Pekka Haavisto presidentiksi

Eilen Pekka Haavisto saapui laajalla kiertueellaan ilahduttamaan meitä Tapiolan yhteisötuvalle. Paikalle oli saapunut noin kolmekymmentä kuulijaa. Kiitos kaikille osallistujille ja Espoon vihreille mukavasta illasta.

Pekka Haavisto vakuutti humaaniudellaan ja tietotaidoillaan sekä ulkopoliittisella asiantuntijuudellaan. Sitä on kertynyt rauhanneuvotteluissa YK:n mandaatilla, ympäristöministerinä ja Afrikan sarven lähettiläänä. Haluan Suomelle presidentin, joka muistaa, että ilmastonmuutos on yksi maailman suurimmista uhista.

Pekka Haavistolla on arvopohja, joka kokoaa suomalaisia. Hän huolehtii syrjäytetyistä ja vähäosaisista, on huolissaan ihmisoikeuksista, mutta katsoo luottavaisena eteenpäin uskoen eurooppalaiseen yhteistyöhön sekä pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Keskustelussa nousi esiin myös näkemyksiä Venäjän tilanteesta, ajatuksia siitä, miten Venäjän demokratia-kehitys tarjoaa Suomellekin mahdollisuuksia. Lisäksi puhuimme terveydenhuoltojärjestelmän eriarvoistumisesta, joka on korjattava, syrjäytyneistä nuorista ja vanhoista, joita emme saa jättää, puhuimme myös ympäristöteknologiasta, vihreästä taloudesta ja yrittäjyydestä, joka vie maatamme eteenpäin.

Keskustelujen jälkeen oli kirjalahjojen aika. Pekka sai Espoon Vihreiltä naisilta Seikkailijan laulukirjan (Mauri Kunnas). Pekan signeeratut ”Anna mun kaikki kestää” –teokset menivät kuin kuumille kiville. Vihreät naiset muistivat myös Maisa Siiralaa teoksella ”Reipasta menoa Maisa”. Tämä oli tunnustus työstä sen hyväksi, että hallitus nimesi joulukuussa Espoon saaristo-osakunnaksi. Se on eduksi upealle Espoon saaristolle. Tommi Forsströmin ottamassa kuvassa Pekan kanssa ovat myös Marja Nuora ja Teresia Volotinen.

Saksan mallia

Kolumni julkaistu Vihreässä Langassa 4.12.2011

Taloustilanne on huolestuttava. Kertarysähdys, myräkkä, voi iskeä koska vain. Se ei yllätyksenä, sillä Italian valtionlainan korot ovat nousseet kipurajan ohi reippaasti, ovat jo kahdeksassa prosentissa. Suomenkin kymmenvuotisen lainan korot ovat nousseet kuukauden kuluessa prosenttiyksikön. Koko euroalue, mutta erityisesti eteläiset kriisimaat ovat eläneet yli varojensa. Yhteinen valuutta euro on pitänyt korot matalalla, mutta järjestelmän valuviat ovat kuljettaneet talouden vapaamatkustajia.

Euroopassa velloo kriisi, jossa taudilla on kaksi oiretta: toinen on julkisten talouksien ylivelkaantuminen, toinen säätelemätön finanssisektori pöhöttyneine vastuuttomine pankkeineen. Finanssisektorin sääntely, transaktiovero, veroparatiisien sulkeminen on tehtävä sen ohessa, että maat laittavat taloutensa tasapainoon. Ja siinä voi tutustua vaikka siihen, miten Saksassa asiat on hoidettu.

Saksa oli kymmenen vuotta sitten heikossa taloustilanteessa. Saksojen yhdistyminen tuli kalliiksi varsinkin kun se tapahtui valuuttakursseihin nähden epäsuosiolliseen aikaan. Mutta kriisi on myös mahdollisuus. Saksassa tehtiin talouden reformeja, jotka nyt kantavat. Saksassa on uskallettu jälleen ottaa uraauurtava ensimmäinen askel. Euroopan parhaiten luokiteltu kolmen A:n maa on tehnyt tulevaisuuden päätöksen luopua ydinvoimasta. Se on ensimmäinen korkean teknologian länsimaa, joka näyttää mallia, kuinka ydinvoima korvataan uusiutuvalla energialla ja energiatehokkaalla teknologialla, antaa paineen oikeansuuntaiselle kehitykselle.

Olemme myös ihastelleet Saksan tuulivoiman ja aurinkoenergian menestystarinaa. Sitä tarinaa olemme puskeneet Suomeenkin. Syöttötariffijärjestelmää. Saksassa se on vain onnistuttu tekemään nerokkaammin, tariffin kulut kerätään suoraan sähkömarkkinoilta. Meillä taas on byrokraattinen syöttötariffijärjestelmä, joka kulkee valtion budjetin kautta ja jota hallinnoi energiamarkkinavirasto. Tariffia ei anneta Suomessa pienille tuottajille. Mutta onneksi laki on saatu ja sitä voidaan parantaa.

Onko Saksa sitten täydellinen joka suhteessa? No ei suinkaan, eihän siellä ole edes perustuloa, onnellisuustalouden peruspilaria. Mutta monen asian suhteen ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen. On paljon asioita, joissa voimme ottaa mallia Saksasta tai Ruotsista tai mistä vaan, missä parhaat käytänteet ovat vallalla. Suomessa, niin innovatiivisia kuin olemmekin, valtajärjestelmillämme on taipumus tarrata menneisiin rakenteisiin. Jos uskallamme tehdä uutta, ottaa mallia parhaista käytänteistä tai pistää paremmaksi, kaikki on mahdollista.