Vihreät menivät metsään
Vihreä eduskuntaryhmä piti kesäkokoustaan Pirkanmaalla. Kävimme tutustumassa Seitsemisen kansallispuistoon. Se on yksi harvoista paikoista Etelä-Suomessa, jossa on koskematonta vanhaa metsää. Toki meillä on paljon metsää, mutta se on pääsääntöisesti lajiköyhää talousmetsää.
Perinteisesti on totuttu suojelemaan yksittäisiä, uhanalaisia lajeja, kuten kääpiä tai pikkuötököitä. Koska niin moni laji on vaarassa hävitä, on meidän suojeltava metsämaisemaa, monimuotoisia ekosysteemejä. Sillä on myös terveyttä edistävää virkistysarvoa ja luontomatkailun kautta taloudellista hyötyä.
Vanhassa metsässä on lajien kirjo, lahopuuta, kuukkeleita, erikokoisia puita. Oikeastaan talousmetsää on meillä perinteisesti niin paljon, että Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistoistakin osa on sitä. Alueilla tehdään ennallistamistyötä: kaadetaan puita, kasketaan ja korjataan suo-ojitukset.
Riippuen siitä, mistä Etelä-Suomen raja vedetään, on Etelä-Suomen metsistä suojeltua vaivaiset 2-3 %. Vilkastuneen puukaupan vastapainoksi on lisättävä suojelua. Esimerkiksi metsän myyminen suojelutarkoitukseen pitäisi olla täysin verovapaata.
Sitä paitsi meillä on metsänhoidossa liian ääripäistetty toimintamalli, joka sisältää pääsääntöisesti täyden suojelun versus avohakkuun. Paljon hyvää saisimme aikaan jo sillä, että metsähoitomenetelmiin sisällytetään vahvemmin pehmeitä metsänkäsittelymenetelmiä, kuten osan puista säästävää poimintahakkuuta. Ne on saatava metsäkeskusten suosituksiin ja kansalliseksi tavoitteeksi
Metsät ovat ihmisiä varten, liikkumiseen, sienestykseen, suunnistamiseen ja partioretkille. Täällä pääkaupunkiseudulla on nelisen vuotta käyty kädenvääntöä Nuuksion metsien käytöstä ja suojelun tasosta. Uudenmaan ympäristökeskuksen ja luontoliikuntajärjestöjen kesken on ollut erimielisyyksiä, on puhuttu jopa suunnistuksen täyskiellosta. Asia nytkähti nyt parempaan suuntaan, kun järjestöt pääsevät vaikuttamaan Pirttimäen, Luukin ja Hakjärven hoito- ja käyttösuunnitelmiin. Yhdessä sovitaan mm. herkkien alueiden välttämisestä erityisesti lintujen pesimäaikaan. Metsät ovat parhaimmillaan silloin, kun siellä saa olla, samoilla ja suunnistaa :o)
Perinteisesti on totuttu suojelemaan yksittäisiä, uhanalaisia lajeja, kuten kääpiä tai pikkuötököitä. Koska niin moni laji on vaarassa hävitä, on meidän suojeltava metsämaisemaa, monimuotoisia ekosysteemejä. Sillä on myös terveyttä edistävää virkistysarvoa ja luontomatkailun kautta taloudellista hyötyä.
Vanhassa metsässä on lajien kirjo, lahopuuta, kuukkeleita, erikokoisia puita. Oikeastaan talousmetsää on meillä perinteisesti niin paljon, että Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistoistakin osa on sitä. Alueilla tehdään ennallistamistyötä: kaadetaan puita, kasketaan ja korjataan suo-ojitukset.
Riippuen siitä, mistä Etelä-Suomen raja vedetään, on Etelä-Suomen metsistä suojeltua vaivaiset 2-3 %. Vilkastuneen puukaupan vastapainoksi on lisättävä suojelua. Esimerkiksi metsän myyminen suojelutarkoitukseen pitäisi olla täysin verovapaata.
Sitä paitsi meillä on metsänhoidossa liian ääripäistetty toimintamalli, joka sisältää pääsääntöisesti täyden suojelun versus avohakkuun. Paljon hyvää saisimme aikaan jo sillä, että metsähoitomenetelmiin sisällytetään vahvemmin pehmeitä metsänkäsittelymenetelmiä, kuten osan puista säästävää poimintahakkuuta. Ne on saatava metsäkeskusten suosituksiin ja kansalliseksi tavoitteeksi
Metsät ovat ihmisiä varten, liikkumiseen, sienestykseen, suunnistamiseen ja partioretkille. Täällä pääkaupunkiseudulla on nelisen vuotta käyty kädenvääntöä Nuuksion metsien käytöstä ja suojelun tasosta. Uudenmaan ympäristökeskuksen ja luontoliikuntajärjestöjen kesken on ollut erimielisyyksiä, on puhuttu jopa suunnistuksen täyskiellosta. Asia nytkähti nyt parempaan suuntaan, kun järjestöt pääsevät vaikuttamaan Pirttimäen, Luukin ja Hakjärven hoito- ja käyttösuunnitelmiin. Yhdessä sovitaan mm. herkkien alueiden välttämisestä erityisesti lintujen pesimäaikaan. Metsät ovat parhaimmillaan silloin, kun siellä saa olla, samoilla ja suunnistaa :o)
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home