa korkeilla toimitilavuokrilla, vaan kaupungin pitää tukea näitä erittäin tärkeitä toimintoja. Talonrakennuspuolella olen huolissani jatkossa rakentamisen laadusta. Toisaalta liikelaitos tarjoaa mahdollisuuden siihen, että nyt retuperälle jääneeseen saneeraukseen ja kunnostukseen kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Viime vuosina on rakennettu liikaa uutta ja annettu vanhan rapistua. Kolmas uhka ja riski liittyy ruokapalvelukeskukseen ja ruoan laatuun. Ruokapalvelukeskus on kuulemani mukaan toiminut hyvin ja ruoan laatukin ollut hyvää. Lapsille, sairaille ja vanhuksille pitää tarjota parasta, terveellistä ruokaa ja luomua. Nämä pitää saada hankintakriteereihin, johtosääntöihin kirjattua. Kaikkea ei voi mitata rahassa, vaan laatukriteerit ovat oleellisia.