Lisää kaasua

Siis biokaasua! Valiokunta kävi eilen Maaningalla tutustumassa MTT:n tutkimusaseman pilottilaitokseen. Biokaasulla saadaan lämpöenergiaa ja sähköä ilmasto- ja ympäristöystävällisesti.

Kuvassa laitoksen kaasunkeräyskupu, jonka kyljessä on syöttösäiliö kasvijätettä varten. Liete tulee omaa linjaansa pitkin navetasta.



Valiokuntatoverini, professori Erkki Pulliainen navetan edessä.



Navetan asukkaita.



MTT:n tutkimusasemalta matka jatkui Yaran tehtaille ja apatiittilouhoksille. Fosforihappoprosessissa syntyy sivutuotteena iso kasa kipsiä (kuvassa). Nyt sille on löytynyt hyvä käyttökohde, mikä pitäisi ottaa välittömästi käyttöön: peltoon sekoitettuna kipsi sitoo fosfaattiravinteita ja estää siten ravinteiden valumista vesistöihin.

Ehdottomat vaatimukset ihmisen puolesta

Vihreään politiikkaan kuuluu olennaisesti sosiaalinen oikeudenmukaisuus: olemme heikompiosaisten puolella. Sosiaalipolitiikka on laaja kirjo asioita, jotka ovat murroksessa. Nykypäivää leimaa pätkätyöt ja epävarmuus huomisesta ja jonkinlainen vahvat jyräävät mentaliteetti, jossa uskotaan, että jokainen on oman onnensa seppä. Mutta se ei ole niin. On sekä huono-osaisia että huono-onnisia. Elämä ei aina kulje, niin kuin toivoisi.

Vahvana osana sosiaalipolitiikkaa on työllisyys ja sen edistäminen. Jos 10 prosenttia työikäisestä väestöstä syrjäytyy työelämästä ja muusta elämästä, on kansantaloudella vähän rahaa yhteisiin hyvinvointipalveluihin. Ja jokaiselle syrjäytyneelle ja hänen läheisilleen se on tuhoisaa. Koulutuspolitiikan räätälöinti nykypäivän tarpeisiin on tärkeää. On oltava nopeita ja simppeleitä väyliä työelämään, sellaisia, joissa painotetaan työn ohessa oppimista ja käytäntöjä liian teorian sijaan. Tulevaisuuden työllisyystarpeet kasvavat ilmastonmuutoksen torjunnassa (bioenergia yms.) ja palvelualoilla. Hälyttävästi noussut nuorisotyöttömyys vaatii juuri nyt erityishuomiota, panostusta työpajatoimintaan, oppisopimuskoulutukseen ja ammatillisen koulutuksen lisäämistä, jotta kaikki halukkaat mahtuisivat peruskoulun jälkeiseen koulutukseen.

Sosiaaliturvajärjestelmämme on kuin löysä verkko, jonka välistä moni putoaa elämäntilanteen muuttuessa. Se ei myöskään kannusta ihmistä aktiivisuuteen, vaan tutkii ja epäilee. Työn teon pitää aina kannattaa ja työtä on riitettävä myös osa-aikatyökykyisille. Perustulo takaa kohtuullisen toimeentulon, eikä muutu riippuen siitä, onko opiskelija, työtön tai pätkätöiden välissä. Se on myös eräänlainen matalapalkkatuki ja auttaa pienyrittäjiä työllistämään.

Yhteisöllisyyteen ei voi pakottaa, mutta ympäristön tulee siihen innostaa. Kaikille sukupolville yhteiset tilat, kirjastot, leikkipuistot, mielenkiintoinen kaupunkirakenne, esteettömyys, kauniit kulkureitit ja puistot ovat tärkeitä asioita. Vammaisista ja vanhuksista huolehditaan kunnioittaen heidän ihmisarvoaan. Lapsiperheiden hyvinvointipalveluja ei saa leikata, kuten viime laman aikaan tehtiin, mikä on tullut meille kalliiksi. Koulujen ja päiväkotiryhmien koot, neuvolan tarkastuskäynnit, kouluterveydenhoitaja joka kouluun, harrastekerhot ja moni muu oleellisesti parempaa huomista edistävä asia on jätettävä säästölistojen ulkopuolelle.

Ehdottomat vaatimukset luonnon puolesta

Luonto ei osaa puolustautua ja sillä on kovin vähän puolestapuhujia ja puolesta toimijoita. Meillä on paljon arvokasta säästettävää ja varjeltavaa, monia lajeja suojeltava sukupuutoilta. Nostan tarkasteluun kolme yksityiskohtaa:

Itämeri
Ei enää leväpuuroa lapsille, vaan maatalouden ja yhdyskuntien päästöt on saatava kuriin. Tarvitaan toimia niin Suomessa kuin kansainvälisestikin sitovin sopimuksin. Nitraattidirektiivin rinnalle tarvitaan fosfaattidirektiivi. Ravinnetaseet on sisällytettävä pakollisten ympäristötoimenpiteiden joukkoon ja suojavyöhykkeet on saatava leveimmiksi. Suojavyöhykkeisiin voi istuttaa ruokohelpeä, joka imee ravinteita juurillaan. Näin ilmastonmuutoksen torjunta ja vesistöjen suojelu lyövät kättä keskenään. Laivojen jätepäätöt veteen on kiellettävä.

Saimaannorppa
Joka toinen pikkunorppa hukkuu verkkoihin ensimmäisen elinvuotensa aikana ja siksi ministeri Anttila antoi asetuksen 1.4 vapaaehtoisesta suojelusta. Tarkoitus on, että kalastaja voi kalastelun sijaan suojella norppaa ja saa siitä korvauksen. Se ei ole paras ratkaisu, mutta ministeri perustelee sitä sillä, että pakottamista on vaikea valvoa. Oli niin tai näin, jos vapaaehtoisin toimin ei synny laajoja suojelualueita, on ehdottomasti saatava verkkokalastuskielto koko Saimaan alueelle huhtikuusta heinäkuuhun. Silloin voi huoletta kalastaa katiskalla. Aikaa ei ole hukattavana, sillä saimaannorppia on vain 260 yksilöä jäljellä. Tämän ainutlaatuisen eläimen säilyminen on yksin suomalaisten käsissä.

Metsät
Metsäluonnon monimuotoisuus on turvattava ja lisättävä tuntuvasti suojelualueita. Tehometsätalousmetsissä lajisto ei rikastu eikä kuukkeli laula. Etelä-Suomen metsistä on alle 2 prosenttia suojeltuja ja suojelualueet ovat pieniä ja pirstoutuneita. Suojelualueiden toteuttaminen tarvitsee vahvempaa tahtoa ja enemmän rahoitusta. Metso-ohjelma on hyvä hanke, mutta nykyisillä ehdoilla riittämätön. Metsähallituksen maita pitää osoittaa huomattavasti enemmän suojeluun, jotta suojelualueet olisivat riittävän laajoja ja muodostaisivat verkoston. Vain riittävän laajat ja keskenään kytkeytyvät suojelualueet takaavat uhanalaisten lajien säilymisen. Myös suojelun pitkäjänteisyys vuosisadoiksi eteenpäin on tärkeää, eikä sitä voi taata vain vapaaehtoisuuteen perustuvalla suojelulla.